Älä elämää pelkää

C384lC3A4elC3A4mC3A4C3A4pelkC3A4C3A420170623.jpg

Mikko Rönnholm
Juhannus 2017

Olen saanut pitää juhannuspuheita täällä parikymmentä kertaa. Puheiden aiheet ovat vaihdelleet juhannusperinteestä kansainvälisistä asioista Naantalin tilanteeseen. Suomen lipusta olen aina puhunut.

Joskus - silloin tällöin ystävällinen kuulija sanoo: Ihan hyvä puhe. Kohteliaitahan ihmiset ovat. Vain kerraN OLEN SAANUT KIRJALLISEN PALAUTTEEN. Sain kriittisen toiveen puheen sisältöön liittyen: Referoin nimimerkki J:n palautetta:

Et kyllä sitten tänä juhannuksena puhu sodasta. Kummallista että joillakin se sota vaan jatkuu edelleen vuonna 2017.  Ja miten se liittyikään keskikesän juhlaan. Koita vielä uudistua vaikka vanha oletkin. Ei jätetä Naantalia sinne kivikaudelle. Eihän? Kertoisit mieluummin luonnosta tai jonkun Naantaliin liittyvän mukavan kuriositeetin.


Vastasin sähköpostin lähettäjälle kopioimalla viime vuoden ei sotaisen puheeni, jossa koskettelin kansallislauluun liittynyttä keskustelua:

Kansallisia symboleihin kuuluva ja juuri laulettu Siniristilippumme on V. A. Koskenniemen sanoittama ja Yrjö Kilpisen säveltämä juhlallinen lippulaulumme. Lippulaulu lauletaan yleensä lipunnoston yhteydessä erityisesti juhannuksena ja itsenäisyyspäivänä.
Koskenniemi sanoitti laulun vuoden 1918 toukokuun lippumuutoksen jälkeen. Koskenniemen lippulaulurunojen sanoma on sotaisa,

kuvasin ja siitä huolimatta taustani sanoin:

Siniristilippumme on tänään kansallisen yhtenäisyyden symboli eikä sen ristiriitojen aikainen synty estä kaikkia suomalaisia sitä laulamasta ilman sotaisaa tarkoitusta.

Uskaltaudun nyt sanomaan, että oikeastaan siniristilipusta saamme osaltaan kiittää kansalaissodan punaisia, sillä kapinan jälkeen ruotsinkielisten suosima punainen leijonalippu korvattiin kauniilla sini-valkoiselle pohjoismaiselle siniristilipullamme.  Se sointuu Suomen suven vihreänvehreään maisemaan kuin myös talven hankiin.

Haluan myös tässä yhteydessä kiinnittää huomiota luontoon mainiten nimimerkki J:n toivoman Jakoluodossa pesivän uskollisen joutsenparin.  Joutsenta harvinaisempi on Väskissä majailevia harmaahaikarapari ja tietenkään Kailon satakieltä ei voi unohtaa. Sen sijaan lahdellamme lenteleviä merimetsot  ja rannoilla majailevat  hanhet  ovat oma lukunsa.  Nimimerkki J oli oikeassa: Luonto antaa elämällemme iloa.

Suomi 100 vuotta on tämän vuoden teema.

Kotonani ovat vuoden 1917 Sosialisti-lehden numerot, joita selailen silloin tällöin.

Taustaksi joudun muistuttamaan, että 100 vuotta sitten riehui ensimmäinen maailmansota. Lainaan nyt tähän lehden kesäkuun 23. päivän etusivulla olleen Jussi Raition Runon viimeisiä säkeitä:

Ja siten kun myrsky taas tyyntyvi
niin yli Euroopan helskyttävi
Ajan hengetär ihmisyyspirtaa

Ja ylitse mannermaan
se kutovi kansojen liiton
Ja siirtävi iäksi unholaan
veripunaisen surmanniiton

Sovinnollista toiveikkuutta vallinneeseen radikalisoituvaan ja rauhattomaan aikaan!
Nyt monien vaiheiden ja takaiskujen jälkeen olemme runoilijan toivomassa tilassa Euroopassa EU:ssa. Toiveikkuutta on aina ollut ja sitä tarvittu ja tarvitaan taas.

Tuossa saamisessa lehdessä nuorten Juhannus, josta runoili Jonnin Joutava :
Tuli Juhannus taas
ja on lämpöä maas
ja luontokin hehkeimmillään
Tänä juhlana juu
sydän kuumentuu

lento lemmen on kiivaimmillaan.

Ja niin se oli silloin ja niin se taitaa olla nytkin ja ainakin niin se oli 50 vuotta sitten, silloin kun menimme tyttöystäväni Leenan kanssa kihloihin. Tässä tuli se toivottu pieni Naantali-kuriositeetti, joka tapahtui tosin Sulkavalla.

Ehkeivät edellä luetut pätkän nouse suomalaisen runouden kirkkaimpiin helmiin. Mutta olihan niissä hyvää tarkoitusta: sanoma rauhasta ja rakkaudesta.

Mutta puolitetaan taas aikamatkamme ja tullaan vuoteen 1992.

Silloin istutettiin tammi Kaivohuoneelta vinottain Maariankadun Puistotien risteykseen menevän puistopolun varteen.  Suomalaisuuden päivänä oli professori Arto Noras täyttänyt 50 vuotta. Viime lauantaina 25 vuoden jälkeen säveltäjämestari Aulis Sallinen paljasti graniittiin kiinnitetyn messinkilaatan kertomaan, että maailmassa tarvittaisiin jokaisen istuttama puu, ja että tammi on hieno kunnianosoitus pitkästä ja edelleen jatkuvasta luovan taiteilijan työstä, jonka elinvoimasta saatiin Musiikkijuhlilla vahvat näytöt. 
Juhlilla kuultiin myös kirkkohallituksen tilaama Olli Kortekankaan säveltämä Oratorio Vian kantaesitys. Se on kirkon kulttuuriteko ja käden ojennus luostarinsa menettäneelle Naantalille reformaation 500-vuotisjuhlan kunniaksi. Tänään 80 vuotta täyttävä nobelistimme Martti Ahtisaari puhui juhlien päätteeksi rauhasta, ihmisoikeuksista ja musiikista niiden toteuttajana.

Voimme todeta Naantalin kehittyvän myönteisesti kulttuurikaupunkina.

Suomi 100 vuotta näkyy myös Kultarannan puiston veistosnäyttelyssä ja se kuului sanan ja sävelen yhteiskonsertissa.

Sellojen soidessa taustalla lausui Esko Salminen Eino Leinoa kuulijan sieluun menevästi:

  • Yksi on laulu ylitse muiden, ihmisen aattehen ankara laulu. Runot koskettavat ja luovat tunnelmaa, mutta syytä on muistaa, että kulttuuri kannattaa aina.
  • Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä, Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin.Älä koskaan sano: ”Tämä on iäti minun ” Elon maljasta juovu, taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu, oli Kaarlo Sarkian runollista viisautta.
  • Kaikkea saa tehdä. On van yksi ehto - elinehto: Värisevää sielua ei saa tallata, oli kirjoittanut Tommy Taberman

Ja sitten meitä kaikkia puhuttava ja liian usein ajankohtainen puheenaihe:

  • Joinakin kesinä satoi ja oli kylmää.
    Silloin me istuimme kesätalomme keittiössä ja joimme teetä.
    Poikkeuksellisen sateinen kesä, me vain sanoimme.
    Kesällä on sellainen voima. Se on ihme.

    Jos olisimme uskonnollisuuteen taipuvaisia, ei meillä olisi muita jumalia, tällaista Claes Anderssonia Kultarannan puiston auringossa kuultiin.

Ylistämme Suomen kauneutta ja kesän ihanuutta, vaikka eivät ne sanoista parane.
Mutta ystävällisyys ja huomaavaisuus eivät ole pahasta ja sen voi pukea sanoiksi.
Toivotan kaikille kuten- presidentti parillekin tein - virkistävää kesää lainaamalla W.F. Tallgrenin Naantalin vanhan kylpyläajalta peräisin olevaa riimitystä.

Ah on olla Naantalissa
onnellista tosiaan.
Tällä voin taas unelmoida,
herään uuteen elämään,
autuaasti unhoittaen
murheet, vaivat maailman tään

Iloista Juhannusta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!