Kevät ja Äitienpäivä

Naantalin Eläkeläiset Urheilutalo 8.5.2013
Mikko Rönnholm: Keväästä ja Äitienpäivästä.

”Eivät kaikki tummat pilvet salamoi” oli professori Tilviksen viisaus, kun hän arvioi, ettei ikärakenne ole niin hankala asia kuin ennakolta näyttää. Vahvistuksen saa tälle näkemykselle nähdessään Naantalin Eläkeläisten virkeän joukon.

Eläkejärjestelmässä ylitettiin tääss juuri muutamia merkkipaaluja. Ensimmäistä kertaa työeläkemaksutulo oli pienempi kuin maksetut eläkkeet. Myös tänä keväänä kaikkia eläkkeelle siirtyviä vuonna 1948 syntyneitä ja nuoirempi koskee eläkeikäkerroin. Nämä Suomesta. Aiheeseen liittyy myös maailmalta kantautui puhutteleva uutinen:  Kiinan työikäinen väestö väheni viime vuonna 3.5 miljoonalla kiinalaisella. Väheneminen oli miljoonaa ihmistä enemmän kuin meidän koko työviimamme on. 

Kevät

Juuri aamu-uutisissa kerrottiin, että Suomen kevättulvat olivat poikkeuksellisen suuret. Se johtui siitä että talven pakkaset kestivät ja kestivät, lunta oli reippaasti ja jäätä puolimetristä. Huhtikuun puoleenväliin mennessä muuttolinnuista ei ollut tietoakaan leskenlehteäkin sai odottaa. Mutta sitten viikko ja muutama päivä ja jäät lähtivät Naantalin aukolta 24.4. klo 15.15 ja viikonvaihteessa olivat pääskysetkin tulleet. Kevään ihme on taas tapahtunut.

Jotta kevään kukat pääsisivät esille ja jotta maa tarjoaisi ravintoa on luonnon tehtävänä sulattaa  suuri määrä lunta vedeksi tai haihduttaa se suoraan vesihöyryksi. Tarvittava energia tulee joko suoraan tai välillisesti auringosta. Eräs insinöörikollega oli yrittänyt arvioida, miten suuri energiamäärä lumen muuttumiseksi muiksi olomuodoiksi - siis vedeksi ja vesihöyryksi tarvitaan. Suoraa vastausta hän ei löytänyt mistään, mutta karkeiden laskelmien perusteella hän päätyi arvioon, että energiaa tarvitaan lähiviikkoina lumen sulattamiseen 30…50-kertaisesti Suomen käyttämä vuotuinen energiamäärä. Tulos tuli arvioiduksi seuraavasti.

Lunta lienee koko Suomen alueella keskimäärin noin 150 kg/m2. Pinta-ala on noin 338 000 km2. 1500 t/ha > 150.000 t/km2  50.700.000.000.  50 miljardia tonnia 50 biljoonaa kiloa.
Naantalin voimalitos tuottaa lämpöä ja sähköä n. 3 TWh  = 3.000 GWh =3.000.000 MWh =3.000.000.000 KWh.  Se on yksi (1) prosenttia Suomessa kulutetusta energiasta joka on 300 TWh. Eli Suomen sulattamiseen tarvittaisiin 5.000 Naantalin kokoista yksikköä. Nyky-Naantalin sulattaminen vaatisi 9 yksikkö ja Vanhan Naantalin alueen sulattamiseen riittäisi Naantalin yksikön koko vuoden tuotanto. Ei siis kannata lämpimällä vedellä lumea sulattaa.

Vähän lisävalaistusta aiheeseen:

  • Ydinkysymys on, kuinka suuri osuus kokonaismäärästä sulaa vedeksi ja kuinka suuri osuus höyrystyy. Ilmiötä kutsutaan fysiikassa sublimoitumiseksi. Yritin kysellä tätä muutamalta rakennusfysiikan asiantuntijalta. Syntyi hyvin mielenkiintoisia keskusteluja, mutta selvää vastausta ei tullut. Puhuimme auringon säteilyn määrästä, sen heijastumisesta ja siitä, miten säteily vaikuttaa metsässä olevaan lumeen ja monista muista näkökulmista. Netistäkään ei ainakaan helposti löytynyt vastausta. Lopulliseksi arvioksi jäi, että lumesta haihtuu jotain viidesosan tai kolmasosan (20…33 %) välillä oleva määrä.
  • Yhden lumikilon sulamiseen tarvitaan 333 kJ/kg ja höyrystymiseen noin 2700 kJ/kg, joka on sulamislämmön ja höyrystymislämmön summa. Lisäksi energiaa tarvitaan lumen ja veden lämmittämiseen pieni määrä, joka on kokonaisuuteen nähden marginaalinen.
    Kun energia muutetaan hyvin ymmärrettäviksi yksiköiksi muunnoksella 1 kWh = 3600 kJ ja tulosta verrataan Suomen vuotuiseen kokonaisenergian kulutukseen (noin 300 TWh = 300 x 109 kWh), voidaan kokonaisenergiamäärää arvioida.
    Jos kaikki lumi sulaa, tarvittava energiamäärä on noin 5000 TWh (15-kertainen kokonaisenergiamäärä) ja kaiken höyrystyessä tarvitaan noin 40 000 TWh (130-kertainen).
    Jos 80 % sulaa ja 20 % haihtuu, tulos on 11 000 TWh (35-kertainen) ja kolmasosan haihtuessa energiaa tarvitaan 15 000 TWh (50-kertaa Suomen kokonaisenergian käyttö).
    Joka tapauksessa lumen poistumiseen tarvittava energiamäärä on käsittämättömän suuri. Nykyisiä Suomessa käytössä olevia ydinreaktoreita tarvittaisiin yli tuhat. Eräs kemian professori kertoi, että maapallon käyttämä kokoanisenergia tulee auringosta 1,5 minuutin aikana. Tämä herättää ajatuksia aurinkoenergian käyttömahdollisuuksista. Toisaalta asiaa voi pohtia myös siitä näkökulmasta, miten ilmastonmuutos on voi olla pääosin ihmisen toiminnan seurausta, kuten meille nykyisin niin usein väitetään.

Tämä kevään ihmeen takana aurinko ylifuusioreaktori. Aurinko on olemassa olomme perusta ja meidän yksilöiden kannalta katsottuna melko tasapuolinen ”palvelijamme”. Sitähän ei muuten omista kukaan eikä sinne menoa ole tainnut havitella muut kuin mytologian ikarokset.

Nykysuomeksi sanottuna ei tämä ole jutun pointti. Ja vaikka kevään ihmeeseen liittyy paljon muutakin ihmeellistä, ei niiden synnystä, ei perusteista meidän tarvitse välittää, kun nautimme tästä ihmeellisestä ajasta. Ylipäätään emme voi eikä meidän tarvitse tietää kaikkea ,kun annamme keväisen mielen virkistää ja herättää meidät kesän iloja vastaan ottamaan.

Presidentti Mauno Koiviston suuri viisauksia oli, ettei kaiken mahdollisen lukeminen ole pelkästään hyödytöntä vaan se on myös vahingollista. Ei meidän tarvitsekaan kaikkea tietää. Emmekä me juurikaan mitään tiedäkään. Tästä tulee mieleen Sokrates, joka oli viisas mies. Sokrates totesi usein, että hänen viisautensa perustuu siihen, että hän ei luule tietävänsä sellaista, mitä ei tiedä.

Tohtori Ilkka Kantola selitti tätä filosofiaa seuraavasti:

  • Antiikin Kreikan Sokrates käytti totuuden etsimisessä menetelmänä keskustelua ja ihmisten erilaisten käsitysten kuuntelua. Kuuntelemisessa auttaa tavattoman paljon jos itse tekeytyy ennemmin hieman tietämättömämmäksi kuin on. Jos esiintyy muita viisaampana, ei juuri kuule mitä toiset ajattelevat. Sokrateen käyttämää menetelmää on sanottu maieutiikaksi eli kätilöimiseksi. Kätilöhän ei voi itse toimi varmaa. a synnyttäjänä vaan hänen tehtävänsä on auttaa synnyttävää naista toimimaan juuri siten kuin on parasta sekä naiselle että lapselle. Maailman nopeissa muutoksissa ymmällä olo lisääntyy väistämättä. Ja silloin jotkut valitsevat tietämisen näyttelemisen, toiset taas avoimesti kertovat ettei ole mitään

Tästä kätilöimisestä tulee mieleen lapsi ja äiti >>> Äitienpäivä

Kutsukaa Kätilö kirja ja englantilainen sarja kertoo Itä Lontoon elämästä. Koskettavat ja liikuttavat tarinat ovat eri maailmasta, mutta ei kuitenkaan vieraalta. Elimme sitä aikaa täällä Naantalissakin.
Paritarinaa Naantalista samalta ajalta:

Yksi ruusunnuppu kertoo: 

Minä päätin syntyä Puistotie 18:n komeassa kivitalossa. Siellä asusti silloin vasta edesmennyt Margit Koski. Koska Kirstilästä oli pitkä matka Turkuun, Hilda-äitini oli mennyt etukäteen kortteeriin. Isä polki Naantalin asemalle kamferilta haisten sisko pyörän tangolla. Kun vihdoin pääsivät Puistotielle, talonmiehen eukko huusi ikkunasta: "Siel on äiti ja laps permannol!" Näin siskoni, silloin kymmenvuotias, muistaa. Ambulanssi vei äidin ja lapsen Heidekenille, ja siksi T-paidassani lukee Born in Heideken. Sehän kuulostaa ihan ulkomaalta :)

Ennen oli tapana sii - kuten Helenan tapauksessakin - merkitä papinkirjaan todellinen fyysinen syntymäpaikka. 
Siitä toinen tarina

Esimerkiksi sisareni Leena viisi vuotta minua vanhempi, oli syntynyt Turussa Heidekenillä, kun taas puolestani sain ylpeillä sillä, että olen syntynyt Naantalissa tarkemmin sanottuna Torikatu 3 peräkamarissa.
Olenkin sanonut, että syntymäni oli yhteiskunnallinen tapahtuma. Syynä kotisynnytykseen oli sodan jälkeisen ajan työvoimapula. Kätilöitä haluttiin siirtää sinne missä tarve oli suurinta ja tarvetta arvioitiin jonkinlaisen pistelaskujärjestelmän perusteella, jossa tehdyt toimenpiteet olivat luokiteltu ei suuruisin pistein. Kotisynnytys toi luonnollisesti paljon pisteitä ja siksi äitini varmaankin isäni tukemana oli valmis operaatioon Naantalin kätilön viran säilymisen varmistamiseksi. Virka säilyi, niin että syntymästäni ehkä oli jotain yleistä hyötyä paikkakunnallemme. Tällaisen tarinan olen kuullut.

Nykyisten sotesotkujen aikana on vaikea ymmärtää tuolloin vallinneita olosuhteita ja sitä miten silloin on onnistuttu ja uskallettu. Ehkä vielä vaikeampaa on käsittää, miksi pitäisi niin paljon kaikkea muuttaa, kun vaurautemme on kasvanut valtavasti, ja kun tämän päivän uutisiin kuulu tutkimustulos, joka osoittaa, että Suomi paras paikka synnyttää. Viime kesänä valmistuivat  Naantalin Terveyskeskuksen neuvolan uudet tilat ja henkilökuntaa on tarpeeksi. Sekään ei auta Naantalissa. Meillä näyttää olevan tilanne on sellainen jo toista vuotta peräkkäin, että syntyvyys on kuolleisuutta pienempää.
Mistä se sitten kiikastaa? Ei rahasta ei rakenteista. Epävarmuudestako? . Mutta ehkä kannattaa vähän miettiä myös asenteellisia ja henkisiä tekijöitä. Ei syyllistetä, eikä palata menneeseen. Mutta pysähdytään.

Äidinmaa

Viime itsenäisyyspäivän aattona Moskua näytellyt Kai Lehtinen piti puheen Naantalissa, jossa hän ihmetteli, miksi puhumme isänmaasta. Äidin maasta pitäisi puhua, sillä koti ja uskon ovat äidin asioita.  Hän lausui sitten yhden koskettavimmista äitirunoista.Lauri Viita: Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät,

Jumalan näkevät.

Heille on annettu voima ja valta

kohota unessa pilvien alta

ja katsella korkeammalta.

Alfhild, hän joka synnytti minut,

jo joka yö sinne purjehtinut,

missä nyt Eemeli tullen ja mennen

murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.

Siellä he kulkevat tähtien rivissä

kirkasta vanaa,

isä ja äiti, peräkanaa.

Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,

kissoja, koiria, tuttua väkeä,

viittoen, luikaten parhaansa mukaan,

ettemme loukkaisi Pispalan kivissä

jalkaamme kukaan.

Siellä he jollakin planeetalla

puutarhakeinussa pihlajan alla

viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa

morsiusparina Tampereen puistoissa -

ostaen kahvit ja pullat kai,

jos sattuu olemaan perjantai. -

Ja sitten, kun Pispala aamun saa,

äitini vuoteen valmistaa

ja linnut, linnut helää --.

-Oi kuinka on ihana elää

ja tuutia lastenlapsiaan

ja kertoa kauniita uniaan !

Niin suuri on Jumalan taivas ja maa,

oi lapseni, rakastakaa !


Eikö siinä ollutkin koti ja uskonto ja sitten se tärkein rakastakaa. Se on äidinmaa. Pateettistahan tämä kuulostaa, mutta ajatelkaa runoilijaa ja hänen elämäänsä ja ajatelkaa tätä runoa. Jotain ylivoimaisen vahvaa tässä on todistamassa äidin ja lapsen väliseen suhteen ainutlaatuisuutta. Ollaan ihmisyyden sisimmässä ytimessä. Kyllä me tämän tunnemme. Tämän soisi kuuluvan kaikille.

Isoäidin kirje vuodelta 1970:

Tämän tärkeän asian ytimen kirjoitti kauniisti ja selkeästi sanoo naantalilainen kirjailija Ida Maria Saarinen kirjeessään pojan tyttärelleen:

  • Alistu elämään tavallista arkielämää.
    Kysyt, onko elämällä mitään tarkoitusta. On toki. Paljonkin. Minä asetin kerran elämäni päämääräksi kasvattaa lapsistani parempia ja onnellisimpia ihmisiä kuin itse olen. Paljossa erehdyin. En kyennyt niin paljoon kuin olin kuvitellut ja sitten puuttui mukaan minua voimakkaampi suure, kohtalo, maailmanmeno. kaikissa, raskaissakin vaiheissa en koskaan menettänyt toivoa kokonaan.
    Tunnustan olevani utopisti, mutta ilman utopioitani en todella olisi jaksanut elääkään. Tiedän varmasti, että en ole aivan hukkaan täällä elänyt. Rakkaus voi vaikka vuoria siirtää.  Rakkaus on uhrausta - ja elämässä on monen monta pientä hienoa iloa: Lapsen tuoma vuokkokimppu, piirros, innokkain käsin, kirkkain silmin aikaansaatu äitienpäiväkortti. Lasten laulut ja leikit.


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!