Merkelin merkeissä menevät vaalit voivat viitoittaa tietä porvarillisvihreään malliin Suomessakin. 

SaksanvaalientodennC3A4kC3B6isetkoaliitiot20170731.JPG

Sosialidemokraattien toivon kipinä näyttää sammuvan eikä hyvältä.

Saksan " mixed-member proportional " –järjestelmä on siis sekoitus yhden edustajan vaalipiirisysteemistä ja osavaltion suhteellisesta puoluekannatuksesta. Wikipedia selittää asian:

Edustajat valitaan neljän vuoden välein. Kaikilla 18 vuotta täyttäneillä Saksan kansalaisilla on äänioikeus.
Puolet edustajista valitaan vaalipiireittä ja puolet puolueiden vaalilistoilta. Jokaisella äänestäjällä on kaksi ääntä. Toisen hän käyttää vaalipiirissään henkilökohtaiseen ehdokkaaseen. Jokaisen 299 vaalipiirin voittaja valitaan suoraan liittopäiville. Toisella äänellä äänestäjä valitsee vaalilistan. Puolueen on ylitettävä viidenprosentin äänikynnys tai saatava vähintään kolme suoraa edustajaa, jotta lista menee lävitse. Jos puolue saa esimerkiksi ääniä kymmeneen paikkaan ja siltä meni neljä edustajaa suoraan lävitse, niin listalta valitaan kuusi edustajaa liittopäiville. Vaalijärjestelmästä johtuen edustajien kokonaismäärä vaihtelee. Vuoden 2013 vaaleissa valittiin 631 edustajaa.
Tämä järjestelmä tuottaa nykyennusteiden mukaan oheisen kuvion mukaisen tuloksen. Toteutuessaan se antaa Angela Merkelille  toimintavapauden siis kilpailuttaa muita.
Sosialidemokraateille suuri koaliittio on ainoa mahdollisuus ja se on helposti mahdoton kun se kaiken lisäksi on kannatuksen kannalta huono. Porvariblokkia pukkaa.
Olisiko jo CDU:n, vihreiden ja liberaalien yhteisyrityksen aika. Se tarkottaisi, että punavihreän mallin tulevaisuus synkkenisi.
Ja tauti voi olla tarttuva, niin että  Suomeen muodostettaisiin seuraavien vaalien jälkeen  Kokoomuksen vetämä keskustan ja vihreiden yhteenliittymä.
Sietää pitää mielessä, sillä Touko Aallon otteista voisi tuollaista haistaa. 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!