Juhlaperinnettä vaalien asiaa puhuen

ItsenC3A4isyyspC3A4ivC3A4njuhla2018.jpg

Naantalin itsenäisyyspäivän juhlinta oli sotien jälkeen sankarivainajien muistamista kirkollis-isänmaalisessa hengessä. Järjestäjinä olivat kansalaisjärjestöt, joissa näkyvässä roolissa olivat reservinupseerit.

Oma muistoni on sanakarihaudoilta ja sen jälkeisessä Urheilutalon juhlasta 1960-luvulta. Olin  outo ilmestys tilaisuuteen. Kokoomuksen vahva mies Harri Airinen toivotti kuitenkin tervetulleeksi kahvipöytään. Juhlan sisällöstä en paljoa muista – yleisön vähäisyys yllätti.

Muistikuvassani, johon ei voi 100 prosenttisesti luottaa, sain juhlakäynnistä sellaisen kimmokkeen, että kotona esitin kysymyksen:
Miksei kaupunki järjestä juhlaa?
Isäni kanta taisi olla: ”Itsenäisyys noin rauha aikana on enemmän parempien ihmisten asia, Väinö Linnan Leppäsen Preetiä mukaillen”. Ajatus sai kuitenkin naantaölin Työvänyhdistyksessä kannatusta, ja niin ehdotus, että kaupunki ottaa juhlan järjestämisvastuun, eteni päätökseksi. Ja sillä linjalla ollaan.

Muistoa kunnioittaen

Jumalanpalvelukset ja sankarihaudoilla käynnit kuuluvat asiaan. Naantalin erikoisuutena ja tämän sektorin kohokohtana on mereen hukkuneiden sanakarivainajien valtakunnallinen muistomerkki, jonka juhlavan tapahtuman järjestely vastuu on laivastolla.

Pääjuhlan kulku on noudattaa perinteitä, mutta kiinnostaa

Kahvitus ja arvokas juhla, yleensä lyhyesti, mutta tasoikkaasti.
Juhlapuhujiksi on kutsuttu arvostettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia- ministerit, kansanedustajat ja muut vastaavat eri näkemyksiä edustaneet ovat juhlaan tuoneet oman säväyksensä; juhalasta on tullut kiinnostava.

Muu ohjelma arvokasta

Vanahan vitsn mukainen ilmoitus, että ”muu ohjelma arvokasta”, pitää paikkaansa; taiteelliset suoritukset ovat vuosi vuodelta tulleet tasokkaimmiksi ja kuorolaulukin on nautittavaa. Taas tänäkin vuonna nähtiin ja kuultiin mieltä ylentävä kokonaisuus eikä se niin kauheaa ole, vaikka  Sibeliuksen pari teosta lauletaan på svenska.
Nuoret ovat hyviä ja kun vuorollaan joku Naantalin monista tasokkaista kuoroista jatkaa perinnettä sekä sen lisäksi antaa selkänojan Maamme laululle, niin juhla päättyy täsmällisen ylevästi.

Kulttuurin tekijä

Kulttuurin tekijäpalkinnon jako sujui jämäkästi. Puheenjohtaja Markus Heleniuksen nuorekkaan urheilullinen olemus ja naseva puhe tekivät kunniaa pitkän uran tehneelle palkitulle Marja-Liisa Alopaeus-Mustoselle. Hän taas lyhyen liikuttavasti kiitti sanomalla olevansa enemmän tekijä kuin puhuja.

Maailma, Eurooppa, maakunta ja Naantali

Tämän vuoden puhuja maakuntajohtaja Kari Häkämies, kok on kirjailija eikä huono puhuja.
Ilahduttavaa oli rohkeus otta esille vähemmän perinteisiä teemoja:

- EU:n asia on meidän asia meidän-

Kansalliset rajat ylittävä kehotus puolustaa liberaalia demokratiaa ja yhteistyötä oli tuulahdus tuoreutta: Puhujalta ei herunut pientäkään ymmärrystä Unkaria Tšekkiä ja Puolaa kohtaan. Rahat otetaan, mutta arvot hylätään.

Jottei totuus unohtuisi

Karin veli Jyri kohautti aikoinaan Venäjä, Venäjä, Venäjä puheella. Kari puhui tämänkin asian selkeästi mutta fiksusti. Oikeilla nimillä hän paalutti myös totuuden vastaisen ajan: Trumpin kymmenen valhetta päivässä on syytä mainita. Jottei totuus unohtuisi.

Eurooppalainen demokratia kärsii passiivisuudesta, joka on niin kutsuttujen tolkun ihmisten heikkous. Joku toinen saa mielellään puolustaa arvoja, joiden suojassa elämme. Maakuntauudistus ja sote ovat ajankohtaisia paikallisia asioita, jotka kuuluvat maakuntajohtajan murheisiin ja siksi voi tulla mieleen, että niihin olisi pitänyt keskittyä. Mielestäni valinta puhua laajemmista asioista ei ollut vaikeuksien välttämistä, vaan oikea painotus ja oikeassa paikassa. Nimittäin yhteisen arvoperustan pettäminen tietää taka-askelia kotoisissakin asioissa. Siksi pitää olla huolissaan!

MR

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!