Luonnonmaan puolesta 30 vuotta

PekkaLehtinen2CSeijaVuorijaJormaSalmikivi.jpg

30-vuotias Luonnonmaa-yhdistys on yksi Suomen Kotiseutuliiton 823 jäsenyhdistyksestä.
Kultarannan koululla Luonnonmaa yhdistys juhli merkkivuottaan ohjelmallisesti musiikin, puheen, lausunnan ja kuvien katselun parissa.

Yhdistys on perustettu ”etujärjestöksi” romuttamoa ja tuhkaa vastaan. Kun asiat järjestyivät, alkoi normaali kotiseututyö, jonka näkyvimpänä saavutuksen on Tuntematon Luonnonmaa historia-, muistelma- ja ympäristöteos; yhteishengen, tiedon ja talkoohengen taidonnäyte. 


Ensimmäinen puheenjohtaja oli Haijaisten Alitalon museon pitäjä kotiseutuneuvos  Rauli Lännemaa.  Kotilan vahva isäntä maanviljelysneuvos Risto Lindroos sekä niin monessa tarvittu Hakalan torpan poika sosiaalineuvos Jorma Salmikivi olivat muita alulle panijoita. Jorkka oli saanut 10 vuotta sitten kotiseutuliiotn ansiomerkin, nyt se ojennettiin yhdistyksen edelliselle puheenjohtajalle Pekka Lehtiselle

Luonnonmaa on nimensä veroinen. Mutta se on muutosten kourissa, kuten professori Juhani Vainio  vuodesta 1984 Luonnonmaalla asunut talousmaantieteilijä juhlapuheessaan osasi kuvata.

Neljästä koulusta on jäljellä yksi ja viidestä kaupasta ei yhtään. Viimeinen lypsävä lehmä oli Puolimatkan Jaakkolassa.

Luonnonmaa on ollut meidän pikku Naantalin poikein maaseutua ja luontoa. Sinne suuntasimme retkemme ja siellä laavuilimme,  josta metsäpalon muodossa jäi näkyvää jälkeä Haijaisten Alitalon maille vuonna 1959.
Siksi oli mielenkiintoista kuulla monella tavalla ilmenevästä muutoksesta:

Kuovit ja töyhtöhyypät ovat salaojituksen seurauksena hävinneet, meidän innostuksemme kohdetta metsoa eikä sen soitinta enää ja teeriparvet ovat pienentyneet. Mutta kauriit ovat lisääntyneet. Siinä oli joitakin mieleeni jääneitä luonnehdintoja muutoksesta.
Kanava saisi tulla mutta pilvenpiirtäjästä ei niin väliä, taisi olla puheen tulevaisuusosan johtopäätös.

Juhlassa hienon pitopöydän kruununa oli viikkoa aikaisemmin kaadetun hiven paistia. Kekrijuhlan tuntua ihan viihtyisässä Kultarannan koulussa, jonka johtajan on rakennuskulttuurin erikoistunut Riitta Koskinen. Ihan sivuhuomiona mieleeni tuli, että tiedämmekö ollenkaan kuinka monipuolista tietoa ja osaamista kaupungin organisaatiosta löytyy?
Koulun tulevaisuus näyttä tehtyjen maakauppojen ja korjaustoimien jälkeen valoisalta ja se heijastui myös oppilasesityksissä. 

Kotiseututoiminta on parhainta kansalaisaktiivisuutta. Sitä meidän Naantalimmekin kaipaa, vaika emme mikään mammuutti ole, niin lähipiirin yhteistyö tärkeää myös kaupungin kannalta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!