Naantalissa näkee, kuulee ja tuntee

EiloTakaPrami20181115.jpg

Naantalissa saa kaikille aisteille elämyksiä ja myös ajattelemisen aihetta lyhyessä ajassa: Vastakohtaisuuksia,  erilaisuuksia löytää hakematta.

Venehaminasta lähtiessä pullasorsaporukasta osa nousee siivilleen äänekkäästi protestoiden, kun taas  toiset luimistelevat  ja melovat hyvin ruokitun kroppansa sivummalle.
Krapinnokan jälkeen tulevat Lappalaisten Miesten sileäkallio, Lasten ranta ja Naisten ranta ja kohta näkyy Raumakari.Ja niin monta muistoa, räjähteitäkin sukelisimme.

Kalastaja Eilo on löytänyt oivallisen paikan jyrkästä rinteestä.

”Vaarallista tulla”, sanon. "Mukava olla", vastaa Eilo ja näyttää saalistaan.

Muistelen että vasta edesmennyt koulukaverin Kulman Sepe aikoinaan putosi pulun pesille kiivetessään. Vahvan ja taitavan nuorukaisen urheilut jäivät, mutta elämä jatkui; kiitos Peussan Lassen paikalla tulon.

Virta vei vauhdilla ja korjaustelakan kohdalla käyn kääntymässä.

Kolina ja pauke kertovat työstä. Se ei tule Siljan valkokyljestä, vaan romun lastauksesta. Eri vaiheen elämää ollaan näidenkin toimien kanssa. Toinen on pesemässä naamaansa voidakseen palvella mukavuuden haluisia matkustajia, toinen lähettää -ei tosin viimeiselle matkalle - mutta kuitenkin romua kuningattaren uumenissa entisen alusneidon palasia kohti uutta kiertoa.

Takaisin tullessa haikara ilmeisesti harmaa kiertelee ja väistelee korkeajännitelinjoja ja löytää poukaman Luonnonmaan rannasta vanhan luotsivene Ajonpään takaa.
Ja kotiin päin tullessa meinaan törmätä hiljaisiin kalastajiin, jotka ovat Luonnonmaan puoleisessa raumassa.

Sellainen on Naantali 15.1.2018 ja lämmintä on kahdeksan astetta ja etelä tuulta 4 m/s


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!