Miksi Kreikka äänesti EI


Wolfgang Münchau FT:ssä sanookin, että helppoa löytää kyllä puolen suuria ja pieniä virheitä verrattuna siihen, että osaisi sano, mitä tulee tapahtumaan. Munchaun erittelee tilanne karkeasti näin:

Suuria virheitä oli johdettu EU mahtimiesten pelottelu, sehän toimii päin vastaiseen suuntaan. Liioin ei IMF:n selitykset auttaneet. Päinvastoin IMF:n arvio velkojen leikkaamisen pakosta oli sitä, mitä Syriza on ajanut.
Toiseksi kyllä puoli ei osannut selostaa, miten tarjottu leikkaus ym. lista toimisi käytännössä. Kyse ei ole teoreettisesta talouspoliittisista linjoista, joista tuli erilaisia vaikeasti ymmärrettäviä akateemisia arvioita Paul Krugmanilta ja kumppaneilta.
Kolmas virhe oli luottaa gallupeihin, jotka näyttivät tasatulosta. Eniten ärsytti katastrofilla paloittelu maassa, joka on siitä kärsinyt vuosia.

Kreikan äänestys tarkoitti, että euro-järjestelmä on perustuksiltaan epäonnistunut, se pitää korjata tai se häviää.

Kreikka tuskin tulee saamaan suuria helpotuksia. On vaikea uskoa, että Saksa vois suostua IMF:n esittämään velkojen leikkaukseen sopimuksella, sen sijaan maksukyvyttömyyden jälkeen siihen joudutaan.
Pankkijärjestelmän ylläpitäminen voi olla keino pitkittääkehitystä.
Grexitiä on turha odottaa Kreikan hallitukselta. Se tulee sitten, kun kaikki muut vaihtoehdot on läpi käyty ja nyt se hetki on lähempänä.

Arvovalta on mieletön juttu. Se haitta eniten silloin, kun sitä ei ole ja kun sitä yritetään ylimielisyydellä aikaan saada. SPD:n johtaja ja talousministeri Sigmar Gabriel on ennen kansanäänestystä ja äänestyksen jälkeen antanut tiukkoja lausuntoja, kilpaile baijerilaisen oikeistojohtajan, valtiovarainministeri Wolfgang Schäublen kanssa jyrkkyydessä. Tällä tavalla kaivetaan vaan juoksuhautoja politiikan takalinjoille.
Kuten eilen kirjoitin: Tulee ikävä Jaques Delorsin kaltaisia näkijöitä ja tekijöitä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!