Puhe Suomen lipun päivänä

Juhannuslippu20140620.jpg

Hyvää Juhannusta ja tervetuloa Naantalin kaupungin lipunnostotilaisuutteen.

Hyviä uutisista näkee harvoin isoja otsikoita. Mutta tällä viikolla sellainenkin ihme tapahtui, että keskiviikkoisessa Hesarissa oli puolen sivun juttu, jona otsikkona oli: Juhannussäästä tulee tiistaista parempi. Kaiken lisäksi uutinen oli totta; tänään ei sada lunta eikä rakeita. Nautitaan siitä ajatuksella, että huonomminkin voisi olla.
Huomenna  kesäpäivä seisahtaa; päivä ei enää pitene. Meidän mielenlaadullamme synkistelemme, että ohi on. Mutta optimistejakin on. 35. Musiikkijuhliemme moni vuotinen kantaesiintyjä professori  Tapani Valsta, Helsingin tuomikirkon urkuri muun ohessa, lausahti aina tässä yhteydessä, ei hätää vain puoli vuotta ja päivä pitenee.

Tänä vuonna on muisteltu harvinaisen paljon ja monessa yhteydessä ja monelle tavalla tasa-vuotisia tapahtumia. Ensimmäisen maailmansota alkoi 100 vuotta sitten. 80 vuotta sitten Juhannuksesta tuli liputuspäivä, 70 vuotta sitten alkoivat toisen maailmansodan ratkaisutaistelut Normandiassa ja Karjalan kannaksella. 60 vuotta sitten Juhannus nimettiin Suomen lipun päiväksi. 50 vuotta sitten Naantali ja Naantalin maaliskunta yhtyivät n. 40 vuotta sitten ruvettiin liputtamaan juhannuksena läpi yön.  25 vuotta sitten Berliinin muuri purettiin ja rautaesirippu laskeutui. Uusi itsenäisyyden vapauden aikakausi alkoi monille eurooppalaisille valtiolle.

Olavi Jokisen postikorttikokoelmasta löytyy kuvan maailmansodan syttymisen innostuksesta Naantalin rantakioskilla. Suomen suurruhtinaskunta oli osapuolena mielettömässä sodassa, jossa nuoret miehet menettivät henkensä itsevaltiaat monarkit valtansa. Eurooppaan syntyi uusia kansallisvaltioita mm:ss Suomi, Balttian maat ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto

Ei tullut Suomenkaan vapaus vaivatta. Mutta monien mutkien jälkeen saimme iloksemme siniristilipun, joka liitti meidät Pohjoismaihin ja tasavaltaisen perustuslain 17.7.1919 joka loi pohjan tulevalle Suomen kestävälle tielle.

Euroopan demokratiat olivat heikkoa tekoa ja ne ajautuivat 1930-luvulla kriisien kautta kohti totalitarismia.
Mutta Suomessa vuonna 1934 nimettiin Juhannus liputuspäiväksi. Itsestään selvää ei juhannuksen valinta tuohon tarkoitukseen ollut. Vuonna 1926 hankkeesta haastateltiin yhdeksää vaikutusvaltaista

suomalaista: Äänin yksi vastaan kahdeksan lopputulokseksi tuli Juhannus. Suurin osa halusi jotain kansallisen historian merkkipäivää, vain yksi oli Juhannuksen kannalla. Hän oli joukon ainoa nainen kirjailija Maila Talvio, joka perusteli ehdotustaan seuraavasti:

"Lippupäiväämme
ehkei pitäisi sitoa poliittisten tapahtumien yhteyteen, jotta kaikki kansalaiset voisivat sitä viettää. Ehdottaisin juhannuspäivää, johon liittyy enimmän valoa. Sinä päivänä ovat siirtolaistemmekin ajatukset vanhassa isänmaassa."

Ja niinpä jo seuraavana vuonna Itsenäisyyden liitto julisti:
" Tarkoituksena on koota kaikki kansalaispiirit yksimielisesti isänmaan puolueettoman vertauskuvan siniristilipun juurelle Juhannuksena".

Tämä pieni symbolinen päätös oli tärkeä tienviitta Suomen tuleville kohtaloille. Suomi joutuikin suurten diktaattorien sodan shakkilaudalla pieneksi pelinappulaksi ja kamppailemaan henkensä edestä itsenäisyytensä puolesta kahdessa sodassa.
Kun Euroopassa on juhlittu Normandian maihin nousun 70-vuotispäivää, niin me omalla tavallamme väärällä puolella mutta oikeassa olleena olemme muistelleet Kannaksen torjuntataisteluja.

Kymmenen vuotta sitten haastattelin kolmea veljensä sodassa menettänyttä Luonnonmaan poikaa: Kysyin, missä olit ja mitä teit kun tieto suurhyökkäyksestä tuli. Joukon vanhin Erkki Luotonen kertoi olleensa lomalla ja istuneensa Aijaksen ravintolassa kavereiden kanssa, kun Stenroosin Liisa tuli ja sanomaa, että radiossa oli kuulutus, että kaikki lomat on peruutettu ja kaikkien on palattava välittömästi joukko-ostoihinsa. Eki vastasi sanoneensa jaaha ja pyytäneensä Liisalta, että tuo tuplat.

Eki ehti rintamalle ja haavoittui torjuntataisteluissa kuten pikkuveljensä Aarnokin. Hänen kaksi vanhempaa veljeään Reino ja Eero Talvisodassakin mukana olleet olivat kaatuneet jatkosodassa aikaisemmin.
Erkin velipuoli Eemeli oli ehtinyt menehtyä haavoittuneena punakaartilaisena jo kansalaissodassa vuonna 1918.

Tämä on yksi tositarina yhtenäisen Suomen lipun alla taistelleista tavallisista suomalaista ja heidän arkipäiväisestä, mutta tunnollisesta asenteestaan.
Erkki toimi aktiivisesti rauhan tultua demokratian puolesta. Hän osallistui käytännön demokratiaan toimien mm:ssa Naantalin maalaiskunnan valtuuston puheenjohtajana. Hän oli merkittävä tekijä Naantalin ja Naantalin maalaiskunnan 50 vuotta sitten tapahtuneessa yhdistymisessä. Rakentaminen oli Erkin elämän työ; Se alkoi kirvesmiehenä ja päättyi täysin palvelleena rakennustarkastajana. Erkki kuoli 91 vuotiaana vuonna 2012.

Mutta miltä maailma näyttää nyt: Eräs vaikutusvaltaisin läntisen maailman ekonomisti-kolumnisti Martin Wolf kirjoitti viikko sitten Financial Timesissa:

-Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Euroopasta tuli yhtenäinen ja vapaa. Olemme nyt eläneet neljännes vuosisataa globaalin kapitalismin aikakautta. Mutta tällainen kausi on poliittisen ja taloudellisen paineen alaisena yhä selvemmin.

-Jännitteitä synnyttää taloudellinen yhdentyminen ja poliittinen kahtiajako. Edelleen integroitunut talous on akilleenkantapäämme. Tänään Venäjä kokee itsensä altavastaajaksi kun taas Kiina on itsevarma.

Hän vetää johtopäätöksen:

-Jos on yhden opetuksen viimeisten 100 vuoden ajalta halutaan nostaa esiin, se on, että olemme tuomittuja yhteistyöhön.
Mutta kun olemme kuitenkin edelleen heimokansoja. Yhteistyön ja yhteentörmäyksen välinen jännite on pysyvä. Menneen vuosisadan aikana ihmiskunta on kokenut molemmat ääripäät. Tulevan vuosisadan historia tulee muotoutumaan hyvin samanlaisien valintojen perusteella.

Me Suomessakin tunnemme muutoksen. Kuluneesti sanomme, että elämme entistä tiukemmin ajan hermolla. Historia on opettanut, sikäli kuin siitä mitään opimme, että pitää tietää oma tilansa ja antaa arvo toisillekin.
Suomi itsenäinen maa, joka on mukana Euroopan ja maailman kehittämisessä. Suomessa vastuullinen demokratia toimii.  Suomalaiset voivat viettää kukin omalla tavallaan keksikesän Juhannuksen juhlaa turvallisin mielin
Suomen lippu on yhtenäisyyden, yhteistyön ja sopusoinnun symboli. Lipun nostaminen pysäyttää hetkeksi meidät ja aikaansaa nöyrän ja kiitollisen mielen, johon yhdistyy määrätietoisuus kohdata tulevaisuus. Lipun alla vastaanotamme iskut kohtalon ja jaamme onnemme.

Mikko Rönnholm

Ps. Mitä Juhannuspuheesta puuttui?

Paljonkin.

Hannu Salaman Juhannustannsseista on kulunut 50 vuotta olisi sopinut ajankulun kertomukseen. Mutta ei ollut lippuun liittyvä.

Ukko Pekan sillan vihkimisestä on kulunut 80 vuotta ja sekin aasinsiltana olisi sopinut poliittisen jännityksen ja silloisen presidentin aseman vuoksi kuvaukseen taphtumista , jotka johtivat torjuntataisteluvoittoihin Mutta se olisi ollut poliittista ja kuulijoita jakavaa.



Tällä kerralla olisi voinut keskittyä Naantalin asioihin. Tapahtuman historiaan olisi sopinut puheen pitäjäksi vt. kaupunginjohtja Sipposen Kallu, joka sattumalta on myös ensimmäisen puheen pitäneen tänä vuonna edesmenneen Simeliuksen Kaitsun naapuri. 
Kaupungin väliaikaisen  johtamisen onnistuminen ja   uuden kaupunginjohtjajn Jouni Mutasen valinta olisivat olleet positiivisia asioita kerrottavaksi.
Kuntarakenne neuvottelut ovat kiinnostavassa vaiheessa. Naantalilaisia ehkä muitakin olisi kiinnostanut kuulla, miltä näyttää?

Miksi sitten näin:
Ensinnäkin , kun puhujan saaminen juhannuksena ei ole ollut helppoa, olen luvannut hoitaa tehtävää jo valtuuston varapuheenjohtajana kunnes tehtävät vaihtuvat tai muiden into lisääntyy.
Juhannus ei ole kuulunut sivistystoimemme prioriteetteihin -sehän oli ensimmäisiä säästökohteita-  . Puolestani yritän pitää traditiota hengissä.  Nykyisin se ei ole  turhauttavaa siksi, että  Jari Virran hoitaessa myös käytännön asioita  ei tarvitse jännittää niiden onnistumista.

Puheen linjavalinta oli harkittu:

Se oli mielestäni paikallaan  niin kansainväliseen kuin kansallisen ilmapiiriin vuoksi. Puhessa oli nytkin jo pituutta ainakin riittävästi ja siksi lisäosien mukaan ottaminen tuli mahdottomaksi.

Ylessä on ollut tänä keväänä neliosainen Seppo Hovin ja Lasse Lehtisen dokumentti: Hengen asein. Siinä on Rytiin liittyen filmin pätkä, joka on otettu Naantalin Kaivohuoneen portailta vuodelta 1943.
Dokumentti on kertomus Suomen tiestä, joka oli vaikea.

Puhe oli Suomen lipulle.

Luotosen Eki ja hänen veljestensä tarina oli side , jolla maailman menon kuvaaminen liittyi Naantaliin kertoen kuitenkin laajemmasta kansallisen eheytyksen merkityksestä.

Selittelyäkö, sitäkin, mutta myös muiston ja ajan kuvaamiseksi kirjotin nämä jälkisanat.

Sma

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!