Maahanmuuttajista puhutun ymmärtäminen ei ole helppoa

PoltiikatoriMaahanmuuttokeskusteluA20130727IMG7447.jpg

Maahanmuuttokeskustelu oli sellaista varjonyrkkeilyä. Luodaan mielikuvia ja vastustajia. Politiikkatori oli oivallinen paikka tehdä havaintoja  Näin ja kuulinkin, että yleisössä oli niitä, jotka odottivat räväköitä kannanottoja erityisesti perussuomalaisilta. Pettyivät.
Teuvo Hakkarainen ehkä eniten kuuluisuutta saavuttanut ensimmäisen kauden kansanedustaja joutui kuten suomalaisilla on tapana kysymään silloin kun pitäisi vastata. Olenko minä rasisti kysymykseen hän vastasi ettei ole, sillä hän on auttanut Hondurasissa mustaa köyhää pariskuntaa. Eikä sellainen ole rasisti. MOT.

Jos joku haluaa moskeijan rakentaa niin hyvä. Valtion varoja ei tule sellaiseen laittaa, oli Hakkaraisen kova kanta. Vastaukseen liittyy peiteltynä näkemys, että valtion varoja oltaisi pantu tai oltaisiin panemassa moskeijoihin. Ei tule mieleen yhtään tapausta eikä muuten valtion evl-seurakuntien kirkkojakaan rakenna.
Perussuomalaisuus vetää poliittisen populismin parhaiden periaatteiden mukaisesti: Uhkakuvien rakentelulla ja epämääräisillä vihjauksilla luodaan kuvaa, jota sitten ankarasti vastustetaan.Ollaan erilaisia.

Suomen lakien noudattamista vaadittiin koko porukan toimesta ja Wali Hashin suomalaisten alkoholiongelma kirjoitukseen suhtauduttiin ymmärtäväisesti. Vaikka se ärsyttää, että joku kehtaa meitä opettaa. Ongelmahan on perhepiiristä tuttu: Muijat, äijät ja mukulat haukutaan, mutta ei siedetä toisten sitä tekemänä.
Järkevä ja sanansa oikein asettava Ilkka Kantola piti hienona, että kohteliaasti ja analyyttisesti otetaan kantaa suuntaan ja toiseen, se on sitä kulttuurin avoimuutta.

Mutta sitten tultiin odotettuun keskustelun aiheeseen, kerjäämisen kieltämiseen.Vastuu siirrettiin tässäkin tapauksessa  EU:lle. Keppiä ja porkkanaa edellytettiin ja tietenkin sitä, että asiat on hoidettava kotimaassa sellaiseen kuntoon, ettei kerjäämisen aihetta ole. Tämä on hurskastelua kahdesta  syystä: Viimeisimmät EU-jäsenmaat ovat köyhiä eikä talouden veturista ole pikaista apua ja sitten on se raaka julkilausumaton totuus, että esimerkiksi paremmille  romanialaisille sopii, että köyhät kommunistit häipyvät muiden riesaksi.

Mutta kerjäämisen kriminalisointi on nykytermein sanottuna haastava aihe. Se näkyy siinnäkin, että asian uutisoinnissa on erilaisia ulottuvuuksia. Lainaan tähän kahta lehteä:

  • Saara Ilvessalo pohti, mitä oikeushyvää kerjäämisen kiellolla suojeltaisiin.
    -Kriminalisontaisiinko se, että ihminen on köyhä. Raija Leppänen RS

  • Ilvessalo huomautti kuitenkin, että kerjäämistä ei tulisi kriminalisoida, koska yhteyttä oheisrikollisuuteen tai ihmiskauppaan ei ole pystytty todistamaan. Lauri Lönn TS

Mielestäni Raija Leppänen oli löytänyt sen varsinaisen pointin, eli oikeusjärjestelmän keskeisen kysymyksen oikeushyvästä. Eli kriminalisoinnilla pyritään johonkin parannukseen. Taas tämä Lauri Lönnin lainaus on kummallinen enkä oikein muista tällaista kuulleeni Ilvessalon suusta. On nimittäin oikeusperiaatteiden vastaista, että vaikka kerjäämisesseen liittyisi muuta rikollisuutta rahanpesua ja ihmiskauppaa, niin ei se vielä tee toiminnasta rikosta. Näin ollen ei kerjäämiseen liittyvällä rikollisuudella vielä voida kerjäämisestä tehdä rikosta. Eikä sekään, että kerjäämisen sietäminen on vastenmielistä tee toiminasta rikollista. Selvää on, että häiritsevä toiminta on tarkoituksesta riippumatta kiellettyä, mutta sille löytyvät perusteet jo olemassa olevista laeista ja muista säädöksistä.

Aihetta sivuttiin myös Naantaliin liittyvänä kysymyksenä, kun kysyttiin, että voisiko Naantali kieltää kerjäämiseen ja kun vastattiin, että se ei ole kunnallisen päätöksentekijän päätettävissä oleva asia, niin asiasta päästiin. Aina olisi kuitenkin muistettava, että kunnallisella päätöksellä ei voida henkilökohtaista valinnan vapautta rajoittaa. Kunta ei voi määrätä, että sen työntekijät asuisivat  työpaikkakunnalla.

Sietämisen sietäminen vaatii tervettä itsetuntoa ja kultaisen säännön muistamista.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!