Matkiiko  Sipilä Kekkosta?

hirmuinenmies20160112.jpg

Todellisuudessa meillä ei ole syytä kiittää Neuvostoliittoa muusta kuin siitä, mitä se ei ole meille tehnyt.

Näin Raija Oranen antaa J.K. Paasikiven lausua kehuttuaan ensi itse vasta kuollutta Josef Stalinia ja luettuaan Urho Kekkosen vielä maireammat arviot generalissimuksesta. Hirmuinen mies-kirjan teksti jatkuu:

Kahdesti Kekkonen perui hallituksensa eron. Hän lähti ajamaan deflatorista, ankariin säästöihin perustuvaa ohjelmaa: palkkoja, hintoja ja julkisia menoja leikattiin, jotta vientiteollisuuden kannattavuus paranisi. Siitä ei suuri ilo irronnut ja hallituksen ero seurasi kesäkuun 1953 lopussa.

Tuntuiko tutulta?
Historiallisesti arvioiden, voisi väittää, että Urho Kekkosen Onko kansakunnalla varaa vaurastua- linja on Juha Sipilän nykyisten pyrkimysten innostajana. ”Siitä ei suuri ilo irronnut”, on kirjan arvio Kekkosen silloisen politiikan onnistumisesta.

Onko se enne nykyhallituksen kohtalosta ?

Hallitukset olivat Paasikiven aikana lyhytaikaisia. Politiikan suuntaakin vaihdettiin yhtenään. Kuten tiedetään, oli Kekkonen liukasliikkeinen ja määrätietoinen presidentti pyrkimyksissään ja niinpä jo seuraavana vuonna Urho Kekkonen oli taas muodostamassa uutta hallitusta ihan muilla ideoilla.
Yksi niistä oli SDP:n ajaman Nesteen öljynjalostuksen perustaminen Naantaliin.

Mikko Rönnholmin juttu Raija Orasen Hirmuinen mies-romaanista on kirjoituksia palstalla.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!