Miksi Björn Wahlroos on Turun telakan suhteen väärässä

HC3A4nninenSeppo.jpg


1.  Suomen telakat ovat samantyyppisiä, niiden osaamisklusterit eivät.

2.  Turun telakan ympärillä on jäljittelemätön loistoristeilijäosaamisklusteri.

3.  Turun osaamisklusteri on ainoalaatuinen myyntietu, jota ei pidä alistaa hintakilpailuun.

Elinkeinopoliittinen keskustelu polkee paikallaan. Ongelma ei ole keskustelun kohteessa, vaan yhden perspektiivin dominanssissa. Elinkeinopolitiikan ajattelumallit ovat kuin muotitrendit: yksi ajattelumalli dominoi aikansa. Ajattelumalli määrittää ongelman ja oikeaoppiset ratkaisut.

Jokaisella ajattelumallilla on vastaus kysymykseen, mitä pitää tehdä seuraavaksi.

Perinteinen yritysperspektiivi elinkeinopolitiikkaan perustuu toimialoihin ja yrityksiin. Käytännössä kaikessa verrataan kustannusrakenteita ja taseita. Heikkotehoiset yritykset pilkotaan, tuottavimmat osat myydään ja huonoimmat ajetaan konkurssiin.  Kun yritysperspektiiviä sovelletaan elinkeinopolitiikkaan, julkiset rahat sijoitetaan toimialan kannattavimpiin yrityksiin, kunnes rahat löytävät vielä tuottavamman kohteen. Björn Wahlroos on avannut viitekehystä kirjassaan Markkinat ja demokratia.

Raaka-aineperspektiivi sävytti edellisen hallituksen elinkeinopolitiikkaa. Raaka-aineen jäljitettävyys on toki tärkeää maidossa, monessa muussa jopa selviö. Korostuneena raaka-aineperspektiivi johtaa ongelmiin. Esimerkiksi ruokohelpistä toivottiin uutta energiaratkaisua. Viljelijät ryntäsivät kasvattamaan ruokohelpiä korkeiden satokorvausten kannustamana. Jalostusprosessi puuttui. Sato pilaantui välivarastoihin eikä energiatuotanto päässyt kunnolla käyntiin.


Turun telakan tulevaisuus ei saa riippua haitallisesta ajattelumallista.


Turun ja Helsingin telakka on helppo nähdä samanlaisina. Niiden kapasiteetit muistuttavat toisiaan. Rahoitukseltaan vahvempi jatkaisi? Lähestymistapa, joka sopii rahoitusyhtiölle, ei tuo lisäarvoa elinkeinopolitiikkaan. Elinkeinopolitiikka on sidottu Suomen alueeseen, jonka menestymistä tulisi kehittää. Se, että helsinkiläiset jaksavat jankuttaa telakoiden kustannusvertailusta, ei tee ajattelutavasta sen toimivampaa.

Kasvuhakuisessa elinkeinopolitiikassa on innovaatioperspektiivi kaikkein hyödyllisin. Elinkeinopoliittinen keskustelu kannattaa siirtää toimialoista osaamisklustereihin ja yrityksistä innovaatioihin. Loistoristeilijä on erinomainen esimerkki innovaatiosta. Se on joka kerta edellistä kehittyneempi ja monella tavalla uudistunut.

Kansallinen kilpailukyky ei riipu toimialoista vaan innovaatioita tuottavasta osaamisesta. Huomio kannattaa kiinnittää loppuasiakkaan elämykseen ja arvioida sen mukaan innovaation laatu.

Jokainen perspektiivi neuvoo seuraavan siirron. Raaka-aineperspektiivi neuvoo etsimään metallille uuden kohteen: tuulivoimalan osat, tavaravaunut, puutarhakalusteet. Yritysperspektiivi neuvoo pilkkomaan telakkaklusterin uusille asiakasryhmille ja markkina-alueille. Innovaatioperspektiivi neuvoo hankkimaan valistuneilta asiakkailta uusia loistoristeilijätilauksia.


Telakkakeskustelussa sivuutetaan olennainen näkökulma. Telakoiden ympärillä on jäljittelemätön ekosysteemi. Turun ekosysteemi on loistoristelijäosaamisklusteri. Se kykenee toteuttamaan kaikkein vaativimmat risteilijätilaukset. Yksikään toinen kilpaileva risteilijätarjous ei sisällä vastaavaa osaamisklusteria. Turun telakan kilpailukyvyssä ei ole kysymys ensisijaisesti hinnasta, vaan laadusta, toimitusvarmuudesta ja ennen kaikkea uudestaan Karibian risteilylle palaavasta tyytyväisestä kuluttajasta.


Kun myydään kruunun jalokiviä, ei ensimmäiseksi tule mieleen verrata niitä hiilenpalasiin. Loistoristeilijöiden loistokkuus on unohdettu ja keskusteltu kaikesta mikä pysyy pinnalla.


Turun telakan omistus ja Varsinais-Suomen loistoristeilijäosaamisklusteri ovat kaksi eri asiaa.
Vuosien aikana Turun telakassa on kokeiltu useita omistusjärjestelyjä. Ulkomaalaisomistus ei tähän asti ole toiminut telakan kehittymistä edistävästi. Osaamisklusteri ei ole konkurssissa, ei edes telakka. Sen sijaan korealainen emoyhtiö pitäisi irrottaa osaamisklusterista.


Valtiolla on instrumentteja, joilla se voi vaikuttaa suomalaisen loistoristeilijäosaamisen tulevaisuuteen. Teollisuussijoitus on hankkinut omistusosuuden Talvivaarasta. Miksei nyt Turun telakasta? Alihankkijoiden sitoutuminen ja motivaatio kehittyä risteilijärakentamisessa vain kasvaa omistamalla Turun telakkaa.


Toivottavasti loistoristeilijäosaaminen kehittyy ja uudistuu. Korkeakoulujen yksiköt ja yritykset eivät saisi taantua eikä osaaminen ruostua omistusepävarmuuden seurauksena.


On koko Suomen etu, että Varsinais-Suomi valmistaa maailman loistokkaimpia risteilijöitä. Jos Turku haluaa päästä risteilykaupungiksi Helsingin rinnalle, kannattaisi tilata Allure of the Seas’n edelleen kehitetty sisaralus ja perustaa sille kotimaisin voimin risteily-yhtiö Turkuun.


Hallituksen on syytä vakavasti pohtia innovaatioperspektiivistä, haluaako Suomi jatkaa loistoristeilijöillä menestymistä. Varsinais-Suomessa on menestystekijä, jota ei voi siirtää eikä kopioida muualle. Menee vuosia ennen kuin Ranska pystyy kehittämään osaamisensa vastaavalle tasolle.


Varsinais-Suomen loistoristeilijäklusteri tarvitsee ainoastaan vaativia tilauksia ja valistuneita asiakkaita.

Seppo Hänninen
Kirjoittaja on väitellyt tekniikan tohtoriksi innovaatioiden kaupallistamisprosessista.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!