Maanviljelysneuvos Risto Lindroos 80 vuotta

Impivaaranhalkopinot20090507.jpg

Kun 1980 Kotilan vanha isäntä  Frans Laakso  86 vuotiaana kuoli,  oli se  naapurin Rauli Lännenmaan mukaan aikakauden käännekohta.  Kotila - Impivaara tilakokonaisuus oli rakennettu Kotilan Fransin kovalla työllä ja siinä ympäristössä varttui vuonna 1934 syntynyt Risto.

Riston lapsuutta ja nuoruutta seuranneet vanhempani kehuivat häntä oppivaiseksi ja fiksuksi pojaksi, joka aloittikin oppikouluopinnot asuen koulukortteerissa vanhempien kodissa Torikadulla. Syntymäni aiheutti mielipahaa Ristolle, kun pienien tilojen rauha meni metelöivä tulokkaan vuoksi.
Risto oli Naantalin Yhteiskoulun ensimmäisiä ylioppilaita, jonka uran valinta ei ollut yllätys: Helsingin yliopistoon agronomi opinnot sujuivat joutuisasti ja valmistumisen jälkeen ura eteni nopeasti jalostuspalvelun johtajaksi, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle.

Ensimmäinen muistoni Ristosta on ja silloinkin pääroolin vei toinen vieras. Äitini oli kutsunut nuoret miehet Riston ja Haijaisten koulun opettajan Antero Karrimaan jouluaamuna kirkkokahville. Ihmetykseni aihe oli, että opettaja, sosialidemokraatti puoluekannaltaan, poltti julkisesti tupakkaa!

Riston kanssa olen ollut enemmän tekemisissä sen jälkeen, kun hän alkoi osallistua Naantalissa Keskustapuolueen toimintaan ja eityisesti sen jälkeen, kun  Ristosta tuli valtuustokollega.

Risto on selkä ja tottunut esiintyjä, hän kertoo asiansa ymmärrettävästi. Ehkäpä hänen tyylissään on johtajan ja isännän sävyjä ja se voi jopa ärsyttää. Risto ei ole olemukseltaan mikään talonpoikainen. Sen sijaan työn tekeminen ja uurastus kuuluvat hänen elämäntyyliinsä vielä tänäänkin. Tila on ollut hyvässä hoidossa ja vanhasta päätalosta on huolehdittu hienosti. Isännän tyylistä antaa hyvän kuvan oheiset Impivaaran halkopinot. Niitä on ilo katsoa, kun tietää vielä niiden hyödyllisyyden metsänhoidolle ja puun käyttäjille. Halkohommissa tapasin Riston yhdessä naapurinsa kanssa. Se kertoo - ei ihan tavallisesta - yhteistyökyvystä.

Yhdistyksemme pitkäaikainen jäsen ja ahkera talkoolainen Leinon Osmo oli Kotilan renkinä vuosikymmenet ja jatkoi vielä eläkkeellä ollessaan töitä Impivaaran tilalla, jossa myös asui elämänsä loppuun asti. Risto kertoi, että Osku omasta halustaan auttaa talon töissä ja kalastelee omaksi ja muiden iloksi. Heillä on sellainen luontaisetukontrahti. Risto taisi asiaa selitellä vähän puolustelevasti. Oskun tuntien tiedän, että se oli Ristolta laupeuden työ. Osku ei olisi osannut muulla tavalla elää ja hänen elämänsä ehtoo oli onnellinen. Suhtautuminen Oskuun oli merkki Riston ihmisläheisyydestä.

Olen ulkopuolisena, en siis asiaa henkilökohtaisesti tuntevana, harrastanut maatalouskysymyksiä ollessani 1980-luvulla valtionvarainvaliokunnassa. Tuli silloin vakuuttuneeksi, että Suomen maatalouden korkeahintajärjestelmä ei ole viisas. Järjestelmä ja erityisesti  ylituotanto tuli erittäin kalliiksi  kuluttajille ja valtiolle ja siksi olin tukemassa esityksiä, jossa esimerkiksi  peltojen raivausta ei enää suosittu.
Tämä ärsytti maanviljelijöitä, Risto mukaan lukien. Raivauskielto ei sopinut Impivaaran kehityskuvioihin ja niinpä Risto raivautti pellon Impivaaran tien pohjoispuolelle varmuuden vuoksi juuri keskustelun kiivaimpina hetkinä.. Kun olin sananmukaisesti viljelijöiden keskuudessa punainen vaate, nimittivätkin irvileuat uutta aluetta Mikon pelloksi.

Tässä yhteydessä sopinee pohtia maatalousasiaa periaatteelliselta kannalta ja henkilökohtaisen historian valossa. Kardinaali virheeni tämän kysymyksen, jonka seurauksena putosin eduskunnasta, yhteydessä oli, että en ottanut huomioon maatalouden harjoittamiseen liittyvää syvää henkistä sidettä. Talonpojan oma multa on käsite, joka sisältää tunnetta.
Maatalousjärjestelmän moittimien koettiin hyökkäykseksi kovaa työtä tekeviä ahkeria maatalousyrittäjiä kohtaan. Kun ihmisen ja maan suhde on poikkeuksellisen voimakas , niin pitkää päivää raatava ei voi ymmärtää, että hän tekisi jotain väärää. Eikä hän olekaan tehnyt. Se on ollut järjestelmä, joka pääsi kehittymään ja vääristymään maailman kaupan avautuessa ja hintojen vaihdellessa voimakkaasti tuottajamaasta riippuen. Ja sitten on vielä se tärkeä omavaraisuus, jota ei normaaliaikoina aina jaksa muistaa.
Maatalouspolitiikka on sittemmin saanut uuden muodon EU:n puitteissa ja Suomen korkeahintajärjestelmä on mennyttä aikaa. Mikon pelto on ja sitä viljellään ja mikä parasta Impivaaran tiellä kävelevien maisema on avartunut. Hieno ympäristön hoitoa se on ollut.

Risto Lindroos on Naantalin ainoa ja toinen maanviljelysneuvos poliittisestikin kuuluisan edesmenneen Einari Karvetin jälkeen. Korkea arvonimi kertoo Riston pitkästä ja ansiokkaasta päivätyöstä maatalouden hyväksi. Luonnonmaan ja kotiseutunsa vaalijana hän on noussut nyt Luonnonmaan vanhaksi isännäksi, jonka harkittuja mielipiteitä kannatta kuunnella niin nuotiolla kuin kokoussaleissa tai vaikkapa satunnaisesti tavattaessa.
Onnea Kotilan isännälle.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!