Kiitoksen vuoro

Post festum, tunnelmissa pyydän kiittää tämän palstan kautta onnittelijoitani ja tervehdysten lähettäjiä.

Tällaiseen pysähdyksen hetkenä saa luvan katsoa taakse, eteen ja sivuille, joka tärkein suunta: Kuka vierelläs on – kysymyskin saa vastauksen.

Jätän tässä lähimmät ja henkilökohtaisemmat bilateraalisuuden piiriin.
Ja sitten vähän virallist, mutta erittäin torellist:

Naantalin valtuusto yllätti antamalla  42 suukkoa. Kiitos kaikille ja erityisesti valtuuston ilopillerille,  ensimmäiselle varapuheenjohtajalle Elina Salokankaalle sekä suukoista että suukosta. Mieleen sitä tulivat kouluajat ja Vilma Läiken kipsa, jossa näitä makeita myytiin nimellä, - jota ei sovi käyttää - pusuina

Ja kun sitten silmäni nostan lahjonnan jälkee, niin näen pitkäaikaisimman koulutoverin Sirpa Viran os. Salosen valtuuston yleisönä. Sirpa itsekin oli pari kautta valtuustossa, sekin tuli mieleeni. Mutta ennen muuta muistan häntä kiitolisuudella ja vaikka sanoinkin, että kaikkea en kerron, niin kerron kuitenkin, että ilman Sirpan hienoa vihreää Pelikan lyijytäytekynää ei koulunkäynnistäni olisi tullut mitään.

Kaverit olivat keksineet tuoda lahjaksi venepaikka N:ro 1 kilven ja itse kaupunki sitten yllätti antamalla lahjakirjan, jonka ”arvo nousee sitä käytettäessä”, kuten lahjoituspuheenpitäjä Markku Tuuna asiaa luonnehti; se oli elinikäinen käyttöoikeus paikkaan, jossa veneeni on vuodesta 1979 lähtien toimittanut myös paikalla ollessaan suuren puoleisena roskakorin tehtävää.

Sunnuntai-iltana NTY:n yleisen kokouksen aikana juotiin varaslähtökahvit. Siinä yhteydessä yllä olevaan teemaan liittyen Sirpa Hagsberg valtuustoryhmän puolesta ojensi lahjaksi paukkuliivit. Ilahduin huolimatta toiveiden vastaisesta toiminnasta kovasti siitä, että toverit haluavat, että pysyn pinnalla …. tai sitten kyse on siitä, että haluavat varmistua ……

Omaiset, sukulaiset ystävät ja tuttavat vuosien varrelta olivat koonneet kirjasen suureksi yllätyksekseni. Kirja vaikutti suorastaan hienolta ja ensilukemalta huomasin totuuden toisen säännön paikkaansa pitävyyden: Ensimmäinen sääntöhän on, että ihminen kestää harvinaisen hyvin kanssaihmisten vastoinkäymisiä ja toinen on, että tuntuu helpolta sietää itseensä kohdistuvia runsaitakin ylisanoja.
Ja uusi kolmas sääntö on, että muista aina, että päivät ovat peräkkäin ja että turhat luulot karisevat tovereiden, kavereiden kanssa työtä tehdessä tai viimeistään kotona.

Ja siunatuksi lopuksi: Kyllä: Vanheneminen on taidetta, jos vaan voimia riittää.

9.2.2016 MR
Ps. Onnea selvästi nuoremmalla koulutoverilleni Raimo ”Räksä” Tossavaiselle 70-vuotis päivän johdosta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!