MERKEL JA KATAINEN miksei Urpilainenkin

Quentin Peel kirjoittaa FT:ssä 1.7.2013 kolme kuukautta ennen Saksan tärkeitä vaaleja kaikkia kiinnostavasta ja merkittävästä ilmiöstä nimeltään Angela Merkel seuraavasti.

  • Angela Merkel poliittinen menestyksen salaisuus – sekä ulkomailla Euroopan näyttämöllä –on jatkuvan spekuloinnin kohteena.
  • Saksan liittokansleri on hyvin varovainen. Hän vihaa sanella mitä tahansa, joka voi viitata "visioon". Hänellä ei ole aikaa ideologialle. Hän on pragmaattinen ja pitää jatkuvia saarnoja hyvän talouden hoidon tarpeesta Se on kaikkea muuta kuin karismaattista.
  • Hänen politiikkaa kuvataan epäsymmetriseksi demobilisaatioksi, joka tarkoittaa, että saadaan omat liikkeelle, mutta ei muita. Siksi ei pidä ärsyttää. Siksi pitää ongelmakohdissa olla mahdollisimman lähellä vastustajia.
    Pitää siis saada omat peruskannattajat liikkeelle,  ja päinvastoin pitää välttää asetelmaa, joka innostaisi vastustajia vaaliuurnille.

Samasta aiheesta kirjoittaa Josef Joffe FT 6.8.2013 otsikolla: Merkel tulee tekemään sen, mitä vaalien voittamiseksi tarvitaan.

  • Angela Merkel on saamassa kolmannen kauden. sen jälkeen hän tulee olemaan kauemmin vallassa kuin Margareta Thatcher.
    Kaksi naista eivät voisi olla erilaisempia. Thatcher rakasti kärjistää ja käydä vastustajan kurkkuun. Angela Merkel on nainen, jonka pehmeä käytös peittää veitsenterävä äly, on äärimmäinen selviytyjä. Hän haistaa uhat ennen kuin ne ovat toteutuneet; Jos hän ei pysty niitä voittamaan, hän ratsastaa niillä – väittämättä aiemmista kannoistaan.. Kun Fukushima räjähti, hän vaati Saksan reaktoreita suljettavaksi vaikka hän oli innokkaasti juuri ehtinyt vaatia reaktoreiden käyttöiän pidennystä. Hän ilmoittikin uuden Energiewenden – käännekohtaa energiapolitiikassa. Nyt maassa hyväksyttäisiin vain vain "kestäviä” (uusiutuvia) energiamuotoja.
  • Hän on huipputaktikko: Vapaat markkinoiden  ja alhaiset verojen apostoli kymmenen vuotta sitten, nyt vilkuttanut vasemmalle ja vasemmalle. Hän on taipunut samaa sukupuolta olevien  avioliittoon, hyväksynyt sukupuolikiintiöt. Hän on suitsuttaa  kansalle sosiaalietuusherkkuja, Hän leikkaa puolustusbudjettia nopeammin kuin Ranska ja Britannia. Hän on taatusti paras sosiaalidemokraatti, mitä SPD on voinut haikailla. Heidän kannalta ainoa haittapuoli on, että hän on väärässä puolueessa.
  • Merkelin jujutsu-taktiikkaa ja vasemmalle kallistumisen lisäksi hänen suurin voimavaransa on Peer Steinbrück, sosiaalidemokraattien kansleriehdokas. Hän on pahasuinen mies, jonka vitsit kostautuvat ja hänen  terävät lausumiansa lässähtävät; Hän ei onnistu saamaan sydämiä puolelleen.. Jos saksalaiset voisivat valita yhtiönsä toimitusjohtajan suoraan, 58 prosenttia äänestäisi Merkel ja vain 27 Steinbrück – Melkoinen pudotus SPD:lle, sillä vielä vuosi sitten oltiin kampailtiin rinta rinnan.

Helsingin Sanomat haastatteli pääministeri Jyrki Kataista 6.8.2013  ja otsikoi juttunsa: Ka­tai­nen lu­paa bud­jet­ti­rii­hes­sä täs­mä­el­vy­tys­tä muu­ta­mal­la sa­dal­la mil­joo­nal­la. Hal­li­tus on val­mis ak­tii­vi­seen roo­liin syk­syn palk­ka­so­pi­muk­sen kä­ti­löin­nis­sä.

  • Vaik­ka pää­mi­nis­te­ri Jyrki Katainen (kok) oli maa­nan­tai­na vas­ta kol­mat­ta päi­vää töis­sä nel­jän vii­kon ke­sä­lo­man jäl­keen, hän ei vai­ku­ta ylen­palt­ti­sen ren­tou­tu­neel­ta. Ajat ovat vai­keat. Ra­ken­ne­muu­tos run­te­lee suo­ma­lai­sen teol­li­suu­den ki­vi­jal­ko­ja.
  • "On niin pal­jon epä­var­muut­ta, et­tä sii­tä on tul­lut ne­ga­tii­vi­nen yleis­tun­nel­ma. Kai­kil­la meil­lä on tut­tu­ja per­hei­tä, joi­den ar­kea yt-neu­vot­te­lut koet­te­le­vat", Ka­tai­nen sa­noo.
    Usein en­sim­mäi­se­nä ir­ti­sa­no­taan työn­te­ki­jöi­tä van­him­mas­ta pääs­tä, ei­kä yli 50-vuo­tiaan ole help­po löy­tää uut­ta työ­tä.
    "Ei voi ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä yli 50-vuo­tias ei pää­se työe­lä­mään. Jos 30 vuo­den työ­uran jäl­keen sa­no­taan, et­tä sä et enää pää­se töi­hin, niin se on mel­koi­nen is­ku vas­ten kas­vo­ja."
  • Eri­tyi­sen huo­lis­saan Ka­tai­nen on aka­tee­mis­ten työt­tö­mien mää­rän vii­me­ai­kai­ses­ta no­peas­ta kas­vus­ta.
  • "Se mu­ren­taa us­koa kou­lu­tuk­sen mer­ki­tyk­seen."
    "Tun­tuu, et­tä me suo­ma­lai­set olem­me ali­suo­rit­ta­jia. Em­me saa vah­vuuk­sis­tam­me ir­ti."
    Ka­tai­sen lääk­keet vai­kean ajan haas­tei­siin ovat tut­tu­ja: luot­ta­mus ja yh­teis­hen­ki, eteen­päin kat­so­va fii­lis ja roh­keus.
    "O­lem­me en­nen­kin sel­vin­neet vai­keis­ta pai­kois­ta."
  • Hän toi­voo­kin nyt päät­tä­jil­tä, ja kai­kil­ta suo­ma­lai­sil­ta
    "vas­taan­tu­loa, päät­tä­väi­syyt­tä ja ka­ve­rin ym­mär­tä­mis­tä".
    "Tar­vit­sem­me luot­ta­mus­ta ja yh­teis­työ­tä sen si­jaan, et­tä rii­del­lään ja näl­vi­tään ja ka­pea­kat­sei­ses­ti mie­ti­tään omaa etua. Nyt pi­tää jät­tää kaik­ki uhoa­mi­nen pois."
  • Uut­ta luot­ta­mus­ta Ka­tai­nen pyr­kii he­rät­te­le­mään elo­kuun lo­pus­sa tie­de­kes­kus Heu­re­kas­sa jär­jes­tet­tä­väs­sä se­mi­naa­ris­sa, jos­sa hal­li­tus, op­po­si­tio se­kä työ­mark­ki­na­joh­ta­jat yrit­tä­vät muo­dos­taa yh­tei­sen ku­van Suo­men ti­lan­tees­ta.
    "Toi­vot­ta­vas­ti pys­tym­me siel­lä pu­hu­maan toi­sil­lem­me ja luot­ta­maan toi­siim­me vä­hän enem­män kuin tä­hän men­nes­sä on teh­ty", Ka­tai­nen ker­too Heu­re­kan ta­voit­tees­ta.
    Luot­ta­muk­sen tar­koi­tuk­se­na on luo­da il­ma­pii­ri, jos­sa Suo­mi pys­tyi­si yh­des­sä te­ke­mään ne ra­ken­teel­li­set uu­dis­tuk­set, jot­ka pi­den­tä­vät työ­uria ja li­sää­vät työn tar­jon­taa, Ka­tai­nen se­lit­tää. "Vaa­di­taan pää­tök­siä. Pää­tös­ten te­ke­mi­nen luo var­muut­ta."

Olen aikaisemmin kertonut näkemyksenäni Kataisen poliittisesta strategiasta ja sitä Kataisen haastattelun teemotitukset vahvistivat: Hän yrittää matkia Merkelin taktista strategiaa. Hän onkin on menestyksellä rakentanut imagoaan ja siinä sivussa puoluettaan sen näköiseksi, että se kelpaa kaikille ja erityisen hyvin hyvinvointivaltiota arvostaville demareita vaihtoehtoina harkitseviin. Tätä taktiikkaa on olut helppo harrastaa, koska Kokoomuksen rikkaat ja hyvätuloiset peruskannattajat ovat voineet luottaa, että heidän asiansa tulevat aina Kokoomuksen toimesta hoidetuksi. Tämä on ollut vaaratonta myös siksi, ettei ole ollut kunnon uhkaajia: Keskusta on ollut maalaisten puolue ja perussuomalaiset fiksumpina itseään pitäville vähän rähjäinen porukkaa. Nyt tilanne on toinen: Keskustalla on menestynyt yritysmiljonääri johdossa ja PS:n maisterijätkät voi kokea sivistyneiksi arvokonservatiiveiksi.

Mikä sopii Merkelille ei sovi sittenkään Kataiselle myös siksi, että Keskusta pääministeriehdokas on kova luu eikä Timo Soinikaan ole mitätön.
Se, että Jutta Urpilainen ei näyttäisi pääministerikisassa pärjäävän, ei helpota Kataisen tilannetta. Voisipa arvioida niinkin, että tässä voisi olla saumaa demareille ainakin siinnä tapauksessa, että pääministeriehdokkaat ryhtyvät kilpailemaan porvarillisista äänistä. Silloin voisi vasenlaita avautua, Se on pieni toivo ja suuri kysymys on, pystyykö Jutta Urpilainen sitä hyödyntämään. Hänen pitäisi muuttaa tyyliä ja se ei näytä olevan hänelle helppoa.


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!