Kaksi leiriä saman katon alla

PoliittinenpopulismiTonyBarber20160818.JPG

Tony Barber kuvaa sosialidemokratian ajautumista nykyiseen tilaan jotenkin näin: Menestyksellinen Tony Blairin ja Gerhard Schröderin kolmas linja ja uusi keskusta sopivat aurinkoisen sään olosuhteisiin. Finanssikriisi pankkitukineen,julkisen talouden leikkauksineen, työttömyyksineen ja maahanmuutto-ongelmineen vei uskon ja äänestäjät ja niinpä kaksipuoluejärjestelmän vasen puoli menetti asemansa niin perusteellisesti, että Saksassa SPD ei kamppailee voitosta vaan siitä tuleeko kaikkien aikojen huonoin tulos.

Ammattiliitoihin kuulumisen väheneminen vahvistaa kehitystä. Kiinni pitäminen ja torjuntavoitot eivät ole innostavia ja kun samaan aikaan tarjolle ovat nousseet populistiset äänten kalastajat, niin perinteinen vastuullinen ja yhteistyöhenkinen puolueorganisaatio tuntuu tunkkaiselta.

Piirroksen asetelma on hyvä kuvaus, joka sopii Suomenkin olosuhteisiin. Kuvan katsominen on ahdistava kokemus, mutta jutun lukeminen on opettavaista tarinaa. Tony Barberin kirjoituksen lopetus yksinkertaistaa asetelma seuravasti:

On järjetöntä väittää että maltillinen Euroopan vasemmiston olisi poliittinen ruumis. Mutta sen äänestäjät ovat syvästi jakautuneet. Toinen puoli koostuu vähemmän varakkaista äänestäjistä, joiden sosiaaliset arvot ovat konservatiivisia ja jotka tuntevat itsensä EU: n ja globalisaation piirittämiksi. Toinen koostuu varakkaita kosmopoliittinen liberaaleista, jotka pitävät EU:sta ja uskovat avoimessa maailman tuovan hyötyä heille.

Itävallassa, Ranskassa ja muualla taitaa olla turha toivo pitää nämä kaksi ryhmää saman katonalla olevassa puolueessa. Pro-EU-puolella on siis edessään valinta. Joko se säilyttää internationalistinen periaatteellisen näkemyksensä ja hyväksyy kahteen leiriin jakautumisen — tai että se hyväksyy tiukempaa EU-politiikkaa kaikkea maahanmuuttoa kohtaan ja tietoinen että millään  vähemmällä se ei voi voittaa takaisin menetettyjä äänestäjiä.

Suomessa olemme käyneet tätä painia. Jutta Urpilainen selvisi yksistä vaaleista ja pääsi hallitukseen omaksumalla Eurooppa-politiikkaan tiukan kansallisen linjayös.Myös Antti Rinteen aikana on oltu  maahan muuton tiukennuksiinkin  myöntyväisiä. Ongelmaksemme näyttää tuleen se, että näillä linjauksilla menetämme vihreille ja viime aikoina myös julkkislemmikki Li Anderssonin puolueelle meidän liberaalia ja koulutetumpaa naiskannattajakuntaa, joita menetyksiä ovat kompensoineet SDP:n hylänneiden duunareiden pienimuotoinen paluumuutto. 
Ongelma ei ole vähäinen ja kahden erisuuntaisen näkemysmaailman yhdistämien voi johtaa helposti pliisuun hengettömään linjattomuuteen. Nyt kysymme, että onnistummeko löytämään Rafu Paasion "katto korkealla ja seinät leveällä" linjalla nykyaikaisen muodon?

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!