Kannatus ei kasva sivuille vilkuilemalla

Puolueidenkannatus20160828.JPG

Demarit seuraavat silmä tarkkana Kokoomuksen kannatuksen muutoksia. Kokoomuksen Petteri Orpon  kannatuskehitys joko tukee tai sitten ei puheenjohtajan vaihtamista. Antti Rinteen jatkoa puoltaa tai sitten ei Juha Sipilän johtaman Keskustan menestys.

Kontrafaktuaalinen eli erilaisen historian kulun vaikutusten arvioiminen, jos olisi käynyt toisin,  on jossittelua. Jossittelen kuitenkin ja väitän, että Kokoomuksen alamäki olisi A.Stubbin johdolla kovassa luisussa. Kokoomuksen itseluottamus oli mennyt ja tavallisesti vakaat kannattajajoukot olivat hämmennyksessä ja erityisesti Juha Sipilän rauhallisempaa tyyliä on vaikea voittaa.

Sosialidemokraateille muiden puolueiden menettelyn matkiminen ei kannata.
Oma linja ja sen kirkastaminen ja siitä tiedottaminen ovat avaimet. Ne ovat omissa käsissä ja kysymys on niiden osaavasta käyttämisestä.

Kun tämä gallup on HS:n tilaama, niin samainen lehti on  avuksi – aivan kuin oli perjantaine Kauppalehtikin matalapalkka-asiassa (kts juttu alempana) – julkistaessaan työttömyysmenoista kuvauksen, joka puhuttelee:

Valtion talouden alijäämä melkein kuusi (6) miljardia aiheutuu työttömyydestä. Tarkemmin ilmaistuna alijäämä ja työttömyysmenot ovat saman suuruiset.
Tämän toistaminen ja oman mallin esiin tuominen on yksi avain.

Toinen avain on oma sote-malli, jonka soisi perustuvat nykyisen toiminnan kehittämiseen ilman suuri hyppyjä tuntemattomaan eli maakuntahallintoon ja yksityistämiseen. Joka kunnassa, jossa hommat hoituvat, on se kerrottava ja taas kerrottava uudestaan.

Lyhyesti sanoisin, että SDP:n suurimman heikkouden olevan luovuuden ja rohkeuden puutteen. On liian kauan nojattu VM:n johdatukseen. Irti on päästävä.

Ay- liikkeen puolella panemme toivon muutospakkoon.

Pekka Seppänen, valmentaja ja neuvonantaja kysyy kolumnissa, miksi tavallisella työntekijällä ei ole agenttia, kuten taiteilijalla ja urheilijalla on?

Mikset olisi niin kuin artisti? Artistilla on keikkamyyjä, joka kehtaa pyytää kovempia palkkioita kuin taiteilija itse kehtaisi. Suurin osa artisteista on paitsi vaatimattomia, myös köyhiä. Siksi kehnokin keikkaliksa on heille houkuttelevampi vaihtoehto kuin ei liksaa ollenkaan. Se ei ole kovin hyvä lähtökohta palkkioneuvotteluihin.
Ammattiurheilijoiden keikkamyyjiä kutsutaan managereiksi. Managerit ja palkoista neuvottelevat agentit ovat onnistuneet vinssaamaan eniten tienaavien urheilijoiden tulot tähtitieteellisiksi, vaikka urheilijoille itselleen kelpaisivat maantieteellisetkin tulot.

Miksi tavallisessa työelämässä ei ole agentteja? Pitäisi olla.

Aika monella jo onkin agentti. Sen agentin nimi on ammattiliitto. Ammattiliitto tosin sopii vain vähimmäiseduista ja yleisistä palkankorotuksista.
Yksittäisille työntekijöille ammattiliitot saattavat tarjota juristin, mutta eivät agentin ja managerin palveluita, vaikka siinä voisi olla niille hyvä tulevaisuuden bisnes. (lihavointi mr)

Tämä seuraava Seppäsen ehdotus on hauska ja yllättävä, mutta ehkäpä tämä toteutuu, kun on tuo veroporkkana, josta hyväpalkkaiset ovat valmiit maksamaan ja jos tällä omalla yhdistyksellä saisi vaikka sen verovähennyksen poistettua ammattiliittojen jäsenmaksajilta.

On hämmästyttävää, että johtajat, esimerkiksi pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat, eivät ole perustaneet itselleen omia ammattiliittoja. Johtajaliitto voisi käyttää jäsenmaksurahat agenttipalveluihin ja virkistystoimintaan kuten purjeveneilyyn ja golfiin.
Jäsenmaksut saa verotuksessa vähentää täysimääräisesti palkkatuloista. Huippujohtajien tapauksessa tämä tarkoittaisi sitä, että muut veronmaksajat kustantaisivat suurimman osan lystistä.


TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!