Kovaa kritiikkiä

Sain kirjeen entiseltä naapurikunnan valtuutetulta, joka nyt on katsomossa. Hän toivoi, että sivullamme nostettaisiin esiin arvio vaalin tulokseen vaikuttaneista tekijöistä. Näin hän sanailee:



”Mielestäni  vaalianalyysissä tulisi arvioida siitä mikä meni oikein ja mikä väärin. Keskityn jälkimmäiseen. Eikä tässä ole syytä jättää arvioimatta puheenjohtajaa, puhemiestä, eduskuntaryhmää eikä muitakaan strategian tekijöitä. Kritiikkiin  on nimittäin aihetta.

 

Puolueen omat tavoitteet ovat sen pahin vihollinen: Näyttää siltä, että  kun on saatu 75 % kansasta siirrettyä jonkinlaiseen keskiluokkaan, joka myös maksaa kaiken, ei kuitenkaan osata kommunikoida ja kertoa heille, että he ovat tietyllä tavalla samassa veneessä. Solidaarisuusverot ja muut lyövät kiilaa palkkatyöläisten välille, vaikka kiilan kuuluisi olla työn ja pääoman välillä. Jos 75% saa valita, ottaako se miten vaan tuotetut palvelut ilman veronkorotuksia yhdistettynä Kataisen hymyyn vai Jutan paasaamat julkiset palvelut verokorotuksilla lienee tavallisen tallaajan valinta selvä.

 

Taas otettiin tämä vastakkainasettelu jo kertaalleen epäonnistuneeksi tuomittuun  tyyliin, joka muistutti Oiva Lohtanderin mässäilijää. Toisella puolella oli paha peikko ja ahne rahastaja  julkisten palvelujen riistäjätuottajana ja sitten toisella puolella puhtoinen ja rakastettava julkinen sektori.  Mitään oikeita innovaatioita siitä, miten palveluja voisi kehittää, ei nähty eikä kuultu.
 Ja kysynkin niiltä julkisten palvelujen ylistäjiltä, että kuka siitä  porukasta, on viimeksi käynyt terveyskeskuksessa hoidettavana?  Työterveyspalvelujen vinkkelistä asiat ovat vähän toisella tolalla ja löytyyhän niitä hyviäkin julkisia palveluita, mutta varmaan yhtä paljon moitteenkin sijaa.
Siis suhteellisuudentajua pitää olla. Ja tulipa vaan mieleeni, että siinä pesuveden kera lennähtävät pihalle Nuoret Kotkat Raision iltapäivätoiminnasta. Sellaistakin on elävässä elämässä.

 

Hirveää oli tämä sote-soppa. Jos ei hallita asiaa, sitten on tiedettävä, että pärjätään tiedottamisessa. Työväentalolla uppoaa tunteikas vetoaminen ei telkkarissa,  silloin, kun itse ei ole tuottaja tai juontaja. Soppaa hämmennettäessä sekoitettiin myös selkeäksi kehittynyt rintamajako kuntauudistuksessa: Viesti oli jo mennyt perille, että sosialidemokraatit antavat kuntien päättä ilman pakkoa. Henna Virkkunen oli tehnyt tämän helpoksi. Mutta sekin kuva sotkettiin ja niin sitten kävi, että yhteinen Vapaavuoren ja Backmanin yömyöhän äpärä saa elää Kepun ja Persujen iloksi


Ja niinhän sanotaan, että  on vastuunottamisen aika: Ministerit kierrätykseen ja eduskuntaryhmä  uuteen uskoon. Pepe Paasio lensi yksien hävittyjen vaalien jälkeen. Nykyisin hävityt lukuisat  vaalit näyttävät olevan meriitti.  
Tunnustan syyllistyväni katsomosta huutamiseen. Parempi tämäkin kuin silmien ummistaminen ja hymistely.”

 

Oireellista tietenkin tämäkin, että ilman oman nimen käyttöä ja tällaista palstaa käyttäen joudutaan asioita tuomaan esille.
Sanon kuitenkin, että mielestäni tässä on asiaakin, joskin henkilöihin meneminen ei ole se keskeisin pointti.
Kyllä se on asiasisältö ja tyyli: Selkeyttä ja uudelleensyntymistä kaivataan. Ja lupaan omasta puolestamme, että pidämme aiheesta paikallisistunnon tuota pikaa, sillä kyllä tuo tännekin kolahti.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!