Paholainen ja talousjärki kamppailevat yhtenäisyyden ja solidaarisuuden kanssa

Mefisto+A+.jpg

Eurotunnelmien vuoristorata jatkuu eikä sellaista selvää toivottua rauhaa näy syntyvän. Nyt tähän tilanteeseen tulee erilaisia ulottuvuuksia ja monet näkökulmat joutuvat uuteen arvioon. Kaksi talousviisasta on kirjoittanut menneen viikon aikana kolumneja, joiden lukeminen ja joihin tutustuminen nostattaa ajatuksia ja tunteita: Näyttäisi näiden perusteella siltä, että Saksa on saanut uuden mielestäni pelottavan yhdistelmän: Taloudellinen perustelu yhdistyy taiteen korkeisiin sfäärien kautta paholaisella pelotteluun. Ja yhdistyminen tapahtuu Bundesbankin pääjohtajan Jens Weidmann persoonan kautta. Häntä pidetään konservatiivisten  euroskeptikkojen tärkeimmäksi puhemieheksi. Saksan maassa hänen mahdollisuudet vaikuttaa ovat ylisuuret. Weidemann on Angela Merkelin entinen neuvonantaja ja liittokanslerin tehtävään valitsema. Ja nyt he näyttäisivät olevan eri linjoilla.
Vaalivuosi on Saksassa tulossa eikä ole epäilystäkään siitä, että jotain tapahtuu. Vieläkö euroratkaisuja pystytään siirtämään yli vaalien ja käykö Saksassakin niin, että Saksassa korkealle arvostettu Bundesbankin johto joutuu poliittisen keskustelun kierteisiin, kuten USA:ssa on jo käynyt. Valitaanko vaaleissa myös keskuspankille pääjohtaja vai valitaanko hänet johtamaan maata.

 

Yllä olevan ajatuksen kulun voi ymmärtää lukemalla jatkoa tästä jutusta. Lainaan FT:n huippukolumnistien  Martin Wolfin ja Wolfgang Münchaun kirjoituksia.  

 

Martin Wolf on lukenut analyysejä, joita ovat tehneet professori   Paul de Grauwe, belgialainen ekonomisti Charles Dumas lontoolaisesta Lombard Street Research:sta. Arvostetut asiantuntijat ovat päätyneet samaan lopputulokseen ja  että Saksan todellakin voi irtaantua eurosta aiheuttamatta itselleen sen suurempaa haitta, kuin mihin se on jo itse itsensä ajanut.

-          Jos Saksan toiminta  edelleen synnyttää  suuria vaihtotaseen ylijäämiä, sillä tulee väistämättä kertymään valtava ulkomaalaisia ​​saatavia. Jos kokemus jotain opettaa, suuri osa niistä on ”roskaa.”

 

” Martin Wolf lopettaa kolumninsa:

 

-          Exit eli Euron jättäminen on todellakin vaihtoehto Saksalle . Jos se hylätään, kuten olen ennustanut,  paljon sopeutumista lopulta tulee  tapahtumaan vieläkin tuskallisempaa , kuin eurosta luopuminen aiheuttaisi. Vaihtoehto on tulonsiirtounionin, jota saksalaiset pelkäävät. Saksa on maksanut kovan hinnan valitsemastaan merkantilistisen strategiasta. Ollen euron  sisä- tai ulkopuolella, se ei voi - ja eikä sen pidä  - sitä enää sietää.

 

Wolfgang Münchau on huomannut, että nyt ollaan sivistyneen puheen hurjimmissa vertauksissa. Paholainen on nostettu kehiin. Hän aloitta kirjoituksensa

 

-          Mitä tahansa sinun tulisi tietää Saksasta, löydät sen todennäköisesti Goethen Faustista. Mutta se on harvinaista, että viisaus löytyy tragedian osasta kaksi, yhdestä arvostetuimmasta ja vähiten luetusta kaikissa Saksan kirjallisuuden kirjoista. Näin onnistui kuitenkin Bundesbankin pääjohtaja Jens Weidmann tekemään  kaivamalla kirjasta   jotain todella merkittävää lainatessaan  Mefiston neuvoa keisarille , että yksinkertainen ratkaisu rahan puutteen on painaa sitä.
.
Mefiston puhe kiteyttää Saksan perimmäisen painajaisen paperirahasta ja rahaliitosta. Weidemanin puheen sisällöstä ja ajoituksesta pystyy päättelemään että hän  halusi heittää  Mario Draghin  nykypäivän Mefisto-rooliin, vaikka hän ei sitä suoraan sanonutkaan.

Weidmannin  huomautukset sattuivat  yhden keskuspankkien toiminnan  historian  erityisimmälle kahdelle viikolle. Olemme olleet Saksan inhoaman uuden kehityksen partaalla: Yhdysvaltain Federal Reserve on hyväksynyt uuden ohjelman määrällinen keventämisestä, joka tulee paljon määrittämään  tulevaisuuden odotuksista. Euroopan keskuspankki, jota Marion Draghi johtaa, on ilmoittanut rajoittamaton - tosin ehdollisen - joukkovelkakirjalainan osto-ohjelman, ohjelman, joka järkyttää kaikkia Bundesbankin edustamia linjoja ja uskomuksia.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!