Kaksi kaveria

IltaruskoVC3A4inC3B6lC3A4nniemestC3A420130831.jpg

Ensimmäinen kaveri

Lauri Tapio Ala-Hakula meidän kesken Lätsä oli kansakoulusta keskikouluun luokkatoverini. Läheisiä olimme myös siksi, että olimme tavallisesti luokkamme pienempiä, jonon hännillä. Lätsä sittemmin aikuistuessaan kasvoi ohi.

Hyväntahtoinen kaveri, jonka kanssa harrastimme myös niitä kiellettyjä juttuja kuten tupakanpolttoa jo keskikoululaisina; ennen kouluun menoa kävimme matkan varrella sauhuilla Kylentien ja Väinöläntien risteyksessä ison männyn katveessa.

Ala-Hakulan talo Luostarinkadun ja Kristiinankadun kulmatontilla oli vieraanvarainen ja hyvä kokoontumispaikka kulmakunnan pojille. Paikka johon avoimesta ovesta mentiin omin nokkinemme odottamaan talon  poikia. Äiti oli suosittu hellävarainen kouluhammaslääkäri Isä Lauri oli kovaääninen insinööri, mutta reilu. Ikäni muistan hienot automatkat, joita tarjottiin autottomankin perheen pojalla; aivan erityisesti muistan sen, että Lauri isä antoi jopa ajaa sylistään sivutiellä.
Tämän kerron myös siksi, että meidän lapsuuden aikana Naantali oli voimakkaasti jakautunut poliittisesti ja Lauri Ala-Hakula oli porvaripuolen ja isäni Armas taas vähemmistönä olleen vasemmisto veturi. Niinpä Jölli laulunopettajamme , luokanvalvojamme ja kanttorimme Veikko Viirtomaa keksi idean houkutella luokkamme syysjuhlaan väkeä. Kutsun allekirjoittajiksi pantiin LAURI Tapio ALA-HAKULA ja Mikko ARMAS RÖNNHOLM. Väkeä tuli ja arpajaiset kannattivat hyvin ja pääsimme luokkaretkelle Hankoon.
Lätsä oli luokkamme paras voimistelussa. Hän oli huimapää ja notkea. Siksi linnunpesille meneminen oli hänen tehtävänsä ihan luonnostaan. Ja niinpä vieläkin puun latvassa keikkuvan Lätsän sanat kaikuvat korvissani: ” Menkää pojat alta pois, ettette loukkaa jos satun putoamaan”. Sitä voi pitää empaattisuuden ja miksei solidaarisuudenkin huippuna. Voiko parempaa kaveria olla?
Mutta vaikea ja raskas sairaus oli hänen kohtalonsa.

Tässä on myöhemmin sattumalta sähköpostissa Leinon Joukolta tullut luokkakuva. Etupenkissä istumme Lätsän kanssa.


Toinen kaveri

Kun sitten vartuin minäkin ja pääsin  vesijohtohommiin ja myöhemmin vähän suunnittelu- ja tarkastustehtäviin tapasin nuoren komean mynämäkeläisen rakennusmestarin Jukka Kyrölän. Hän oli Ilmari Sillanpään Mynämäen Maanrakennuksen palveluksessa ja teki paljon töitä Naantaliin, melkeinpä hovihankkijana. Heitä pidettiin sekalaisen urakoitsijapiirin herrasmiehinä. 
Myös myöhemmissä työvaiheissani törmäsin Jukkaan niin kunnallistekniikan kuin laitureiden rakentamisen yhteydessä ja sittemmin myös kaukolämpökanavien kuin myös kivien proomukuljetusten yhteydessä.
Kaikessa kanssakäymisessä Jukka oli aina luotettava ja selkeä ja sen lisäksi luonnikas.
Olen myös saanut kokea , että Jukka on vaikeiden asioiden taitava hoitaja lukuun ottamatta Naantali Meriterassia ja Sokerin aluetta. Tuttavuutemme, ystävyytemme, joka on ollut vain jonkinlaista mentaalisen tasoon samanhenkisyyttä, on varmastikin aiheuttanut hänelle vahinkoa ja hän tuli Naantalissa väärän henkilön kaverina huonommin kohdelluksi. Kun ehdotin näistä syistä vetäytymistä yhteisestä Naantaliin  millään tavalla liittymättömästä tehtävästämme, hän ehdottomasti vaati jatkamista ilmiselvästä hänelle tulevasta haitasta huolimatta. ”Se olisi väärin.”

Sosiaalista pääomaa ja verkottumisen taitoa Jukka Kyrölällä oli jo ennen kuin business - oppikirjat niistä ehtivät kirjoittaa. Tietokone ja dokumenttivarasta oli hänen terävässä päässään. Hänen aikaansaannokset olivat kunnioitettavat, mutta ne eivät häntä sokaisseet. Hänen tapaamisensa oli kaikille päivän mukavampia hetkiä.  Kiireinen hän oli ja niinpä poismenokin pääsi meidät monet yllättämään.


Molemmat kaverit on siunattu viikonvaihteessa
MR 1.9.2013 Kuva Väinölänniemestä 31.8.2013

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!