Joulutunnelmaa ennen vaaleja

Lila+lumitoissa+20121026.JPG

Tunnelma on jouluinen. Maa valkoisena ja on odotusten aika.

Istuskelimme eilen vuonna 1965 Naantalin Yhteiskoulun jättäneiden luokkatovereiden kanssa Föri-baarissa. Kaikki tuon VIIIB luokan oppilaat ovat elossa ja kaikki päässeet jo eläkkeelle. Velvollisuudet on hoidettu ja nyt on aktiviteettien aika. Ei siis huono asetelma.

Minulta kysyttiin, että jännittääkö huomisen vaalin odotuksen jännityksestä. Opettajat pyysivät  vastausta kouluarvosteluasteikolla: korkein jännitys > arvo 10 ja alhaisen EVVK-taso > arvo 4. Ennen kuin ehdin vastata, ehdotti ystävällinen äidinkielenlehtorina toiminut tyttö 8. Hyväksyin. Niinhän kelpo oppilas toimii.

En ole laskenutkaan kuinka monissa vaaleissa olen ollut, mutta nyt sen teen: Nämä ovat 12. kuntavaalit. Eduskuntavaaleja on kuusi, presidentin valitsijamiesvaaleja kolme ja yhdet eurovaalit. Yhteensä 22.

Aloitetaan tuosta joulutunnelmasta. Lasten joululahjat on yksi ulottuvuus. Nehän tulevat tuntemattomuudesta  ”yllättäen ja pyytämättä”. Mutta lahjat pitää ansaita: Olla  auttavainen ja kiltti.

Toinen on sitten se inhorealistinen jouluporsaan kysymys uskosta joulunjälkeiseen elämään. Tätä voi kutsua realismin ja toivon väliseksi ristiriidaksi. Naantalissa on yli 200 ehdokasta ja vain neljännes tulee valituksi. Matemaattinen  todennäköisyys valinnasta ei ole korkea.

Miten sitten käytännössä: Tilanne on joululahjan saannin ja jouluporsaan aseman välimaastossa.

On muistettava, että vaalit eivät ole koulun päästötodistus tai työnottotilanne. Valinta on satunnaisotosta parempi. Mutta missään tapauksessa vaalitulos ei ole minkään sorttinen henkilöiden paremmuusmittaus. Se on kansanvaltaa. Hyvästä tuloksesta ei kannata ylpeillä eikä huonosta tarvitse katkeroitua.

  • Kevennykseksi muisteltakoon: Entinen eduskunnan talouspäällikkö Bjön Feiringin maksoi ennakkoa kansanedustajille ennen vaaleja. Ihmetellen häneltä kysyttiin, että kuinka hän uskaltaa?  Hän viisas vastaus kuului: ”Herrasmiehet maksavat velkansa aina ja muut tulevat valituksi”.

Mikä sitten saa ”täysjärkisen” ryhtymään tällaiseen ruljanssiin. Jalo ajatus kansanvallassa alun alkaen on ollut velvollisuus. Se näkyy esimeriksi siinä, että luottamustoimesta voi kieltäytyä vain perustellusti.
Näinkin voi olla, mutta useimmiten kysymys on yhteiskunnallisen vakaumuksen, pyrkimisen ja nosteen kombinaatiosta. Hyvä olisi, jos nämä tekijät olisivat balanssissa. Pitäisi olla selvä näkemys. Ja sitten täytyy olla  omaa halua olla esillä, mutta sitäkin tärkeämpää on, että muutkin  uskoisivat ehdokkaan mahdollisuuksiin hoitaa yhteisiä asioita. Ja sitten vielä eduksi luettaisiin ehdokkaan kiinnostus oppia uusia asioita ja rohkeutta tuoda esille omia näkemyksiään.  Mutta tuloksellinen toiminta vaati ennen muuta kärsivällisyyttä sietää monenlaista.

Aika usein tällainen pitkän linjan konkari joutuu miettimään itse ja vastaamaan toisten kysymyksiin:  Eikö  hallintoon tarvita uusia luovia näkemyksiä? Kyllä vaan yhtäältä, mutta toisaalta vasta-ajatus kuulu: ovatko tieto, kokemus ja luovuus toisiaan poissulkevia tekijöitä. Voi olla tai sitten ei.
Sitä arvioita ei tarvitse vaalista puhuttaessa tehdä itse. Sen tekevät äänestäjät.

Ps. Hauska kirjoitusvirhe sattuma, jota ei oikeinkirjoitusohjelma korjannut. Olin kirjoittanut: Ovatko, tieto, komeus ja luovuus tosiaan poissulkevia? Mistäköhän tällainen lipsahdus tähän yhteyteen, ei ainakaan kirjoittajasta.

27.10.2012 mr

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!