Merisalin aasinsilta

Merisali1960JL20131204.PNG

Todellinen "aasinsilta" oli Merisalin suojeltava laituri. Kun maakuntamuseo toivoo löytävänsä hylkyjä Merisalin alta, niin omat arkkitehtimme suojelevat edesmenneen ravintolatoimikunnan ideoimaa ja Ovaskan Jaskan suunnitelmaa ja rakentamaa 1980-luvun laituria.
Naantalin entinen joustavuus on kääntynyt jarrutukseksi. Viranomaistoiminta on kääntynyt palvelemisesta pakottamiseksi. Ei ole ihme, että työllisyys ja taloudellinen kehitys takkuaa täällä ja muualla näillä asenteilla. 

Muutama muistikatkelma menneestä taustaksi:

1960-luvun lopulla pitkään jatkunut Tavastin Killan raittiusravintolan vuokraus päätyi siihen, että vuokraaja Masa Niemi ei edes ilmaiseksi halunnut jatkaa vuokrausta. Mokonäkki kahvilaketju tuli apuun ja lupasi hoitaa korjaukset ja pitää ravintolaa auki, jos saa vuokrasopimuksen kymmeneksi vuodeksi. Vuoden toiminnan jälkeen Nilan omistajaperhe  kyllästyi ja he myivät oikeudet Raision Rukin pitäjälle Pentti Mäkiselle, jonka johdatuksella Naantalin rannan ravintolatoimintaan tulivat uudet tuulet.

Vallankumouksellisin oli ulkoterassi. Muistan itse todenneeni KRL:ssä, että jos vielä vuokraa maksaa jalkakäytävän vuokraamisesta, niin siitä vaan. Huumorintajuinen Alkon johtaja Samuli Lohikoski kyseli, että ruvettiin myymään viina kadulla, kuten silloinen Alkon johtaja Samuli Lohikoski tokais, ai että viina kadulla ruvetaan myymään. Lupoa tuli ja uusi kausi Naantalin rannassa alkoi. Mäkisen menestys laajensi Kiltaa ja esimerkki tarttui tarttui muihinkin. Naantalista tuli maankuulu tunnelmaltaan eurooppalaine veneilijöiden suosima kohtaamispaikka.

Turussa ulkomyyntiä olo vain Börsin pimeässä puistossa ja Samppalinnan  pohjoispuoleisella pimeällä rinteellä. Katujen varsilla eikä joen rannassa ollut mitään, kuten nykyisin. Naantalin terassit kylpivät ilta-auringossa ja asiakkaissa.

Rantsu, vaikka terassit rakensikin, oli kuitenkin vielä pitkään Aila Heinosen paikalliskapakkamaisessa hoidossa karvalakki ja ruokapuolineen. Kaivohuonetta vuokrattiin Itämeren siitä luovuttua erilaisille yrittäjille ja kaupungin kannalta melko huonoin tuotoin. Aika erityisesti anniskelupolitiikkaa oli muuttunut ja Kaivohuone ei löytänyt linjaansa.  Sitä pidettiin kaupungin lippulaivana eli se oli pidettävä auki kustannuksista riippumatta.

Ravintolatoimikunta

Kaupunki tunnisti ongelmat ja niinpä kaupungissa toimi ravintolatoimikunta, jota johti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Eero Sutinen ja jäseninä olivat kh:n jäsenet Mikko Rönnholm ja Martti Sipponen ja sihteerinä kaupunginjohtaja Jorma Kallio. ( Kuriositeettina mainittakoon, että toimikunnan toimiala oli laaja. Mm:ssa Emäntäkoulun maanvaihto hoidettiin sen toimesta. Toimikunta ärsytti muita päättäjiä ja niin se sitten Hannu Aallon, sd esityksestä lakkautettiin. )

1980 luvun käänne

1980 luvun alun merkittävä käänne oli taas Pentti Mäkisen käsialaa. Hän oli ostanut nykyisen Trapin kiinteistön ja päätti perustaa paikalla omassa omistuksessa olevan kalaravintolan. Hän oli erityisen ihastunut siihen, että Trapilla oli oma ranta. Siitä alkoi ankara kädenvääntö Trapin rannastsa. Mäkinen haki todisteita ikiaikaisesta kiinteistön rannan nautintaoikeudesta aina Tukholman arkistoja myöden, mutta ravintolatoimikunta näki asian toisin eikä suinkaan vastoin ravintolattomiinhan ja Mäkisen etuja. Mäksiselle tehtiin ehdotus, josta oli vaikea kieltäytyä: Kaivohuoneen edessä olevaa pienvenelaitureita naantaliksi paattihaminaa jatketaan Trapin kiinteistölle asti ja siitä edelleen rantalaiturina Merisalille ja sieltä vielä sittemmin eteenpäin. Trappi sai laitureihin paikat ja näin kompromissi syntyi, jonka merkitys tämän päivän rannan käytölle on merkittävä ehkäpä ratkaisevaa kahdesta syystä: Nykyisellä säilyttämisen hengellä rannassa kaivettaisiin lusikalla varmaan víeläkin ja kaupungin rohkeuden puutteinen päätöksenteko olisi juuttunut moneen kertaan. Mutta silloin oli meininki toisenlainen.

Nyt sitten tullaan tähän päivään.

Kaupungin pitää huolehtia kaupungin vetovoimaisuudesta ja tehdä voitansa palvelueleinkeinojen menestymiseksi. Naantalin ravintoloiden pärjääminen ei ole mikään automaatti, sen tiedämme. Trendit ja monet muut tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Yleisten edellytysten lisäksi kaupungin ravintolakiinteistöjen omistuksen hoito vaikuttaa merkittävällä tavalla yrittäjien mahdollisuuksiin menestyä. Kysymys on tietenkin siitä, että säännöksiä on noudatettava ja kiinteistöjen pitää olla hyvässä kunnossa. Vuokrausjärjestelyt ovat olleet monenlaiset alkaen puhtaasta vuorauksesta ja päätyen pitkäaikaiseen kunnostusvelvollisuuteen liittyvillä maanvuokrasopimuksilla. Kaupungin on luonnollisesti hoidettava oma osuutensa ja pyrittävä toiminnassa yhdenvertaisuuteen. Tätä taustaa valotta oheinen grafiikka.

Kassaperusteisesti arvioituna tämä kaupungin liiketoiminta-alue on tappiollista. Viimeisen viiden vuoden aikana 0,6 M€. Vaikka laskelma ei koske kaikkia, se kertoo kuitenkin paljon. Tästä nähdään, että Merisali on Naantalin tuottavin kohde. Se pitää koko toimialan jotenkin siedettävänä. Nämä seikat huomioon ottaen, on siten välttämätöntä, että kaupunki kiinteistön omistajan huolehtii siitä, että toiminta voi siellä jatkua ja menestyä. Sen vuoksi on vihdoin ryhdytty toimiin saniteetti- ja keittiötilojen korjaamiseksi nykyaikaiselle siedettävälle tasolle. Nykysin kiinteistö on näiltä osin ala-arvoisessa kunnossa. Kun vihdoin rahat tarkoitukseen on löydetty, niin sitten alkoi pahantahtoinen virkabyrokratia tarttua peliin. Rakennuslupa vaatii asemakaavan muutosta ja asemakaavan muutos taas edellyttää museoviranomaisten hyväksymistä.Tälläkö koko hanke taas kaadetaan?

Kaupunginjohtajan  käsitys on, että nämä uudet kaavamääräykset siitä, että kaivauksista on ilmoitettava vuotta ennen niihin ryhtymistä, eivät estä hankkeen toteuttamista ennen ensi kevättä. Eli näin sitten mennään valtuustoon hyvässä uskossa.ja toivotaan ja edellytetään, että kaupunginjohtaja huolehtii asiasta.

Pieni suuri juttu on suojelumerkintä

Toinen pikku juttu oli se, että Merisalin edessä oleva laituri oli merkitty suojeltavaksi kohteeksi.
Kun asiaa tarkemmin tiedusteltiin, niin selvisi, että  merkintä on tullut ei historiallisen tiedon vaan pelkän luulon varassa niinpä kaupunginhallitus rohkeni päätyä seuraavan päätöksen kun oli sille saanut hyväksynnän arkkitehdiltä:

Kaupunginhallitus hyväksyi kaupunginjohtajan muutetun päätös ehdotuksen ja päätti esittää, että kaupunginvaltuusto hyväksyy Merisalin asemakaavan muutosehdotuksen siten muutettuna, että asemakaavakaavamerkinnöistä ja -määräyksistä poistetaan laiturialuetta koskeva suojelumerkintä (la/s-merkintä).
Tämä on sinänsä pikku juttu, ellei se herättäisi kysymyksen suojelumerkintöjen perusteiden epämääräisyydestä. Suojelumerkintä pitäisi olla poikkeustoimi ja siihen pitäisi mennä vain painavista syistä. Suojelulla jarruttamien on tullut tavaksi ja siihen näyttää olevan kiusasta Naantalissakin. Se on vaarallinen ja vahingollinen suuntaus.
Kaupunginjohtajan on puututtava tällaisen toimintaa jämäkästi ja selkeästi.


Oheinen kuva vuodelta 1960 ? Jouko Leinon kokoelmista

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!