Kuvaako kartta maastoa ja miten maailman kuvausta hyödynnämme?


Antti Rinne ensimmäisessä haastajan haastattelussa kertoi viitaten Jacke Södermaniin, että SDP kulkee tuntemattomassa maastossa ilman karttaa ja kompassia.
Tämä mielessäni kiinnostuin aiheesta kartasta ja maastosta tai mallintamisesta ja todellisuudesta.
Tiedämme, että on monenlaisia karttoja, eli samaa ympäristöä voi kuvat erilaisella tavalla riippuen , mitä halutaan kuvata ja aika usein myös sitä , mitä osataan kuvata. Mutta aiheesta kuvaannollisessa mielessä on kirjoitettu kirjoja ja niistä oli John Kayn juttu FT:ssä tällä viikolla:

Mikään matemaattinen malli ei kuvaa maailmaa sellaisena kuin se todella on, kirjoittaa John Kay.

Tässä voi olla vastaus siihen miksi yhteiskunnassa on niin vaikea suunnistaa, vaikka olisikin kartta ja kompassi. 


Lähden kuitenkin vähän kauempaa eli jo reaalimaaston kuvantamisen vaikeuksista vielä sekoittamatta ongelmiin ihmisen mielen eli kartan tekijän ja tulkitsijan tuomaa moniulotteisuutta ja satunnaisuutta.

Apuvälineet ovat aina kehittyessäänkin puutteellisia ja niin suunnan löytäminen oikeallakin kartalla on vaikeaa sen kaksiulotteisuuden ja mittakaavan vuoksi.Vaikka informaatio voi olla puutteellisenakin oikeaa, on tulkinta vaikeaa.
Maastokarttoihin on lisätty kolmannen ulottuvuuden tietoja numeroin tai esimerkiksi korkeuskäyrin, jotka taitavat olla tosi-suunnistajalle tärkein tietolähde. Tavallista tallaaja auttavat näinä google-aikoina kuvat. Olosuhteet vuodenajat ja näkyvyydet haittaavat orientoitumista ja siksi käytössä ole satelliittiohjausta ja tutkalaitteita.
Fyysisen maailman kuvaamiseen löytyy keinoja, ja ne kehittyvät ihmisen innovatiivisuuden ansiosta.
Siitä huolimatta vaikeuksia ei käytännön elämässä puutu selviytyä uusissa ja ennen kokemattomissa olosuhteissa hyvienkin välineiden avulla.

Ei siten ole ihmeellistä, että kun lähestymme yhteiskunnallisten olosuhteiden neljää (aika neljäntenä) ulottuvuutta paljon monimutkaisempaan maisemaan menee usein sormi suuhun: Mitä tämä tarkoittaa, miten tämä pitäisi tulkita, mihin päin olisi syytä mennä?

Tieteen puolelta lähtien luonnontieteellisistä lähtökohdista ja niiden kuvauksista on kehitetty tilastotiedettä ja muita soveltavia tieteitä hyödyntäen malleja jäljittelemään ilmiöitä. Hyviä tuloksia tapahtuneesta ja tietyllä hetkellä vallitsevista olosuhteista on saatu, mutta niiden avulla ennustaminen menee sitten jo eksaktin tieteen ulkopuolelle.

Mikään matemaattinen malli ei kuvaa maailmaa sellaisena kuin se todella on, kirjoittaessa John Kay vahvistaa sen, minkä tiedämme, mutta emme aina muista.
Mutta menneään nyt tuohon otsikkoon ja Kayn kirjoitukseen

  • Alan Greenspan äskettäin julkaissut kirjan, hän väittää, että ekonomistien rationaalisuuden käsite on riittämätön kuvaamaan ihmisten käyttäytymistä ja että pankit, jotka ovat liian suuria kaatumaan ovat liian suuria. Nämä eivät ole uusia lausunnoista ajatuksia, mutta merkittävää on, että ne tulevat Greenspaninilta, entiseltä Yhdysvaltain Federal Reserven puheenjohtajalta.
    Hän vaatii myös, että julkisen sektorin sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon, vanhusten terveydenhoito-ohjelmaan on saatava enemmän tai vähemmän dollareita yritysten investoinneista.
    Ja hän ajattelee, että talouden ennustaminen on vaikeaa.

  • Ehkä kaikkein mielenkiintoisin seikka on kirja otsikko. Miksi se on The Map and the Territory (Kartta ja maasto) ? En löytänyt kirjasta yhteyttä nimeen. Etsin viittauksia, koska olin kaksi vuotta sitten kirjoitanut taloustieteellisen esseen nimeltä The Map is not tehe Territory" (Kartta ei kuvaa maastoa) . Greenspanin ei kosketellut esseettäni. Ehkä  enemmän yllättävää oli, että hän ei viitata toiseen vasta julkaistuun kirja, jonka nimi on täsmälleen Greenspanin oma kirjan mukainen. Saman nimisen kirjan kirjoittaja ranskalainen Michel Houllebecq voitti Ransakan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Prix Goncourtin vuonna 2010 tuon nimisellä jopa pornografiseksi luonnehditulle kirjallaan

  • Ensi silmäyksellä The Map and the Territory - nimisten kirjojen tekijöiden Greenspanin ja Houllebecqin sisällössä ei juurikaan yhtäläisyyksiä löydy. Vain se, että molemmilla on taustalla ajatus piilottaa monimutkaisuus yksinkertaisen nimen taakse. Ranskalainen kirjailija ja Yhdysvaltain keskuspankin johtaja saavat kehuja omasta kulttuuripiiristään, mutta sen ulkopuolelta heitä pilkataan.
    Fed puheenjohtaja voi tehdä paljon enemmän vahinkoa, kuin Prix Goncourt voittaja.

Sen pituinen se. Mutta ei ihan.

Tästä vedämme johtopäätöksen; Joudumme tekemään valintoja vallitsevan suuren epävarmuuden olosuhteissa. Tosiasiat ja aavistukset ovat ratkaisuissa mukaan ja ihmisten harkintaan perustuvat valinnat voivat olla aavistuksen verran satunnaisotosta parempia.


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!