Kohtuuden viisautta ja uuttä järjestystä

Viisaita Kantoloita riittää. Aloitetaan lainaamalla Ilkka Kantolan viikkoviestiä siksi, että sekin aihe on ajankohtainen. Aihetta käsitellään Naantalissakin, ainakin sivutaan juuri nyt varhaiskasvatuksen kustannuksia ihmeteltäessä.

 Ajattelen että suomalaisessa mallissa neuvolatoimintaa tulisi edelleen kehittää. Neuvolassa kohdataan kaikki vanhemmat, tai ainakin lasten äidit. Tulisi löytää aikaa ystävälliselle ja ymmärrystä lisäävälle keskustelulle siitä, että elämässä saa epäonnistua. Ja että silloin kun epäonnistuu, on lupa ja velvollisuus pyytää ajoissa apua.

Epäonnistumisen ymmärtämine voisi kehittyneessä muodossa tarkoittaa myös jalostaa onnistuneita tajuamaan, että kaikki ei suinkaan ole pelkästään omaa erinomaisuutta tai aikaansaannosta.

Tästä onkin sopivaa siirtyä tämän jutun suurempaan  ympyrään ja toisen viisaan eli
Anu Kantolan , viestinnän tutkijan kirjoittamaan Suomen Kuvalehden kolumniin: Suuri lama 2.0

Ø  Kauppaketju Wal-Martinin omistaja perheen omaisuudeksi arvioidaan 90 miljardia dollaria – saman verrankuin 30 prosenttia köyhimmistä amerikkalaisista omistaa. Eroista huolestunut suusijoittaja Warren Buffet onkin lohkaissut, että ” Amerikassa on ollut luokkasota käynnissä 20 viime vuotta ja minun luokkani on voittanut.”

Ø  Maailman pankin entinen johtaja ja taloustieteen nobelisti Joseph Stieglitz väittää tuoreessa kirjassaan, että tuloerot ja varallisuuserot hidastavat talouskasvua. Keskipisteessä on finanssikapitalismi: pankkiirit, analyytikot ja yritysjohtajat, jotka ovat kahmineet itselleen kohtuuttoman suuren osuuden talouden tuloksesta.

Ø  Työttömyys aiheuttaa suuria taloudellisia menetyksiä. Eriarvoisuus murtaa yhteiset arvot.

Ø  Myös Suomeen on ilmestynyt aggressiivisten yritysjohtajien joukko, joka näyttää pitävän muuta yhteiskuntaa enemmän haittana kuin etuna. Elinkeinoelämän think thankit argumentoivat yritysten verojen alentamista. Veroparatiisit ovat maan tapa.

Ø  Stiglittz ehdottaa: Pääomat ja yritykset eivät voi erkaantua muusta yhteiskunnasta omaan todellisuuteen, jossa verojenmaksaminen on jonkun muun harteilla. verotusta pitää käyttää tasa-arvon lisäämiseen.

Samassa SK:ssa haastateltiin Tasavallan Presidentti Sauli Niinistöä. Hän fundeerasi ja sondeerasi tapojensa mukaisesti:

Ø  Olen aika sitkeä kannanotoissani ja näen tilanteen edelleen niin, että taustalla on hyvin laaja länsimainen elämäntavan  ongelma. On ollut lähtökohtaisesti ylivertaisuuden ja hegemonian tunnetta vähän liikaa. ja se on estänyt näkemästä, ettei tässä automaattisesti ollakaan maailman kuninkaita

Ø  Ei ole montaa vuotta, kun viimeksi tökittiin rintaan kansainvälisillä kentillä ja kysyttiin, että miten te kuvittelette ylläpitävänne pohjoismaista hyvinvointivaltiota, oka on ylikallis ja liian kovasti verotettu. Nyt rintaan tökkijät ovat mahduttaneet oman taloutensa. sen sijaan tämä meidän mallimme on myös taloudellisesti vakain.

Ø  Tässä asiassa on melkoinen paradoksi. Anglosaksisessa maailmassa erityisesti korkea verotasomme on pidetty käsittämättömänä. Briteillä ja amerikkalaisilla on selittämistä veloistaan. Ei pidä nähdä asioita ihan yksioikoisesti. Kuten vaaleissa totesin, hyvinvoivan kannatta ajatella, että sitä varmemmin oma hyvinvointi jatkuu, mitä vähemmän on pahoinvointia. Se tarkoitta solidaarisuutta ja osallistumista siihen, että meidän rakenteet säilyvät.

Helsingin Sanomissa julkaistiin pieni, mutta merkittävä pikku-uutinen.

Ø  Pankkialan maine kuluttajien keskuudessa on heikentynyt selvästi. Uuden tutkimuksen mukaan imagon laskemisesta saadaan syyttää muun muassa Björn Wahlroosia.

Ø  EPSI Rating -yhtiön mainetutkimuksen mukaan erityisesti Nordean tulokset ovat heikentyneet kaikilla rintamilla. Ilmiötä selitetään Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin esiintymisellä. Wahlroos järkytti erityisesti ruotsalaisia pankkiasiakkaita puolustamalla pankin toimitusjohtajan palkkaa ja etuuksia.

Menneen presidenttivaalin kampanjan aikana kerrottiin, että Sauli Niinistö ei hyväksynyt näkyväksi tukijakseen Björn Wahlroosia. Voi olla, että presidenttiehdokkaan tukena oli tutkittua tietoa tai ja hänen poliittinen nenä on herkkä aistimaan ongelmia. Voi olla niinkin, että entinen valtionvarainministeri tuntee Nallen niiltä ajoilta, kun Mandatum puijasi valtiolta Postipankin myöhemmältä nimeltään Leonian ja vakuutusyhtiö Sammon yhdistelmän ylihinnoittelemalla peliin panneensa oman Mandatum-luomuksensa karkeasti. Sillä keikalla Wahlroosista tuli rikas mies. Temppu ei paljoakaan eroa venäläisten upporikkaiden tarinoista.  

Presidentti Sauli Niinistön kannanotot ovat olleet johdonmukaisia ja niissä on voinut päätellä hänen pitävän arvossa vanhoja hyveitä säästäväisyydestä ja kohtuutta. Ja niillä kyllä nyt on kysyntää. Arvojohtamista tarvitaan. Mutta luulen, että presidentin puheet kaikuvat kuuroille korville, sillä ihan kaikkein rikkaimpien joukossa ei tutkitusti ole hyväntekeväisyys muotia.

Yhteiskunnassa tarvitaan myös kuria ja järjestystä. Anu Kantola artikkelissaan puhuu lainaamansa Siglitsin ehdottavan sheriffin otteita, väärinpelurit linnaan. Varmaan siitä kansa tykkää, kun kuritetaan, mutta kyllä sittenkin pitäisi rakentaa rakenteita siihen suuntaan, että kohtuuttomuutta ei todellakaan siedettäisi. Se taas on poliittinen linjavalinta ja keino on verotus.

Ja ainakin minua henkilökohtaisesti eniten ärsyttää se, että ihmiset, joilla on yllin kyllin, eivät pelkästään puolusta omaisuuttaan, vaan sen lisäksi uhkaavat yhteiskuntaa esimerkiksi yritysten maasta muutolla ja muilla sellaisilla epäisänmaallisilla toimilla. 

mr.
 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!