Keijo Virtanen: Naantalin hyvinvoinnin avaimet

KeijoVirtanen20130823.jpg


Keijo Virtanen, Rehtori emeritus, professori emeritus, Turun yliopisto

Arvoisat juhlavieraat!

Juhliessamme kotikaupunkimme pitkää, 570-vuotista historiaa meidän on hyvä muistaa tänä kiivaana ja sekavana kuntauudistuskeskustelun aikana, että Naantali on yksi kuudesta maamme keskiaikaisesta kaupungista. Muut  ennen 1500-luvun alkua perustetut kaupungit olivat Turku, Viipuri, Ulvila, Porvoo ja Rauma.

Naantali on vuonna 2013 entistäkin voimakkaampi itsenäinen toimija. Kun pidin vuosikymmen sitten tässä vastaavassa juhlassa puheen, eivät Rymättylä, Merimasku, Velkua ja Livonsaari olleet vielä osa Naantalia, mutta nyt ne ovat viime vuosikymmenten vaihteen molemmin puolin toteutetuin päätöksin. Kaupungissa on jo lähes 20 000 asukasta, ja sen alue kattaa huomattavan osan maakunnastamme, Varsinais-Suomesta.

Enää ei ole perusteita pohtia Sakari Topeliuksen yli 150 vuotta sitten esittämää luonnehdintaa, että  ”Suomea  ei ole hemmoteltu suurkaupungeilla. Suurimmatkin täkäläiset kaupungit olisivat muissa maissa pikkukaupunkeja, mutta Suomenkin oloissa Naantali on pieni kaupunki. Turun rinnalla Naantalille on käynyt niin kuin aina käy köyhälle rikkaan rinnalla. Se, jolla paljon on, saa entistä enemmän, mutta se, jolla on vain vähän, menettää senkin vähän, mitä sillä on.” Kaupungissa oli silloin runsaat 500 asukasta. Painetta oli sitä paitsi jo yli vuosisata aikaisemmin, vuonna 1723, jolloin valtiopäivillä vaadittiin, että pikkuruiselta Naantalilta otettaisiin kaupunkioikeudet kokonaan pois.

Totta on, että Naantali mainittiin 500-vuotisjuhliensa aikaankin vuonna 1943 Suomen pienimpänä kaupunkina, jossa oli hiukan yli 1000 asukasta. Mutta sitten alkoi tapahtua, vaikka numeroiden valossa Naantali oli vielä 7. elokuuta 1957 vain 2000 asukkaan pikkukaupunki. Silloin sankarimme Olavi Vuorisalo juoksi urheilukentällä 6000 katsojan ja minun 11-vuotiaana todistaessani ikimuistoisen Suomen ensimmäisen haamumailin.

Tietysti Naantali ansaitsisi nytkin koko vuosisataisen historiansa tarkastelun. Mutta niin olen jo tehnyt käsitellessäni Naantalin vaiheita kahdessa aikaisemmassa juhlavuosipuheessani 1990- ja 2000-luvun alkuvuosina. Nykypäivää voi tietenkin selittää vain pitkän menneisyyden perspektiivissä. Naantalissa toimii vieläkin laitoksia, yhdistyksiä ja muita organisaatioita, joiden historia ulottuu 1800-luvulle tai 1900-luvun alkuun asti, kirkon tietysti paljon kauemmaksi.

Legendaarinen pilapiirtäjä Kari Suomalainen valaisi kerran hauskasti jotain sodanjälkeisen Suomen kiistakysymystä piirroksessaan ja sen tekstissä: lähihistorian kirjoittaminen on todella vaikeaa, koska joukossamme on vielä niitä, jotka muistavat. Näin voisin minäkin leikillisesti sanoa itsestäni ja sodanjälkeisestä Naantalista, olenhan syntynyt vuonna 1945 osoitteessa Puistotie 12.

Viimeksi kuluneet 70 vuotta ovat olleet niin merkittäviä Naantalin historiassa, että ne ansaitsevat oman historiateoksensa, joka onkin suunnitteilla. Se historia tulee valottamaan myös Naantalin hyvinvoinnin avaimia, kun mietitään tulevaisuuden kehityskulkuja. Siksi puhun nyt – tosin lyhyesti – noista vuosikymmenistä.

Tietenkään emme voi  tänäänkään olla tuomatta esiin sitä, että Naantali ja samalla Naantalin kansainvälinen vire alkoi Pyhästä Birgitasta. Vuonna 1438 Ruotsin valtaneuvosto päätti perustaa birgittalaiskonventin myös Suomeen. Ensimmäiset nunnat ja munkit tulivat Vadstenasta. Vuonna 1443, 570 vuotta sitten, syntyi Naantalin kaupunki luostarin ääreen ja avuksi. Katolinen kirkko ja 1500-luvun puolivälin jälkeen luterilainen uskonto olivat luonnollisesti aivan keskeisiä naantalilaisten elämän määrittäjiä.

Rinnalle nousi kuitenkin vähitellen sellaisia nykykatsannossa olennaisia Naantalin viihtyvyyteen ja idylliin liittyviä toimintoja , joista kestävin ja pitkäaikaisin on kylpylätoiminta. Viluluodon lähdeveden terveysvaikutukset havaittiin jo 1720-luvulla, pienimuotoinen kylpylä syntyi 1830-luvulla, ja vuonna 1894 valmistunut uusi kylpylä aloitti Naantalin elämässä vuosikymmeniä kestäneen todellisen nousukauden. Naantali oli 1930-luvulle asti ylellinen kesänviettopaikka, jonka kylpylässä sai yksilöllisiä hoitoja lääkärien valvonnassa – modernia yrittäjyyttä siis jo vuosisata sitten. Se vaihe tuli päätökseensä 1960-luvulla.

Vuonna 1984 kylpylätoiminnassa alkoi jälleen uusi, ennen näkemätön nousu. Nyt kylpylä kuuluu kaupungin tärkeimpiin maamerkkeihin ja positiivisen mielikuvan luojiin niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin.

Pitkän historian kokeneen kylpylän rinnalla Naantalin kansainvälistä kesäkeidasluonnetta ovat viimeksi kuluneina kolmena vuosikymmenenä leimanneet  ja vahvistaneet uutuudet: vuonna 1980 aloitetut kamarimusiikkijuhlat sekä tänä vuonna 20-vuotista menestystarinaansa juhliva Muumimaailma.

Kesä on edelleen Naantalin ulospäin näkyvän luonteen tärkein määrittäjä. Jokakesäinen kansallisen unikeon uittaminen on maanlaajuista huomiota saava uutinen. Ja kun tasavaltamme presidentit heti K.J. Ståhlbergista alkaen saivat Kultarannan kesäpaikakseen, Naantalin mainitseminen maan toisena hallituskaupunkina ei ole aivan katetta vailla.

Kultaranta, kylpylä, kamarimusiikki, muumit, unikeko ja useat muutkin vuotuiset tapahtumat luovat tänä päivänä Naantalin kulttuurisen ja yhä enemmän myös aineellisen hyvinvoinnin selkärangan. Ne tekevät kaupungista tunnetun, ne pitävät Naantalin vanhan kaupungin alueen vuosikymmenestä toiseen elävänä, kehittyvänä ja historiaansa uskovana kaupungin ytimenä. Ne lisäävät myös kaupunkilaisten itsetuntoa.

Edes presidenttien edessä ei täällä hätkähdetä, kun heitä tai heidän puolisoitaan kohtaa kesäisessä Naantalissa. Oma pieni kokemukseni on 1950-luvun alusta, kun alle kouluikäisinä olimme veljeni kanssa taas kerran menossa Puistotietä pitkin Nunnalahden uimarannalle. Pientä keskinäistä nahistelua oli matkalla, kunnes puiston penkillä istunut presidentin puoliso Alli Paasikivi lupasi meille jäätelöt, jos olemme kilttejä poikia. Toinen meistä oli heti valmis yhteistyöhön, mutta toinen tokaisi: ”Meiän mamma on sanonu, ettei vierailt ämmilt saa mittä otta.” Pikku selvittelyn jälkeen molemmat saivat kuitenkin jäätelönsä.

Hyvät naiset ja herrat!

Nyky-Naantalia ei voi mitenkään ymmärtää ilman Tupavuoren alueelle heti toisen maailmansodan jälkeen rakentunutta laajaa teollisuuskeskittymää. Se on ollut todellinen lottovoitto, jonka osasistakin mikä tahansa suomalainen kaupunki olisi tämän päivän taloudellisessa ahdingossa tyytyväinen. Lyhyessä ajassa Tupavuoren syväsataman liepeille nousivat valtion polttoaine- ja varmuusvarasto, Neste, Kope, Valtion viljavarasto, Imatran Voima, Mobil Oil, Juurikassokeri, Naantalin Saha ja monet muut sekä lopulta 1960-luvun puolivälin jälkeen Viking Line.

Ne nostivat Naantalin nopeasti maan vauraimpiin kuuluvaksi, eräin mittarein jopa johtavaksi  teollisuuskeskukseksi. Oli vain loogista, että kaupunki ja maalaiskunta yhdistyivät vuoden 1964 alusta. Tarvittiin näet asuntoja, kouluja, kauppoja ja terveyspalveluja aivan eri mittakaavassa kuin menneinä vuosikymmeninä ja –satoina. Kun säiliölaiva Tupavuori räjähti 5.8.1958 Nesteen jalostamon laiturissa, meidän kaikkien ikkunat helisivät vanhassa kaupungissa, ja onnettomuus symboloi kaikessa traagisuudessaan siirtymistämme kohti uutta hektistä maailmaa.

Muutos oli niin nopea ja kiivas, ettei kaupungin hallinnossa voitu 1950-luvulla välttää rajuja poliittisia ja henkilöriitoja. Nekään eivät kuitenkaan onnistuneet nujertamaan suurteollisuuden ja sataman voittokulkua ja verotulojen kanavoitumista kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi. Samaan aikaan yhteiskuntarakenne muuttui niin Suomessa kuin eritoten Naantalissa. Elintaso kohosi, ja luokkaerot alkoivat vähitellen tasoittua etenkin 1960-luvulta lähtien. Yhdistys- ja poliittinen elämä pitivät naantalilaiset virkeinä.

1950- ja 1960-lukujen vauhdissa ei aina taidettu muistaa sen paremmin historiaa kuin idylliäkään. Vanhan Naantalin säilyminen kaikkien muutosten keskellä oli jonkinmoinen ihme. Vaikka vanha puutaloalue oli jo 1960-luvulla vauhdilla rappeutumassa, seuraava vuosikymmen aloitti idyllisten rakennusten ja pihapiirien renessanssin, minkä kaikki nykyisin ja joka päivä havaitsemme.

Tänään juhlivassa Naantalissa ei ole yhtä tai kahta toiminnan alaa, jotka määrittäisivät kaupungin menestystä ja kaupunkilaisten hyvinvointia. Kaupunki on siirtynyt tai siirtymässä sellaiseen jälkiteolliseen vaiheeseen, jossa teolliset investoinnit sekä  kulttuuri-, matkailu- ja hyvinvointipalvelut luovat yhdessä kaupunkilaisten elämisen tason ehdot niin henkisesti, hengellisesti kuin aineellisestikin. Näiden rinnakkain kehittäminen on itse asiassa välttämätöntä, mutta myös Naantalin ehdoton vahvuus, avain tulevaisuuden itsenäiseen Naantaliin.

Arvoisa juhlayleisö!

Luennoidessaan ja kirjoittaessaan naantalilaisista persoonallisuuksista ja vaikuttajista 500 vuoden ajalta kaupungin historian syvällisin tuntija Raino Puottula arvioi vuonna 1993, että Naantalin uuden ja loisteliaan kylpylän kuuluisuuksista sopii kertoa lisää kaupungin 600-vuotisjuhlien aikoihin, siis 2040-luvulla. Näin historia toimii suhteessaan tulevaisuuteen.

Mutta samalla historia antaa selitysperusteita jo nyt tehtäville tulevaisuusratkaisuille. Naantalin historiasta on kirjoitettu paljon ja kattavasti toiseen maailmansotaan asti. Kaupunki ansaitsee ja tarvitsee tieteellisen tutkimuksen toisen maailmansodan jälkeisistä vaiheistaan. Edellytykset ovat hyvät muun muassa siksi, että Raino Puottula on lahjoittanut Naantalin museolle laajaa arkistoaan ja että kaupungissa on Vallis Gratiae –yhdistyksestä alkaen monia organisaatioita, joissa toimivat naantalilaiset pitävät historiatietoisuutta yllä.

Naantalilla on poikkeuksellisen hyvät syyt olla ylpeä historiastaan, josta on tähän mennessä julkaistu käytännössä kolme laajaa kirjaa viime sotiin asti. Pieni kaupunki on vuosisatojen ajan luovinut ison Turun kyljessä itsenäisenä. Naantalin ja Turun historiallinen tarina on edennyt eri tahtia, ja niillä on erilainen imago. Siksi myös naantalilaiset ja turkulaiset ihmiset ovat mentaliteetiltaan erilaisia, vaikka ovatkin varsinaissuomalaisia.

Naantali kohtaa tällä hetkellä vastaavan tyyppisiä taloudellisia vaikeuksia kuin muukin Suomi, mutta äskettäinen yhdistyminen saaristokuntien kanssa luo uusia toiminnallisia mahdollisuuksia. Perustekijät ovat kunnossa: teollisuus, matkailu ja kulttuuri takaavat yhdessä jatkuvan hyvinvoinnin edellytykset, yli 100-vuotias koululaitos on niin perus- kuin toisenkin asteen koulutuksen osalta vastannut joustavasti muuttuviin vaatimuksiin.

Kirjailija Kyösti Wilkuna maalaili vuonna 1915: ”Oli puolenpäivän aika elokuun lopulla. Keskitaivas oli selkeä ja kuulas ja ainoastaan läntiselle ranteelle oli ryhmittynyt toistensa nojalle hallavia, totisia pilvenlohkareita, jotka näyttivät mahtavalta, lumipeitteiseltä vuoristolta kaukana Luonnonmaan takana… Jakoluoto, Kailonsaari, Pöllönkloppi ja muut lukuisat pikkuluodot, joita luonto niin anteliaasti on sirotellut Ailostenniemen ympärille, näyttivät keinuvan kahden vastakkaisen taivaan keskivälillä.”

Myös siksi Naantali on ja sen tulee olla Naantali myös matkatessamme kohti tulevia aikoja.

Toivotan menestystä seuraavillekin taipaleille!

 


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!