Euroopan Parlamentin
sosialidemokraattisen ryhmän kokouksessa vieressäni istui Michel Rocard.
Ranskan entinen pääministeri ja Sosialistipuolueen pääsihteeri kuoli FT:n
tietojen mukaan heinäkuun toisena päivänä 85 vuoden iässä.
Hänen kuusikymmentä
vuotta kestäneen uran aikana hän oli kilpailija ja siksi Francois Mitterrandin epäsuosiossa. Pääministerin paikalta vuonna
1991 presidentti hänet syrjäytti suosikkinsa Edith Cressonin tieltä. EU-vaaleissa
presidentti tuki kyseenalaiseksi sosilaistiksi tullutta jalkapallomogulia Bernard
Tapieta.
Michel Rocard oli vaatimattoman, tavallisen oloinen ENA:n käynyt mahtipoliitikko,
joka paikalla ollessaan ehti vaihtaa muutaman sanankin aakkosjärjestyksen perusteella
vieressä istuvalle pienen Suomen keltanokan kanssa – hän ransakalaiseksi suostui puhumaan englantia. Hän olikin EP:ssä vuoteen 2009
asti, joten integraatioin myönteisesti suhtautuneena hän ehti nähdä EU:n
laajenemisen ja syvenemisen, eikä joutunut olemaan nykyisen alennustilan todistajana.
Ryhmäkokouksista muistelen hänen tuhahdelleen Labourin
riveistä nousseiden jonkin sortin äärivasemmistolaisten marxilaisista puheiden aikana.
Hänet nimettiinkin toisen tien kulkijaksi ja vasemmiston modernisoijaksi. Ystäväänsä Paavo Lipposta hän kehui.
Itsetunto oli loppuun asti vahva; FT:n Anne-Sylvaine
Chassanyn haastattelussa viime syksynä hän ei kuitenkaan suostunut
nimeämään aatteellista perillistä siksi, että hän ei ollut vielä kuollut.
Politiikka on julma maailma. ”Siellä vallitsee viidakon
lait; selkäänsä voi sada kuka tahansa. Silti Pohdiskellessaan valtiovarainministeri Macron poliittisia
tavoitteita, hän pitää myönteisenä, että talousministeri samoin kuin pääministeri
Valls pyrkivät jatkamaan hänen työtään. Taistelu muuttaa vasemmiston suuntaa ei
ole loppuun saatettu, totesi Rocard
viime syksyn haastattelussa.FT 3.7.2016
MR
