Keskiluokka ho hoi!

TulevaisuudenuskonmenetysRachman20131209JPG.JPG

Gideon Rachman kirjoittaa tulevaisuuden uskon menetyksestä kolumnissaan FT:ssä 9.12.2013.  Hän lainaa  mietteitä herättävää tutkimusta

  • Research Center Pew:n, 39 maassa tehdyssä tutkimuksesta tänä keväänä kysyttiin: "Onko Lasten tulevaisuus maassanne parempi kuin heidän vanhempiensa?"
    Vain 33 prosenttia amerikkalaiset uskoivat lastensa elävän paremmin, kun taas 62 prosenttia sanoi he elävät huonommin. Eurooppalaiset olivat vielä synkemmät. Vain 28 prosenttia saksalaisista, 17 prosenttia briteistä, 14 prosenttia italialaisista ja 9 prosenttia ranskalaisista ajattelivat lastensa elämän olevan parempaa kuin aiempien sukupolvien.. Tämä Länsi pessimismin kontrastina korostuu kehitysmaiden optimismi: 82 prosenttia kiinalaisista, 59 prosenttia intialaisista ja 65 prosenttia nigerialaisista uskoivat vauraampaa tulevaisuuteen.
  • Vaikka länsimaat sulkisivat markkinansa, on läntisten työntekijöiden - myös toimihenkilöiden –yhä vaikeampaa löytää työtä, sillä monet työt voidaan tehdä halvempalla tietokoneilla tai roboteilla. Robottien esiinmarssi on uhkaamassa  jopa kokoonpanolinjojen työntekijöitä Kiinassa.

Työikäisen miesten USA-inflaatiokorjatut reaalipalkat ovat laskeneet 19 prosenttia vuodesta 1970. Matti Meikäläisen amerikkalainen kanssaveli Joe Averagen, joka kerran oli amerikkalaisen unelman ruumiillistuma – on pudonnut kelkasta , samalla kun voittajia ovat olleet parhaiten ansaitsevaan 5 prosenttiin kuuluvat. Jopa jotkut USA:n konservatiiviset ovat tilanteesta huolissaan.
Rachman tekee havainnon, että kehitys on kiihtynyt sen jälkeen kun Kiina alkoi avautua 1970-luvun lopulla. Samalla hän muistuttaa, että kehityksestä ovat päässeet hyötymään sadat miljoonan köyhyydestä nousseet kehitysmaiden asukkaat.

  • Jos elintason heikkeneminen jatkuu, miten Länsi äänestäjät reagoivat?
    On joitakin merkkejä radikalisoitumisesta – populismi  on Yhdysvalloissa ja Euroopassa nousussa. Mutta vielä ei ole todellisia saavutuksia teekutsuliikkeellä Amerikassa tai kansallismielisille liikkeille, joilla olisi vaikutusta  Euroopassa tosiasiallisesti suurempiin kansakuntiin.  Yhteisymmärrys globalisaatioon näyttää säilyneen. Viikonloppuna Maailmankauppajärjestössä WTO:ssa tehtiin läpimurto uusi maailmankaupan esteiden poistamiseksi.
  • Mutta vaikka uudet poliittiset liikkeet  eivät ole vielä valmiit murskaamaan läntisiä puolueita, joutuvat valtavirran poliitikot reagoimaan uusiin taloudellisiin oloihin. Eriarvoisuuden kasvu kasvattaa paineita verojen uudelleenjakoon ja korkeampiin vähimmäispalkkoihin molemmin puolin Atlanttia. Jos vielä joudumme kärsimään toisen vuosikymmenen länsimaista talouden ahdinkoa -tai Jumala varjelkoon  meitä joutumasta uudelleen finanssikriisiin, silloin tulee olamaan todennäköistä, että tulemme näkemään radikaalimman politiikan ja poliitikkojen esiin nousemisen.

Globalisaatiota joudumme sietämään jopa perustellusti tukemaan, kuten Gideon Racman totesi Sitä ei voida pakolla estää. Kysymys on siis siitä, että löydämmekö eriarvoisuuskehityksen kääntämiseen kotimaiset keinot ja saammeko aikaan keskiluokan kannalta ratkaisevia suunnanmuutoksia aikaan. Voimmeko me omissa yhteiskunnissamme toteuttaa erilaista vero- ja tulonjakopolitiikkaa.

Ellemme muutokseen pysty, ajaudumme radikalisoituvaan maailmaan. Ja se polku kulkee helposti tuhon tietää eikä siinä kyydissä ole hyvä olla kenenkään.
Tarvitaan poliittista ryhdistäytymistä ja herätystä. Se voi tapahtua vain siten, että keskiluokka tajuaa asemansa ja tilanteensa ja tekee oikeita poliittisia johtopäätöksiä ja irtaantuu ihailemasta poliittista oikeiston mielikuvapolitiikkaa - meillä on kivaa.
Tämä kehitys vaatii tietoisuuden lisäämistä eikä välttämätöntä käännöstä voida aikaan saada köyhien oikeuksien julistuksilla ja almuilla.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!