Onneksi koulu kirjoittaa Naantalinkin historiaa

LukiojaHaviaNYKHistoria.jpg

NYK 100 vuotta historiankirjan Loistakaa tähtinä pikatutustuminen kertoi, että kirjaa  voi  - onko se hyvä vai pahaa- lukea sieltä täältä. Kuvituksesta pystyy nauttimaan ja grafiikka pistää miettimään. Sen lisäksi aikalaiskertomukset ja tarinat sekä murroskausien käsittely virittää tunnelmaan.
Timo Havia ja Senja Evesti ovat tehneet sen pohjan jolle muuta on rakennettu. Saran Rolle on kuvien käsittelyssä onnistunut hienosti ja taitto ja kansi ovat onnistuneita. Keijo Virtasen loppuyhteenveto solmii koulun ja kaupungin yleiseen kehityksen.
Kirjan arvoa lisää epätavallisen laaja ja monipuolinen talkootyöpanos. Koulu, kaupungin sivistystoimi ja nykyiset oppilaat ovat toimineet saumattomasti yhteen.

Lopputulos on vähintäänkin erittäin mielenkiintoinen.
Tällä palstalla seurataan koulua yhteiskunnallisena ilmiönä, johon sekoittuu kirjoittajan oma melko läheinen näkökulma.

Jälkeenpäin arvioiden koulun perustaminen on ollut mission impossible. Paikkaunnan koko ja väestörakenne ja resurssit ovat kaikki olleet liian pienet. Oikea suuruuden hulluus ja peräänantamattomuus Akusti A. Aarnion 45 vuoden ponnistus ja Kustaa Aaltosen kanssa tehty oppilaiden värväämien kuvataan kirjassa. (Kirjoitan tätä Kaivokadulla talossa, joka on vastapäätä Aarnion talo ja jonka alkerrassa oli Aaltosen suutarinverstas.)

Tästä voikin siirtyä koululaisten vaikeuksiin ja kenkien korjaamiseen aiheuttamaan Hulda Karlsströmin poissaoloon, josta on vuodeta 1918 säilynyt dokumentti.

Oppilaspulan vuoksi värvättiin lehti-ilmoituksella Turusta ja muualta oppilaita. Kaupungin pannostuksetkaan eivät nykymittapuun mukaan olleet kovin suuret.


Kirjassa havainnollisesti grafiikan avulla oppilasmäärän muutokset. Samoin kerrotaan valtionapujen vähenemisen vaikutus. Vaivalloista on ollut elämä.

Koulun sotien välisen ajan yhteiskunnallisesta asemasta ja asemoitumisesta on otsikolla Herrojen koulu asiaa hyvin kuvaava pylväsdiagrammi selityksineen.

Koulu oli suojeluskunnan ja lottien tyyssija, ja tuo henki löi leimansa pitkäksi ajaksi sodan jälkeisenkin koulunelämään. Koulun entisen oppilaan rehtori luutnantti Rafael Suvannon kaatuminen on kouriintuntuva (ilmaisu on erittäin sopiva )talvisodan lopussa on pienen kansakunnan ja sen pienen kaupungin ja sen pienen koulun  suuri panos itsenäisyyden puolustamisen ihmeessä.

Naantalin muutos alkoi sodan jälkeen. Yhteiskoulu muuttuminen vuonna 1848 oli taas enne tulevasta. Noihin aikoihin syntyneet suuret ikäluokat ja koulutuksen merkityksen ymmärtäminen korostivat koulun tärkeyttä.
Historian havinaa oli siinä, että Koulun ensimmäiset ylioppilaat kirjoittivat Työväentalolla, entisellä koululaisilta kielletyllä alueella. Maailma oli muuttunut.


Kaupungin ja koulun suhteet ovat olleet erikoiset ja erityiset. Uusi koulutalo syntyi maalaiskuntaan ja kaupunki kehittyi harppauksin. Pikku hiljaa kuitenkin yhteiskoulu lähestyi kaupunkia ja tai kaupunki koulua. Se näkyy kaupungin tosin tuolloin vielä melko vaatimattomina panostuksina.


Kirjassa rehtori Mauno Kesäläinen arvioi koulun siirtymisen kaupungin omistukseen jo ennen peruskoulua oli myönteisen kehityksen kannalta merkittävä.
Ja peruskoulun aikana tulokset ovat parantuneet ja koulun olosuhteet kohentuneet. Naantalin resurssit ja voimakas kehityksen kausi näkyy kirjassa ja sen anti tulee varmaan säilymään. Koulu on hoitanut hommansa hyvin ja kaupunkikin ainakin kohtalaisesti.

Koulun historialla on sikälikin tärkeä tehtävä tässä kaupungissa, jossa sodan jälkeinen historian kirjoitus on vielä aloittamatta. Näköalattoman talousnihilismin tulosta. Kiitos koululle siitä, että sivistys ei ole koulusta hävinnyt.

Keijo Virtasen panos on ollut kohtuuden vaatimukset ylittävää.  Naantalin lahja Turulle lopettaa kokoavasti ja eteen päin katsoen kirjan



TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!