Naurattavatko naiset

Luin Anne Brunilan jutun Hesarista. Talouspolitiikan teoreettiset taitajat löytävät syyn poliittisista päättäjistä. Ja niinhän se on, että lopullinen ratkaisu on päättäjän, mutta kuinka moni niistä, jotka tietävät, sanovat sen ääneen silloin, kun sillä olisi vaikutusta ollut.
Brunila toteaa, että Matti Vanhasen hallitusten aikana siirryttiin katsomoon eikä lähdetty toimimaan niiden asioiden puolesta, jotka oikeaksi todettiin. Jälkikäteisviisauden tukevalta pohjalta kysynkin, missä olit Anne Brunila silloin, kun tyhmyyksiä tehtiin. En ainakaan muista, että hän olisi ollut neuvojensa kanssa esillä. Onko niillä ihmisillä, joilla on tietoa, vaikutusmahdollisuuksia ja uskottavuutta oikeus olla hiljaa katsomossa?

Valtion suurimman yhtiön johtotehtävissä on yhteiskuntavastuuta erityisesti yhteiskuntavastaavilla. Silloin olisi voinut sanoa hallitukselle suorat sanat, siitä, minkä näki oikeaksi. Ehkä se olisi ollut käänteen tekevä.  Se olisi ollut enemmän kuin viidakossa tapahtunut perhosen siivenisku, joka pyörittää lumimyrskyä Lapissa.

Tietenkin Brunilan juttua kommentoi Timo Soini, mutta myös Mia Petra Kumpula

Mipe Kumpula on sanavalmis, terhakas, mutta lausunnot eivät helpolla avaudu. Pistän maalauksen ja kysymysmerkin kohtaan joka askarruttaa.

  • "B­ru­ni­lan ana­lyy­si osuu mo­nin osin oi­keaan. Ot­taen huo­mioon, kuin­ka mon­ta maa­ta neu­vot­te­lu­pöy­dän ym­pä­ril­lä on, de­mo­kraat­ti­nen pää­tök­sen­te­ko on on­nis­tu­nut ihan hy­vin ?. Mo­nes­ti 'mark­ki­noi­den' toi­ve on no­peam­mat rea­goin­nit, ei­kä nii­den malt­ti tah­do seu­ra­ta de­mo­kraat­tis­ta pää­tök­sen­te­koa. Tah­to yh­tei­ses­tä unio­nis­ta on edel­leen vah­va,? mut­ta uu­sis­ta as­ke­leis­ta so­pi­mi­nen on kes­ken.
  • Eri­pu­ra nä­kyy eu­ro­mais­sa mak­sa­jien ja saa­jien kah­tia­ja­ko­na, va­li­tet­ta­vas­ti myös neu­vot­te­lu­jen jäl­keen tul­kin­toi­na. Tois­ten lai­nois­ta ei pi­tä­nyt so­pi­mus­ten mu­kaan kär­siä, ja sik­si Suo­mi on pi­tä­nyt ki­reää lin­jaa – vaik­kei täs­tä il­man lai­na­ra­haa sel­vit­täi­si­kään. Tä­mä vai­kea ai­ka tar­vit­see te­ki­jän­sä, ei ole va­raa ta­lou­del­li­ses­ti ei­kä eu­roop­pa­lais­tu­neen ar­jen kan­nal­ta heit­tää hans­ko­ja ke­hään?."
·         Niin sanon, että päätöksenteko on ollut liian vähän liian myöhään.
·         Yhteinen tahto on puheissa , mutta ei teoissa. Mikä on Saksan todellinen    tahtotila ja mikä sitä ohjaa? Sitä kannattaisi miettiä.
·         Ei koskaan hanskoja kehään, mutta mitä iillä tehdään. Hygieenisesti käsitellään euroasioita hanskat kädessä, ettei kädet saastu eikä tule fläkkejä hameeseen. Näin voi Keilaniemen tornissa toimia ja sen olisi voinut Mipe sanoa suomeksi.  Otsikon kysymykseen vastaus kuuluu: Eivät.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!