Juha Haapakosken Mesenaatti

MattiKoivurintaMesanaatti20130429.jpg

Matti Koivurinnasta tehty Mesenaatti- kirja on paikallista historiaa.


Juha Haapakosken kirjoittamassa  elämän kerrassa painopiste on tietenkin Turussa. mutta isä Armaksen  Rymättylän juuretkin näkyvät ja Naantalillakin on siinä osansa.
Mukavia ajankuvia lukiessani mielessäni muistelen, että Koivurinnan pojat, minun silmissäni pitkät miehet, tulevat hakemaan komealla autollaan tätiäni Helmiä rautakampaamaan Lempi Koivurintaa Luonnonmaan huvilalle. Jonkinlainen tapaus Torikadulla, jonka kaveritkin huomasivat.

Toinen yhteys lähti uimapaikastamme Lappalaisten rannasta.  Katselimme Luonnonmaan rannan komeinta huvilaa ja sieltä lähtevää pikaliipparia. Siellä oli kaikkea taisivatpa jopa Juhannuksena lähettää raketteja Kultarannan kanssa kilpaa. Arvuuteltaessa rikkaimpien ihmisten listaa poikasakissa Koivurinnat olivat mielissämme kärkipaikoilla.

Ja tähän päivään ja Merimaskun Förbomin puutarhaan kirja loppuu: Siellä 83-vuotiaan miehen sitkeydellä hoidetaan marjapensaita monet polvisuojat vuodessa kuluttaen. Se on kontrasti Matti Koivurinnan julkiseen kuvaan.

Kriittinen journalisti ihailee

Kirjoittaja sanoo kirjoittaneensa kirjan kriittisenä journalistina. Paljon siinä onkin tutkittua uutta aikaisemmin julkaisematonta tietoa, joka kokonaiskuvaa muuttaa . Sävy on imelän myötäsukaisen, että Juhan olisi pitänyt välillä syödä sitruunaa. Mutta sen ei pidä antaa häiritä, vaan on hyvää muistaa, että se on Juha Haapakosken vakaa näkemys. Ihailu ja syvä kunnioitus on ymmärrettävää ja sallittua.
Jo on siellä paikoin pikku piikkejäkin: Hannu Ansaksen murjaisu kysymykseen miksi Koivurinta ei saa parempia paikkoja , vastaus on , että kai se” sinusta johtuu”.

Juha Haapakoski, jonka tunnemme Rannikkoseudun ärhäkkänä päätoimittajana, jolla oli taipumusta kovaankin kritiikkiin ja joka itse harrasti lehtimiehenä ja lehden omistajana journalismia, jota perustellustikin voi arvostella. Juha Haapakoski on ehkä hieman mustavalkoinen omaan asiaansa varmaankin asiaansa vahvasti luottava kunnianhimoinen liikemies-toimittaja. Lähtökohdan muistaminen tekee ymmärrettävämmäksi myös  Matti Koivurinnan tarinan tyylin ja muodon:
Juha nostaa Matti Koivurinnan jalustalle. Jotenkin tuntuu kirja lukeissa, että hän on melkeinpä samaistunut kohteeseensa. Tarkoitan, että hän tuntee myös kauppaneuvoksen puolesta voimakkaasti. Aivan erityisesti hänen on ollut mahdotonta ymmärtää Koivurinnasta tehtyjä epätarkkoja ja puolueellisia juttuja. Ja sen hän tuo myös vahaavasti ja pelotta esille.

Kirjassa selviää Matti Koivurinnan tarve tulla hyväksytyksi : Kunniatohtori, komentajamerkit, arvonimet  ja esimerkiksi Temppeliherrat ovat tärkeä osa liikemiehen toista puolta. Huomasin myös, että Matti Koivurinta ei ole vapaamuurari. Sillä on voinut olla merkitystä, kun jälkeenpäin arvioidaan sysiä ja seppiä.
Ihan itse arvelen, että Matti Koivurinnan liiketoimintojen volyymin kasvun taustalla oli halu nousta neuvoshierarkian huipulle. Se sitten kostautui valuutankurssiriskien toteutuessa. Niin, että tarkka ja kirjassakin melkeinpä saidaksi kuvattu huippu liikemies ainakin osittain kompastui turhamaisuuteen. Rahamaailmassakin on jotain inhimillistä.

Uroteko

  • Erinomainen asia, että olet jaksanut tämän vaikean asian kirjoittaa auki. Omiin sanomisiini nähden ei ole huomautettavaa ja siltä osin kuin asian tunne ja muistan, niin kokonaisuus on myös harvinaisen hyvin selostettu.
    Jonkin sorttinen uroteko sinulta ja samalla kunnianositus paljon ylimääräistä lokaa osakseen saaneelle Matille
    .

Yllä oleva oli kommenttiini Juha Haapakoskelle, kun hän pyysi tarkastamaan kirjan minua koskevat kohdat. Koko kirjan luettuani olen edelleenkin samaa mieltä, että Juha Haapakoski on tehnyt valtavan urakan kahlatessaan läpi nimiä, kauppoja ja lukuja. Laajan kokonaisuuden hahmottaminen on silti asioista jollakin tavallakin perille olevalle vaikeaa. Se ei johdu Juhasta, vaan asioista. Hänen tärkein havaintonsa on, että ei ollut sellaista konspiratiivista käsikirjotusta yhteiskunnan huijaamisesta.

Tiivistän tuon 1990-luvun alun kurjan talous- ja yhteiskuntakriisin aikaisen toiminnan ytimen niin, että jokainen osapuoli yritti pelastaa, mitä pelastettavissa oli ja tietenkin kukin yritti tehdä sen omalta kannaltaan parhaalla tavalla.

Rettigin palatsi-kaupan aikoihin ei maailman musta reuna vielä ollut käsillä. Matti Koivurinta oli upporikas ja erittäin kunnianhimoinen ja halusi näyttää muille turkulaisille rikkaille kuka kukin on.
TYP:lle Rettigin palatsi oli rasite niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Se oli turhake, jolle ei löytynyt järkevää käyttöä. Turkka Palin ei voinut sitä sietää, se kun oli Karhemon Ilkan idea, ja kun se tuottanut mitään. Mutta se oli monelle hallituksen luottamushenkilölle ”hieno homma”. Se lisäsi asemastaan epävarman toimitusjohtajan ärtymystä kohdetta kohtaan.
Asia on kirjassa hyvin selostettu.
Mutta kertaan vielä, että TYP osti palatsi kaupan yhteydessä Hakalta kiinteistön, jossa oli Sampo vuokralaisena kymmenen vuodenvuokrasopimuksella ja kohtalaisella tuotolla. Niillä rahoilla Haka osti tai lupasi ostaa Koivurinnalta rakennusoikeuksisia ja taas puolestaan niillä tuotoilla Koivurinta osti Rettigin palatsin. Mitä kaikkea muuta on tehty tai yritetty tehdä on toinen luku, jota en muista eikä tämän kannalta olekaan merkittävää.
Miksi sitten on niin paljon muuta kerrottu? Yksi syy oli, että Koivurinta ei - hyvä liikemies kun oli - kertonut tai häneltä ei sitä suoraan kysytty melko huomattavaa kauppasummaa. Syntyi käsitys, että palatsi oli lahjoitettu.  Se oli tietenkin suur kateuden aihe. Pankin puolella olleiden suut oli sulkenut pankkisalaisuus. Oikean tiedon puute aikaansai urbaanin legendan.

Loppu hyvin

Ainakin itse koin ja koen todella merkittävimmäksi sen, että Taidepalatsi myytiin - väkäsien kautta tosin - Matti Koivurinta säätiölle. Ja se mitä säätiö on Palatsilla tehnyt, on suuri palvelus kulttuurille ja taiteella.
Ja loppujen lopuksi: Jos legenda on lisännyt kohteen kuuluisuutta, niin ehkä siitäkin on sittenkin ollut jotain hyötyä kaikessa kenkkumaisuudessaan.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!