Lipponen ei ratkaise Sorsan roolia Koiviston hallituksen kaadossa

Paavo Lipposen Murroksen aikaa muistelmat 1979-1995 on ollut kovaurakka. Paavo itse sanookin ettei suosittele menettelyään muille. Kirjoitan tätä arvioitani pari kuukautta kirjan lukemisen jälkeen siksi, että tarkoitukseni ei ole referoida kirjaa, vaan siitä, mitä siitä jäi mieleen.

Tässä yhteydessä rajoitun Koiviston II hallituksen merkittävimpään tapahtumaan vuoden 1981 taustaan.
Paavo toimi Vara-Manuna eli pääministerin sihteerinä ja silminnäkijä poliittisen historiamme merkittävässä käännekohdassa. Tuossa vaiheessa Paavo on havainnoitsija ja tekstissä on paljon hänen omia muistiinpanojen varassa sisältäen kuitenkin melkoisen arsenaalin Koiviston fundeerauksia. Mutta ennen kaikkea  mielenkiintoisinta on lukea Paavon tulkinta tapahtumien taustoista ja hänen arvionsa siitä, mistä oikein oli kysymys.

Jälkeenpäin tiedämme, että Mauno Koiviston II hallituksen taival oli yhtämittaista kärhämää; Keskusta haluasi kaataa hallituksen eli vaihtaa pääministerin. Se tietenkin pyrki osoittamaan sen, mikä Koiviston pääministerivalinnan yhtenä tarkoituksena oli alusta ollut, että Koivisto ei ole kykenevä tehtävään ja että hänen kansansuosiokuplansa puhkeaa.
Kansanedustajana ryhmäkokouksissa ja käytävillä kuin kapakoissakin informaatio saavien mukana olleitten takapenkkiläisten jokeri-kysymys on ollut: Mikä oli SDP:n Kalevi Sorsan johtaman sisäpiirin todellinen rooli Koivisto kaatopuuhissa?

Paavo Lipposen kirja käsittelee kysymystä, mutta ei anna aiheesta selvää eikä yksiselitteistä vastausta. Rehellinen selitys taitaa olla, että hän ei yksinkertaisesti tiedä. Ja selitys tälle näkökannalle on hänen asemassaan. Paavo Lipponen oli samanaikaisesti Koiviston lähin avustaja, mutta kuitenkin puolueen mies. Hän itse kiistää roolinsa Koiviston päällystakkina tai päinvastaisena eli jonkinlaisena sanan saattajana.:

”Useimmiten selitin parhain päin puolueväelle Koiviston toimia. Sorsa, Sundqvist, Ahde jaa Liikanen toimivat itsenäisesti ja itsetietoisesti.”

Mutta hänen yhteenvetoarvionsa tapahtumista on Paavo Lipposen tyylin mukainen:

”Kysymys, oliko Sorsa keväällä 1981 kaatamassa Koiviston hallitusta ja suunnittelemassa K-linjan kanssa tilalle Karjalaisen johdolle, jää vaille lopullista vastausta. Käytettävissäni olevasta aineistosta – julkaistuista lähteistä tai omista muistiinpanoistani ja tätä kirjaa varten tehdyissä haastatteluissa – ei saa kiistatonta näyttöä, että Sorsa olisi näin menetellyt. Sorsa oli kuitenkin suoran toiminnan miehenä siinä määrin ärtynyt Koiviston menettelytapoihin, eikä ollut siinä yksin SDP:n johdossa, että suunnitelma viheltää peli poikki ja hakea vaihtoehtoinen hallituspohja voi pitää mahdollisena. Tuossa vaiheessa Sorsalla saattoi vielä olla mielessään SDP:n presidenttiehdokkuus.” lihavointi mr

Siitä huolimatta, että 1987 vaaleissa Sorsan vaalimenestyksen takaamiseksi Paavo menetti tärkeitä tukijoukkojaan, Paavo on, vaikka politiikassa ei tuomareita ollakaan, viimeiseen asti lojaali kuten tuomioistuimen tuomari: Näytön puutteessa syytön.

Ihmisten välisissä suhteissa ja siitähän politiikkakin on, ei aina kerrota koko totuutta mitään salaamatta.

Tietenkin taitava peli vaatii vaihtoehtoisia mahdollisuuksia eli on varauduttava erilaisiin käänteisiin muiden ja myös itse aiheutettuihin.
Minulla ei ole epäilystä siitä, etteikö SDP:n johto pyrkinyt hyödyntämään Koiviston kansansuosiota kaikilla keinoilla. Varmaa tietoa on myös siitä, että SDP:n johdon tiedossa oli, että Urho Kekkonen hyväksyi Mauno Koiviston pääministeriksi kuplan puhkaisemiseksi.
Mihinkään sisäpiiriin kuulumattomana, mutta mukana olleena ja kun seinilläkin on korvat menetelmällä, tiedän, että Mauno Koiviston hallituksen kaatuminen keväällä 1981 olisi sopinut SDP:n johdon ensisijaisiin suunnitelmiin.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!