Kovapäistä humanismia

KovapC3A4inenmerkel20160129.JPG

Philip Stephens puhuu FT:ssä Euroopan tulevaisuudesta ja siitä, että se on paljolti Angela Merkelin varassa. Hän arvelee, että tuo kovapäinen humanismi voi vielä onnistua, vaikka kotimaisia ongelmia on, ja vaikka uuden entiset itäblokin maat protestoivat. Hän lopettaa suhteellisen toiveikkaan tarinan:

Tarvitaan halukkaiden liittoa — niiden jotka haluavat voimavarojen ja kustannusten jakamisesta kriisin ratkaisemiseksi. Unionin tulevaisuudesta riippuu monista päällekkäistä kuvioista. Tämä uusi ryhmittymä oli perusta olisi ydin uudelle vapaan liikkumisen alueelle. Jos paljon Itä-Euroopan maat jäävät ulkopuolella, on se näiden valtioiden oma valinta. Kansleri Merkelillä ei enää ole aikaa odottaa niitä.

Kun tänään Juha Sipilä on Pietarissa ja kun Suomi on muodostumassa yhdeksi tarkkailtavaksi alueeksi ja kun Suomessa on EU kriittistä ja nationalistista henkeä myös hallituksessa, niin nyt on onSSS:llä  näytön paikka.
Suomen kannatta toimia kahdenkeskisesti, mutta aina yhteisymmärryksessä EU:n kanssa.

Ps. Kun tätä kirjoitin niin kuuntelen Mari Kiviniemen OECD:n apulaispääsihteerin Suomen entisen kokovartalopääministerin imelähköä viisautta.
Kiinteistöveroa, arvonlisäveroa ja kotihoidontukea  pitäisi rukata. Miltäköhän Marista tuntuu katsella omia entisiä tekemisiään.
OECD raportit ovat yleensä tosiasissa syntyperältään paikallisia eli VVm:.stä lähtenäitä terveisiä.
 Syntyi sellainen vaikutelma, että Pariisissa oli tapahtunut valaistuminen ja a'ha elämys kansantalouteen.
Lopuksi kansainvälinen virkamies otti päähänsä Kepu-hatun. Se ei olut tyylikästä.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!