Nalle

Narsistisesti narsistista

Tämän kirjoituksen aloitan sillä, että minulla on tapan pitää nenän valkaisu tässä alkusyksystä. Sysimustaksi syyskuuksi  sen kaverit ovat ristineet. Kohtuukäyttäjien ei tarvitse tällaisia pitää, sanotaan. Siitä huolimatta tai siksi pidän vuosikymmenien tavasta kiinni. Alku sopii kahdesta muustakin syystä tulevaan aiheeseen hyvin; Ensinnäkin tämä on itsekeskeistä kuten kohdekin. Toiseksi tätä kautta löytyy toinenkin aasinsilta aiheeseen. Kuvaan nimittäin raittiuskauteni jaksoja mielelläni, jos joku vaan jaksaa kuunnella seuraavasti:
Ensimmäinen viikko on vaikea muistaa sanoa ei, toinen viikko menee aktiivista toimintaa puhkuen, kolmas viikko on nimetty Buntta (Bror Napoleon  Wahlroosin mukaisesti)  Buntta - efektiksi ; olen  muita älykkäämpi ja aina oikeassa, neljäs viikko on sädekehän kiristystä, ja sen mentyä pitää muistaa: Ei raittiutta hylätä humaltumisen vaan krapulan vuoksi, sillä silloin ihminen on nöyrä ja on tyytyväinen pieneenkin edistykseen.

Bror Napoleon Bunta

Ja aasin silta on siis Bror Napelon  Bunta. Isä johdattaa ajatuksemme hänen vielä kuuluisampaan ja vielä ylivertaisempaan poikaan Björn ”Nalle” Wahlroosiin.


Elävä Legenda  Bunta esiintyi jopa Naantalin Unikeonkestien pukukilpailussa.

Wahlroosin epävirallisessa elämänkerran kirjoittajat ovat aiheellisesti pitäneet välttämättömänä kertoa Nallen jutussa hänen isästään.  Kirjoittaja arvostettu Hesarin veteraanitoimittaja Ritva Remes tuntee kohteensa ja hänen aikalaisensa toimittuaan politiikan toimittajana vuosikymmeniä.  Kynä kulkee luistavasti, niinpä kuvaus on helposti luettavaa ja valistavaa.
Pari aiheeseen liittyvää tapahtumaa ja tapaamista nousi mieleeni tekstiä lukiessani.

  • Pirkko Työläjärven ollessa ministerinä KTM:ssä puhuin hänelle Utö-Naantali väylän syventämisen tarpeesta. Hän ymmärsi tavoitteen ja ehdotti, että mennäänpä kansliapäällikön puheille esittämään asiaa. Sihteerin ennakkovaroittelujen seurauksen huoneessa oli hirmuinen sikarin hajun tuuletus käynnissä, jottei ministeri tukehtuisi. Huone oli kylmä, mutta vastaanotto lämmin. Asia tuli selväksi Risto Paermaa nimettiin vetämän toimikuntaa, joka jäntevästi vei projektiin päätökseen. Nopea äly ja päätöksenteko kyky ja halu olivat hänen paremman puolensa lahjoja.
  • Toinen tapaus tapahtui eduskunnan kauppa ja teollisuusjaostossa, jossa käsiteltiin Ruotsin laivojen avustuksia. Silja sai suurehkon potin ja tasa-arvon nimissä Vikingillekin olisi kuulunut samanlainen. Mutta ei se sopinut ja Buntalle. Heppoisesti ja ylimielisesti hän kantaansa perusteli ja kun pyrin osoittamaan, etteivät hänen argumttinsa kestä, niin hän tiuskaisi, että elleivät nämä  riitä, niin keksitään tuhat  lisää, mutta rahaa ei ahvenmaalaisille heru, eikä herunut.
    Merenkulkuneuvos Gunnar Eklundkin, lauttaliikenteen uranuurtaja kävi kuultavan ja hemliga Gunnar oli tapansa mukaisesti varovaisen vaisu, jopa siinä määrin, että vierustoverin Kai Bärlund sanoi, ettei pappa kovin dynaamiselta vaikuttanut ja että tuleekohan hänen firmastaan mitään. Mutta niin vaan on, että hänen siis Eklundin firma SF Linen on ainut, joka seilaa edelleen nykyisin pörssissä Viking Linen nimellä, muut ovat vaihtaneet lippua ja omistajia moneen kertaan. Ja yksi syy on siinä, että kansliapäällikkö Bror Wahlroos hoiteli Wärtsilän Meriteollisuutta siihen malliin, että esimerkiksi Slite varustamo kaatui siihen soppaan luotettuaan ministerin ja kansliapäällikön vakuutteluihin, ettei konkurssia tule. Varustaja Bertel Myrsten ei sanoja säästellyt kertoessaan mitä mieltä hän oli suomalaista aatetovereistaan, joita hän yhdessä Ruotsin Moderaattien edustajan välityksellä kävi tapaamassa kerrotuin seurauksin.

Pelottavan kiinnostava Wahlroo$

Ehkä ei niinkään epävirallisessa elämänkerrassa, mutta sen perusteella on tehty mielenkiintoisia havaintoja. Ehkä merkittävin on Anu Kantolan kirjoituksessa, jonka otsikko Wahlroos-kirja paljastaa "Nallen" valtakunnan rajoittuvan tukevasti kotimaahan. Mutta annetaan hänen ensin kertoa näkemyksensä isästä,Buntta Wahlroosista

  • Kuvaus Wahlroosin isästä Bror "Buntta" Wahlroosista tiivistää suomalaisen vallankäytön ytimen 1970-luvulla. Sihteerejään hätistelevä, alaisiaan pompotteleva ja viinaa vetävä ministeriön itseriittoinen kansliapäällikkö on mainio kuva kylmän sodan ajasta, jolloin markkinat eivät häirinneet valtion rauhaa.
    Valtio tarjosi suojan itseään vähintään renessanssiruhtinaina pitäville virkamiehille, poliitikoille ja vuorineuvoksille. Ei ole yllätys, että Buntan pelastaa erottamiselta joukko, johon kuuluvat Ahti Karjalainen, Pekka Herlin ja Urho Kekkonen.


Kirjassa tietenkin mainitaan, että erottamista olivat ajamassa ensisijaisesti silloinen ministeri Eero ”Ema” Rantala ja hänen tukenaan pääministeri Kalevi Sorsa. Ja sitten tuli koston vuoro; pelastettu Bunta oli onnensa kukkuloilla, kun hän pääsi kaatamaan Sorsan lempilapsen Valcon ja vielä Ulf Sundqvistin ollessa ministerinä.  Oma arvioni on, että näillä tapahtumilla on ollut syvä vaikutus jälkeläiseen. Nallen ajatusmaailmassa sosialidemokratia on saanut jonkinlaisen vihollisen tai pahan maailman edustajan aseman. Tämän jutun lopussa kerron, miten oman arvioni vaikutuksista ja siitä, miten se  näkyy  ja kuuluu.

Ehkä voi sanoa, että kirjassa juoruiltaankin, Kuten Kalle Isokallio kirjaa lytätessään väittää. Eli kerrotaan punaisista housuista ja tapeteista ja juhlista ja vieraista. Puhetta puitteista on enemmän kuin miljonäärin ajatuksista ja vaikutteista. Isokallio ei varmaankaan tykännyt kirjasta siksi, että siinä hänelle oli varattu kyseenalainen rooli Interbank-kuvion yhteydessä. Vaikutelmaksi jäi, että hän oli bulvaani, joka vaihtoi hevosta kun Uotin Karin paukut loppuivat, tuottavampaan Kari Stadigh – Henrik Ehrnrooth parivaljakkoon. Uoti jopa väitti, että Isokalliolle oli luvattu kassillinen rahaa. Mitään rikosta ei ole toimista löydetty ja Uotin mukaan Ehrnroothin ja Stadighin oli helppo puhua Isokallio mukaan! Sellainen sankari on itseihailun kirjoittava jälkiviisas.

Kova kotimainen isänmaan parturi

” Wahlroos-kirja paljastaa "Nallen" valtakunnan rajoittuvan tukevasti kotimaahan”, tiivistää Anu Kantola havaintonsa. Tarkkasilmäinen yliopiston lehtori Anu Kantola on huomannut sen, minkä häikäistyneet tutkivat journalistit ovat ohittaneet. Näkemystään Kantola perustelee vastaansanomattomasti seuraavasti:

  • Wahlroos esiintyy mielellään kansainvälisen finanssitalouden säihkyvänä huippuna ja uusien ajatusurien aukojana. Sellaisena hän ehdottomasti edustaisi jotakin uutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
  • Kirjaa lukiessa tämä kuva murenee. Myös Wahlroosin pääpelikenttänä on kotoinen Suomi sekä sen kylkiäisenä Ruotsi ja sen dynaaminen kuningasperhe.
  • Wahlroosin ura ja menestys, niin kuin yleensä suomalaisten päättäjien urat, on jälleen kerran kuvaus Suomesta ja sen kovin pienistä piireistä, joissa samat sukunimet toistuvat usein ja sukupolvesta toiseen. Wahlroos on suomalaisen yhteiskunnan tehokas verkostoituja, jonka lounaslistat ovat täynnä tapaamisia.
  • Valtio on Nallen varallisuuden tärkeä lähde. Wahlroosin perustama Mandatum kasvoi 1990-luvulla järjestelemällä valtio-omistajan laskuun valtionyhtiöiden yksityistämisiä, jotka olivat konsultille erittäin tuottoisia.
  • Vuonna 2000 Wahlroos nousi yhdeksi Suomen varakkaimmista miehistä veronmaksajilta kerätyillä rahoilla, kun valtio maksoi Mandatumin osakkeista noin 2,5 miljardia markkaa saadakseen Wahlroosin pankinjohtajaksi omaan Sampo-Leoniaansa. Summa ylitti 52 prosentilla yhtiön silloisen pörssiarvon.

Kirjan Lopuksi kappaletta ennen on väliotsikko Pohjolan herra, Euroopan omistaja elämän kerran kirjoittajat arvelevat, että Pohjoismaat eivät riitä Nallelle hänen toiveensa olisi olla vielä Euroopan omistaja. Luulen heidän tarkoittaneen asennetta, mutta miksei rikkaimman roolikin maistuisi.

Tämän tavoite on ollut hänellä mielessään kun hän on kirjoittanut kirjansa Demokratia ja Markkinat englanniksi. Se ei ole tainnut olla riittävän kiinnostava ja Suomessakin siitä on tullut, kuten eräs kriitikko kirjoitti, vähiten luettu best seller. Tämä viittaisi siihen, että ehkä se ei ole sittenkään merkittävä teos, vaikka siinä on paljon sivuja, nimiä ja totta kai piikkejäkin vääräuskoisia maailman luokan profeettoja kuten Paula Krugmania ja Martin Wolfia kohtaan. Toiveena on ollut aikaansaada kansainvälistä debattia. Vielä sitä ei ole syntynyt. Aika näyttää pystyykö Wahlroos saavuttamaan oikeistoradikaalin talous viisaan mainetta niin paljon, että merkittävät opponentit  jaksaisivat hänelle vastata.

Kuten edellä on kerrottu, on Anu Kantola pitänyt häntä vain valtion avulla rikastuneena paikallistason verkostoituneena pelurina.  Se oli häpeämätön majesteettirikos. Imperiumin vastaisku alkoi viikon päästä, Nalle  vikkelänä toimijana  onnistui antamaan haastattelun Financial Timesissä 22.9.2013 maanantainvieraana. Haastattelu oli tehty Joensuun kartanossa ja siellä kartanoherra oli kuvattu.

Mielipiteet olivat tavanmukaisen raflaavia; tässä muutamia haarukkapaloja haastattelusta:

  • Björn Wahlroos ehkä tärkein yritysjohtaja Suomessa. Hän on hallituksen puheenjohtajana kolmessa suuressa pohjoismaisissa yrityksissä: Nordea pankissa, Sampo yhtiöissä ja paperiteollisuusyhtiö UPM-Kymmenessä,. 60-vuotias Wahlroos tunnetaan kotimaassaan lähes yhtä paljon hänen terävästä kieli kuin hänen liiketoiminnan suorituskyvystään.
  • Lempinimeltään Nallen –(nallekarhu Teddy bear) englanniksi ei ole maineeltaan lempinimensä eli pehmokarhun tapainen, sanoo kuvateksti.  Juttu alkaa: Nallen elämä on seurannut  erinomaista kehityskaarta. "Mielestäni se on hyvä tarina", hän sanoo haastattelijalle Richard Milnerille .
  • Hän kuvaa itseään "lukio - kommunistiksi", herra Wahlroos on nyt suomalainen suur-kapitalistia. "Nauraisin hulluna, jos lapseni tulisivat kertomaan olevansa jonkinlaisia vasemmistolaisia."En usko, että voit olla niin kirotun tyhmä ",hän sanoisi.
  • Keynesin väitteet ovat hölynpölyä, ovat olleet sitä vuodesta 1936 alkaen. Uskokaa tai älkää, luin [Keynes] yleisen teorian vain noin kolme kuukautta sitten ja ehdotan kaikille tehkää se, koska se on uskomattoman huono kirja, sanoo herra Wahlroos, hän tarkoittaa huonosti argumentoitu, ei huonosti kirjoitettu, hän vähän pehmentää.
  • Ei ole yllättävää, että entisenä akateemisena hän ryydittää keskustelua historiallisella viittauksella. Hän viittaa James Callaghaniin, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriin, joka kertoi Työväenpuolueen puoluekokouksessa vuonna 1976, että ajatus, että valtion kuluilla pääsisi ulos taantumasta ei ole enää mahdollista. Herra Wahlroos väittää, että on "järjetön" ajatella, että voisit kuluttamalla päästä ulos kriisistä.

Kommentteja ei lehteen ole tullut kuin viisi.

  • Niistä yksi kertoo, että lempinimi Nalle johtuu siitä että björn on ruotsiksi karhu eikä pehmolelusta.
  • Toinen vitsailee, että hauskinta oli kun Wahlroos sanoi lainaavansa Churchillia erässä julkisessa tilaisuudessa: "Tosiasioiden muuttuessa muutan mieltäni, mitä te teette, Sir?" Kuten me kaikki tiedämme, hän lainasikin Keynesiä!
  • Kolmas opponentti perustellen pidemmin ja asiallisemmin kantaansa väittää, että  Keynes on kahteen kertaan pelastanut maailman ensin 1930 luvulla USA:ssa suuren laman jälkeisellä julkisella elvytyksellä ja nyt Lehmanin aiheuttaman pankkikriisin 2008 erilaisin julkisin operaatioiden avulla. Kirjoittaja väittää Wahroosin mielipiteiden olevan tosiasioihin perustumattomia.

Gideon Rachman kirjoitti viime vuoden elokuussa FT:ssä lainasi myös James Gallahania

  • Hyvin varakkaiden on todennäköisesti vaikeampaa välttää painetta korkeampien verojen suuntaan läntisessä maailmassa. Vuonna 1979 Margaret Thatcherille hävinnyt James Callaghan huomautti osuvasti: "On aikoja, ehkä kerran 30 vuodessa, kun politiikassa on käännekohtia." Noin 30 vuotta Thatcherin-Reaganin aikakauden alusta näyttäisi toinen käännekohta olevan meillä käsillä.

Voisiko Rachmanin arviossa olla selitys Nalle Wahlroosin vähäiseen huomioarvoon. Hän ei ole luomassa mitään uutta eikä esitä mitään yllättävää. Hän puolustaa edelleen sitä, mikä on mennyt liian pitkälle. Kova talousliberalismi ei olekaan vallankumouksellista uutta. Se on mennyttä aikaa. Siitä on jo liian paljon kokemusta ja siksi sille nousee vastavoima ja se Rachmanin mukaan tarkoittaa rikkaiden verotuksen kiristämistä juuri sitä mitä Wahlroos vastustaa.

Kohtuullisuuttakin Nallesta löytyy, nimittäin veronmaksussa


 Mielenkiintoista oli lukea kirjasta kartanon oston paikallisista reaktioista, ja varsinkin siitä, millä perusteltiin etuosto-oikeuden käyttämättä jättämistä:  Saadaan hyvä veronmaksaja, joka ei kunnan apua tarvitse, oli yksi keskeisimmistä argumenteista. Halikon aikana toive osin jopa toteutui ja Björn Wahlroos maksoi kuntaan muuttovuonna 2005 kuntallisveroa 400.000 euroa kun keskimääräinen verovelvollinen kerrytti kunnan kassaa 2.416 eurolla. Mutta vertailupohjaksi voi ottaa myös vuoden 2000, jolloin optioverotuloja kunnalle tuli 30 miljoonaa. Mutta Halikkoa ei enää ole, eikä ole Nokia miljonäärejä maksamassa kuntallisveroja eikä nykyinen kotikunta Salokaan enää kuittaa Wahlroosilta sellaisia verotuloja, joista kunnalle olisi apua. Vuonna 2010  Nalle maksoi ”vain” 31.000 euroa kunnallisveroa. Salon talouden epätasapaino on tuhat kertaa suurempi. Vertailun vuoksi kirjassa kerrotaan, että julkisia tukia vastustava Wahlroos kuittasi viime vuonna maataloustukia 263.000 euroa ja että yhteensä hänelle on maataloustukia  kartanon nykyiselle omistajalle omistus aikana kertynyt 2.5 miljoona euroa. Tässäkin asiassa hänen taitonsa on lisääntynyt ja sokerijuurikkaasta luopuminen sekä viljaan siirtyminen on ollut ilmeisen onnistunutta tilanhoitoa, sillä tukien määrä on ollut jatkuvasti noususuunnassa.

Hyväntekeväisyyttä voi sietää hyvässä seurassa

”Emme voi jatkaa ihmisten verottamista nykyisellä tavalla emmekä vastaavanlaisesti sietää köyhyyden sekä rikkinäisten perheiden tukemista”, on Wahlroos kirjoittanut. Hän on kuitenkin Tukikummisäätiön perustajajäsen, säätiön, jonka tarkoituksena on estää heikommassa asemassa olevien lasten ja nuorten syrjäytymistä ja parantaa heidän elinolosuhteitaan. Säätiö on perustettu vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Sauli Niinistön ja Hjallis Harkimon toimesta ja siihen oli Nallekin valmis lähtemään. On ihmetelty miksi hän vastoin omia periaatteitaan tekee tätä köyhien auttamistyötä. Yksinkertaisesti arvelen, että Sauli Niinistön mukana olo oli ratkaisevaa kahdesta syystä. Niinistö oli Tarja Halosen, sd vastaehdokas vuonna 2006 vaaleissa ja oli ilmeisin tuleva presidentti. Siis periaatteista voi antaa periksi, jos seura on hyvää.

Presidentin vaalien ajoilta kerrotaan, että Niinistö ei halunnut, että Nalle Wahlroos häntä näkyvästi tukisi. Mutta suhteet lienevät kunnossa, vaikka luulenkin, että herrojen välinen yhteisymmärrys ei ole saumatonta ainakaan silloin kun puhutaan valuuttakursseista. Toinen haluaa painaa kursseja ja toinen ei siedä setelirahoitusta. Mutta mistäs näistä kunhan ei vaan ole demari.


Maailman uhkana eurooppalainen sosialidemokratia

  • Kirjassa kerrotaan, että Nalle on perheystävä Mikael ”Mike” Liliuksen kanssa, ankkalammikon väkeä ja hyvin toimeentulevia. Mike kehui saaneensa houkutelluksi Nallen luennoimaan seminaariin, jossa aiheena oli ilmastonmuutos. Ja hyvin Nalle paikkansa täytti kuten aina. Kuulijat pysyivät hereillä ja hauskaakin oli. Mitkä ovat maailman suurimmat uhat?, hän kysyi ja vastasi, että ensimmäinen  fundamentaalinen islam, kakkosena Afrikan köyhyys ja jaetulla kolmannella sijalla olivat ilmaston muutos ja eurooppalaisen sosialidemokratia . Ilmaston muutoksen ongelma oli hänen mielestään se, että ilmastoa ei omista kukaan niin kuin ei valtameriäkään ja siksi niistä ei kanneta huolta. Joten ne pitäisi saattaa jonkun omistukseen ei kuitenkaan YK:n mutta ehkäpä maailmanlaajuisen säätiön, jolla olisi ammattitaitoinen johto. Silloin ei ilman maksua kukaan saisi sinne päästää  ilmaan eikä mereen mitään. Ehkä nykymuotoine päästökauppa siinä sitten jotenkin voisi olla mukana, kertoile Nalle ihastuneelle seminaariväelle.


Mutta, että sosialidemokratia oli tälläkin listalla maailman uhkana selittää puhujasta aika paljon.
Ensinnäkin hän haluaa yllättää ja kosiskella yleisöä, jossa olin ilmeisesti ainut sd-aatetta tunnustava. Eikä sosialidemokratia uhkaa ketään eikä ikävä kyllä paljon villitsekään. Mutta tietenkin sosialidemokratia ei hyväksy talouden toimijoiden vapautta, tuota kuuluisaa vapaata kettua tai ei edes nallea vapaassa kanatarhassa. 

Mutta tässä on sittenkin jotain syvempää ja henkilökohtaista.  Tähän viittasin tämän jutun Nallen isää Buntaa koskevassa kohdassa. Luultavaa on, että juuri Eero Rantalan ja Kalevi Sorsan yritykset erottaa Bunta silloin 1970 luvun lopulla ovat jättäneet syvän arven pojan sieluun. Tämä kertoo myös siitä, että älykkään ihmisen sisällä on voimakkaita tunteita, jotka voivat sumentaa hänen arvostelukykyään. Vanha vitsi näyttää toteutuvan: Jos totuus ja oma mielipide ovat ristiriidassa sen pahempi tosiasioille.

Ps. Tämän jutun julkistamispäivänä kerrottiin Kauppalehdessä Nallen esitelmöinen Tukholmassa ja puhuneen taas vauhdikkaasti:

  • "Kannattavat ja hyvinvoivat pankit eivät ole vaarallisia vaan ne, jotka on hoidettu huonosti ja jotka eivät kannata", Wahlroos korosti

    • Suomi on pelottavaa katsottavaa

    • Esitelmässään Wahlroos selitti suhdanneanalyysien olevan hölynpölyä. On kuitenkin hyvä, että uhkakuvat ovat kalvenneet, etenkin Yhdysvaltalaisten sijoittajien silmissä.
    • "Katastrofiskenaariot ovat poissa."
    • Wahlroos selitti olevansa huolissaan Euroopasta ja vielä enemmän Suomesta.
    • "On pelottavaa katsoa, kuinka kokonaisen kansakunnan teollisuus ajetaan alas. Suomesta ei saa palveluvaltiota yön yli."
    • Wahlroosin mielestä Suomen tilanne on "valtavan vaarallinen".


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!