Lahjakkuus ja kyvykkyys korvaavat pääoman?

UkiKiltaA20170325.jpg

Uudenkaupungin Sos.dem. Kilta täytti 50 vuotta.

Itse puheenjohtaja Antti Rinne kävi puhumassa Uudenkaupungin Työväenyhdistyksen 125 –vuosijuhlassa.
Kaupungin nuorempi yhdistys Uudenkaupungin sos.dem. Kilta puolestaan järjesti seminaarin, jossa olivat esille yhdistyksen ehdokkaat ja neljä puhujaa.


Kari Kosken puhetta en ehtinyt kuulla. Kattavaksi kehuttiin.

Rauno Saaren
puhe oli hieno vaivaa säästämättä tehty. Se oli historiallinen kaari. Panin mieleeni, että puhe kannattaa tilata muuhunkin Varsinais-Suomea koskevaan tilaisuuteen.

Marko Turusella
oli selkeä viesti, joka perustui siihen, mitä näkyy ja kuuluu. Selityksiä ei tarvita, kun 1.000 työntekijää rekrytoidaan. 

Antton Rönnholm aloitti puheensa viittaamalla Antti Tuurin vuonna 2013 kirjoittamaan kirjaan: Alkemistit  / Maallinen Rakkaus, joka ilmestyi 2013.

1700-uvun lopun Uuteenkaupunkiin liittyvässä tarinassa kultaa ei synnykään vaikka kuinka hyvin kaikkea mahdollista tietoa ja Johanneksen ilmestyskirjaa seurataan.

250 vuotta sitten matka Uudestakaupungista meriteitse Tukholmaan oli melkein yhtä helppo kun Turkuun. Turkuun  ei kirjan mukaan kerran kevättalvella edes päästy, vaan jouduttiin yöpymään surkeassa Naantalissa. Taustani tuntevat tietävät, että suurempiakin onnettomuuksia voin kuvitella.

Nyt meillä on kuitenkin parempia teitä ja ennen kaikkea autoja joilla kulkea. Sellaisen ottaisin mieluusti täältä mukaani jos saisin.

***

Puhe käsitteli teknologista kehitystä ja se nivoutui Uuteenkaupunkiin monilta osin. Tämäkin puhe  ansaitsisi tulla luettavaan muotoon kokonaisuudessaan. Ja retorisia kysymyksiäkin kuultiin

Onko sosialidemokraateista uskomaan ihmisen oikeuteen siirtyä hevosen päältä ja ratin takaa vihdoin vapaaksi matkustajaksi, ja uskomaan hänen kykyihinsä yltää aivan toisenlaisiin saavutuksiin?
Meidän kysyttävä itseltämme uskommeko että ihmisestä on mihin tahansa hän ryhtyy? Voiko ihminen oppia ja tarjoaako Suomi hänelle siihen välineet?
Hevosen kanssa voi juosta kilpaa tai sillä voi ratsastaa.

***

Nykyihminen hymyilee alkemistien puuhilla luoda kultaa tyhjästä. Tieteellisesti se onkin humpuukia, kuten niin moni muukin asia.

Albert Einstein sanoi, että kaikki tiedämme, että suorin matka pisteestä A pisteeseen B on suora viiva, mutta mielikuvituksella me pääsemme mihin vain.

Uusikaupunkilaiset  ovat olleet oman aikamme alkemisteja ; he ovat tehneet sellaista, jota ei pidetä mahdollisena. Soijatehdas ei tuntunut sopivan mihinkään eikä kukaan suuruuden ekonomia tunteva usko suomalaiseen autotehtaaseen. 

Mutta ei täällä mitään humpuukimaakareita olla. Toiminta on vahvassa yhteydessä julkiseen valtaan ja yhteistoiminta on syvää. Kari Koski ja Helena Vartiainen ovat olleet Helsingin herrojen kimpussa kaikissa käänteissä.  Uskonkin, että jotain tällaista uusi maailma vaatii: Uteliaisuutta ja  vahvaa tahtoa ja sitoutumista.

Klaus Schwab, Maailman talousfoorumin perustaja, väittää, että "kapitalismi korvataan "talentismilla"." Teollistumisen idea oli korvata pääomalla työvoimaa. Pääomasta tuli tärkein arvo. Mutta "kapitaali on nyt väistymässä ja inhimilliset kyvyt tulleet tilalle; tarvitaan "luovuutta ja kykyä innovoida". Tästä seuraa, että vahvan taloudellisen järjestelmän olisi keskityttävä enemmän investoimaan ihmisiin kuin tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen.

Toivotan 400-vuotiaalle Uudellekaupungille ja sen juhliville Sd-puolueosastoille onnea ja menestystä myös Suomen seuraavalla satasella! 

Uudellakaupungilla on pohjaa mistä ponnistaa ja paikallinen tahtotila on kunnossa, joten mihin suuntaan maailmamme kehittyykin, Uusikaupunki on aina mukana.

 Marko Junkkari kirjoitti Hesarissa 26.3.2017, että että autotehdas ei voi pelstaa koko Suomea, eikä Äänekoski eikä Turun telakkakaan tee sitä.

Se on varmaan totta, mutta on tässä jotain sellaista, josta kannatta ottaa oppia silläkin uhalla, että tämä joskus myöhemmin tulee aiheuttamaan murhetta.
Junkkarin  loppulainaus kannattaakin siksi lukea tarkemmin:

Mika Maliranta korostaa tämän osaamisen merkitystä.

”Vuosituhannen vaihteessa vouhkattiin ict:stä, mutta silloin huomio oli väärässä kohdassa. Keskityttiin tietotekniikkalaitteiden valmistamiseen, vaikka työn tuottavuuden kannalta olennaista on ict:n käyttö”, Maliranta sanoo.

Nyt Malirannan mukaan samantapaista vouhkaamista käydään tekoälystä ja roboteista. ”Olennaista ei kuitenkaan ole se, kuka robotit valmistaa, vaan se, kuka niitä käyttää fiksusti.”

Tässä autotehdas on ilmeisen taitava, ja tämä osaaminen saattaa hyödyntää Suomen taloutta laajemminkin.

”Toivoisin, että fiksu tekoälyn ja robottien käyttö leviäisi myös palvelusektorille, jossa tuottavuuden kasvu on takkuillut iät ja ajat niin meillä kuin muualla. Sillä tavalla Suomi voisi nousta syvästä tuottavuuskuopastaan”, Maliranta sanoo.

Näitä mietittäessä tulee mieleen Anttonin puheessa mainitsema kapitalismin muuttumien talentismiksi eli lahjakkuudeen ja kyvykkyyden suosimiseksi.

Robotteja voi pitää saranavaiheen ilmiöinä: Niiden ostaminen vaatii pääomia ja niillä korvataan työvoimaa; mutta tärkeintä niissä on toimintakyky eli niiden tekemistä ei voi korvat vain pääomalla, sillä suunnittelu ja rakentaminen vaativat tietoa ja taitoa siis kyvykkyyttä. 

Ja toinen asia, joka tulee mieleen on pääoman hinta.

Pääoma ei ole koskaan ollut näin halpaa. Sitä selitetään helposti suhdanne ja muilla satunnaisilla syillä. Mutta monet ovat osoittaneet, että tämä matala korko on pidemmän kehityksen tulosta.
Onko siis niin, että pääomalla ei enää tienaakaan?  Eikö ole kannattaia kohteita?
Pääomia makuutetaan riskin pelossa turvasatamissa, Saksassa jopa Suomessakin valtioiden lainapapereissa.

Kun pääoman omistajat eivät ole halunneet  maksaa veroja, ja kun poliittiset päättäjät ovat heidän vaatimuksiinsa suostuneet pääomakadon pelossa, tuleekin mieleen, että jospa tällä kerralla "näkymätön käsi" pakottaa pääoman omistajan osallistumaan julkisen sektorin pyöritykseen  nolla korolla!

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!