Mitä Pikettyn kirja ja muut maailman merkit kertovat sosialidemokratialle.

RuotsinvarallisuuskehitysPikettyFT20140524.JPG

Pikettyn löydöksien arvoa vähentävät virheet otsikoi Financial Times 23.5.2014 ja viittaa FT:n ekonomisti Chris Giles kriittiseen kirjoituksen: Data problems with Capital in the 21st Century.

Chris Giles tutkittuaan aineistoa, jota professori Thomas Piketty on käyttänyt yllä mainitussa Pääoma 21. vuosisadalla kirjassaan, on löytänyt sieltä virheitä ja epätarkkuuksia, joissa hän näkee myös tarkoituksenmukaisuutta. 
Laaja aineisto monine taulukoineen ja käyrästöineen lähinnä perustelee, ettei kehitys varsinkin viimeisinä vuosina ole mennyt ihan Piketyn kirjanmukaisesti.
Tämän kritiikin kanssa FT:ssä saman aikaisesti on julkaistu Thomas Pikettyn omat vastinkommentit.

Oheinen Ruotsin esimerkki on mahdollisista virheistä huolimatta viestiltään selkeä: Tasa-arvokehitys on pysähtynyt jopa kääntyntyt.

Jutut ovat mielenkiintoisia akateemisesti ja niin kirjakin varmaan olisi. Oman käyttäytymiseni perusteella uskallan arvioida, että Pikettyn kirja kuitenkin on saamassa saman kohtalon kuin Karl Marxin Pääoma; siitä puhutaan paljon, mutta sitä luetaan vähemmän.

Yhteiskunnallisen keskustelun kannalta kirja on tehtävänsä tehnyt. Se on nostattanut Zeitgeist eli ajanhenki -keskusteluun epätasa-arvon sähköistämällä tunnelmaa.

Me vasemmistossa olemme innolla tarttunut aiheeseen. Varmaankin tunnelmana on, että jotain tällaista olemme aavistelleet tai kyllähän me olemme tienneet, että tätä seuraa talouden liiallisesti vapaudesta, jota Reaganin ja Thatcherin politiikka on edustanut.

Mutta politiikka ei ole tutkimusta eikä intresseistä vapaata. 


Kapitalismista kehittynyt markkinatalous on saanut laajan kannatuksen sosialidemokraattien keskuudessa muutamasta keskeisestä syystä: Markkinatalous on osoittautunut suorituskykyiseksi järjetelmäksi verrattuna keskitettyyn suunnitelmatalouteen eli  reaalisosialimiin verrattuna ja markkinatalouteen on liittynyt henkilökohtaisia vapauksia avoimuutta, jota on arvostettu yksilön oikeuksien kannalta.

Tämä on ollut siedettävää suorastaan innostavaa siihen asti, kun työvoiman kysyntä pysyi korkeana ja verorahoitusta suosittiin. Kalevi Sorsakin taisi 1980 luvulla tokaista, että tässä on meidän sosialismimme ja tietenkin tilastoja lukevat näkevät, että yli 50 prosenttinen julkinen talous on vähintäänkin puolisosialistista.

Mutta sitten globalisaation aiheuttama uhka läntisille työntekijöille ja verojen alentamisen avulla saavutetut talouden vauhditushyödyt ajoivat meitä kohti suurempi etuoikeutettujen etuja, joka ovat muuttaneet suunnan. Rikkaiden  rikastumiselle rahoitusoperaatioilla ei ole juurikaan rajoituksia eikä pääomien omistajia uskalleta verottaa. Siitä taas seuraa, että universaalit julkiset palvelut menettävät merkitystään, koska rikkaat pärjäävät ainakin jonkin aikaa ilman niitäkin.
Vaaleihin osallistumisesta on tullut herrojen herkkua ja siksi yksityisiin palveluihin siirtyminen ei ole kauhistus, päin vastoin ihmiset tulotasosta riippumatta  rakastava veronalennuksia.

Mutta kehityksen jatkuminen eriarvostavaan suuntaan on aiheuttamassa enemmistön muodostamalle työtätekevällä luokalle ellei nyt ihan kurjistumisongelmaa, niin ainakin sosiaaliseen nousun mahdollisuuden katkeamisen.
Ja taas monet merkit viittaavat myös kärjistyksiin, jotka ovat yhteiskuntakehityksen kannalta vaarallisia.

Maltillisen vasemmiston kannatta kiinnittää huomiota epätasa-arvo ilmiöön lainaamalla  Pikettyn tutkimustuloksi ja muita tietolähteitä.
Mutta sosialidemokratian ei kannata luulla, että huomion kiinnittäminen toisi nopeasti kannatusvoittoja. Ensinnäkin siksi, että asiat ovat monimutkaisia ja siksi vastaanottajat eli kansalaiset ovat aika huonoja omaksumaan uutta varsinkin, kun hyvin markkonoituja vasta-argumentteja tulee satamalla vastaan.

Toiseksi sosialidemokraattien on myös tehtävä selväksi, mitä tehdään. On oltava rohkeutta päättä linjasta, joka katsoo eteenpäin ja johon uskotaan niin paljon, että sitä puolustetaan vastoinkäymisiä kohdattaessa.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!