Kiinalainen oppitunti

Nicolas Berggruen on kirjoittanut toimittaja Nathan Gardels kanssa kirjan 21. vuosisadan älykkäästä hallinnasta. Bergggruen on  Ranskassa, Isossa Britanniassa ja USA:ssa menestyksellä toiminut taidekauppias, joka myi mahtavat asuntonsa ja omistuksensa ja asuu nykyisin hotelleissa, mistä syystä hän kutsutaan kodittomaksi miljonääriksi.

 

Hänen tarinansa lähtökohta on ”kultaisen valtion” Kalifornian  surkea nykytila: Vain  7.5 prosenttia valtion menoista menee julkiseen koululaitoksen ja 11 prosenttia vankiloihin.
Kenen vika tämä on ja voiko tavallinen kansalainen tehdä jotain muuttaakseen tätä?

Los Angelesin instituutti yrittää esittää miten lisättäisiin paikallista demokratia , laajennettaisin veropohjaa ja miten saataisiin lopetettua systeemi, jossa pieni vähemmistö pystyy estämään kaiken mistä he eivät pidä.

Kirjoittaja yrittää laajentaa tätä ajattelua vielä laajemmaksi koko maailmaa koskevaksi uudeksi poliittiseksi rakenteeksi.

Amerikan tapauksessa Akilleen kantapää on politiikkaan juurtunut kulutuskulttuuri:
Äänestäjät haluavat kaiken heti ja nyt eikä heillä ole kärsivällisyyttä pidemmän tähtäimen reformeihin. Tästä syytä julkinen velka kasvaa, politiikan luonne on reaktiivista eli vastataan esiin nouseviin kysymyksiin eikä politiikka  kykene toimeenpanemaan vakavia pidemmän aikavälin suunnitelmia.


Kiinan systeemi on päinvastainen: Sitä johtavat teknokraatit,  jotka ovat nousseet askel askeleelta loputtomassa pätevyyskilpailussa toimien erilaisissa ja eritasoisissa tehtävissä (kirjoittajat toteavatkin, että siinä systeemissä Barak Obama ei olisi noussut valtaan) Kiinan systeemissä voi vain tiellä siis käytännössä monissa johtotehtävissä testatut nousta johtoon.

Kiinan järjestelmä tuottaa pitkän tähtäimen suunnitelmia, mutta se ei  kovin helposti seuraa kansalaisten tahtoa.  Kommunisti Kiinan mandariinityyppinen hallinto ei korjaa itsestään virheitä ja siksi se ei ole kestävällä pohjalla.

Peilikuva Kiinan haasteelle on mies  ja ääniperiaatteella toimivan vaalidemokraattinen kuluttaja kulttuurin pohjautuva välitöntä tyydytystä vaativa läntinen järjestelmä, jolla on edessään kohtalokas lahoaminen,  eli se uudistu.

Joten Berggrun haluaisi Kiinan tulevan joustavammaksi,  kun taas läntisen demokratian pitäisi omaksua teknokraattisempi hallintomalli yhdistettynä johonkin parempaan paikalliseen demokratiaan. Äänestäjien mielipiteitä kyseltäisiin useammin sekä niille  ihmisille, joita asia koskee,  annettaisiin suurempi puhevalta. Mutta samalla perustettaisiin viisaiden miesten komiteoita, jotka laatisivat yli vaalikausien ulottuvia pitkän tähtäimen suunnitelmia. Oletettavasti täten aikaansaataisiin  fiksumpaa  koulutusta ja vähemmän vankilaan panoja.  vähintäänkin täten  työstettäisiin merkittäviä  pitkän tähtäimen investointisuunnitelman samaan malliin, kuin  heti toisen maailman sodan jälkeen tehtiin..

Kirjan ohjeet eivät taida  toteutua;  Idea oppia kiinalaisilta on tabu- kielletty sellainen. Sehän  on erityisesti vastaan perustuslain periaatteita, jota kunnioitetaan, ja joka on monimutkainen rakennelma tarkastuksia ja tasapainotutusta. Ja tietenkin Berggruen kommentit ovat provokatiivisia maailman kiertäjän taustasta lähteneitä.

Mutta vaikka vihaisikin hänen ideoitaan, niin hän ei todellakaan ole ainoa henkilö, joka tuntee kasvavaa huolta amerikkalaisesta ja läntisestä asioiden hallintatavasta. Myös tavalliset äänestäjät ovat tyytymättömiä. Liikemiesten ja politiikkojen muodostaman  eliitin keskuudessa vallitsee sekasotku, jonka aiheuttaa poliittisen rakenteiden heikkouksista. Se aiheuttaa suuttumusta juuri nyt kun nähdään  talousasioiden hoidon ajautunen umpikujaan.

Eikä ihme,  entinen keskuspankin pääjohtaja Paul Volcker on suunnitellut esittävänsä instituutiota tukemaan keskustelua paremmasta asioiden hallinnasta niin paikallisella kuin liittovaltion tasollakin.  Monet muutkin pohdiskelevat samaa kysymystä.

Berggruen idea tuntuu rohkealta ja olisi hämmästyttävää’, jos sitä kuunneltaisiin Washingtonissa tai Pekingissä. Mutta ellei mitään muuta, niin hänen kirjansa voimakas ajan merkki.  Olkaa valmiina kuulemaan vielä paljon tästä teemasta vuonna 2013. Aivan erityisesti, kun kinastelu talousasioista jatkuu,  samalla kun sosiaaliset ja taloudelliset erot sen kun kasvavat.  

MR Referaatti   Gillian Tettin jutusta FT:ssä 5.1.2013

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!