Jos on kuollut, niin on kuollut, Tuu-tikki sanoi ystävällisesti. (Taikatalvi)


Tuttavien ja kavereiden kanssa pitäisi puhua muustakin kuin säästä. Se voi olla virkistävää, mutta se on ainakin hyödyllistä. Tavatessamme menneen kesän lopulla puhuimme Dennis Livsonin kanssa uskonnoista ja traditioista. Kerroin, että eräs oppinut edustajakollega piti juutalaisuuden vahvuutena sitä, että perheen ruokaillessa puhuttiin vain yleisistä asioista. Dennis ei pitänyt itseään uskovaisena, mutta kunnioitti juutalaisia traditioita ja piti niitä arvossa. Hän oli vahvasti suvaitsevaisuuden kannalla ja hänen mielestään yli uskontorajojen menevä yhteisymmärryksen tulee olla elämäntapana. Siinä hengessä hänen aloitteestaan Kultarannan makasiinikappeli otettiin aikoinaan käyttöön.

Meillä kaikilla on paljon sanottavaa Dennis Livsonin saavutuksista,
hänen elämäntyöstään ja merkityksestään muumi-ideologian kauppamiehenä sekä Naantalin matkailun ihmemiehenä. Haluisin kuitenkin ensiksi kertoa tuntemastani ihmisestä nimeltään Dennis, koska se helposti unohtuu merkkimiehiä muistettaessa.

Kaksikymmentä vuotta sitten Muumimaailma oli aloittanut Naantalissa. Suomen historian syvin lama oli meneillään. Työttömyys ja konkurssit olivat arkipäivää. Ja tuohon hetkeen tuodaan idea Muumimaailmasta. Se on itsessään tarina inhimillisestä voimasta ja luovuudesta, joka ylittää kaiken totutun; kimalainen, jonka lentämisen mahdottomuuden voi todistaa, lensi sittenkin. Muumimaailma pelasti ja muutti inhimillisemmäksi ja toisella tavalla toimivaksi Naantalin ravintolarannan, jonka vetovoima oli mennyt Aurajoelle ilmestyneisiin laivoihin.

Denniksen uteliaisuus ja ylivertainen itsetunto ohjasi häntä osallistumaan.
Hän tiesi ja tunsi, että jotain oli muutettava ja että hänellä olisi annettavaa myös julkiselle hallinnolle. Poliittisesti hän julisti olevansa tannerilainen sosiaalidemokraatti, mutta etsi yrittäjänä poliittisen vaikuttamisen kanavia Kokoomuksen ja Keskustan suunnalta. Kärsimättömänä yksilösuorittajan sääntöjen ohjaama pitkäpiimäinen kunnallishallinto ei ollut hänen alaansa. Hän teki oikein lähtiessään mukaan, mutta hän teki viisaasti jättäessään areenan.

  • Noin kilometrin päässä laaksosta itään Hemuli tuli virralle. Hän katseli tuumivasti tummaa vuolasta vettä ja sai päähänsä, että elämä oli ihan kuin virta. Toiset purjehtivat hitaasti ja toiset nopeasti ja jotkut keikahtivat kumoon.
    (Hemuli, Muumilaakson marraskuu)

Muumipapaksi monet tituleerasivat Dennistä, mutta eihän hän ollut hitaasti kiiruhtava. Hän purjehti  elämänvirrassa vauhdilla. Ehkä hänessä oli Hemulia eikä hän keikahtanut kumoon, vaan hänen kohtalonsa oli siirtyä raskaiden sairauksien murtamana näiltä mailta.
Dennis Livsonin elämäntyötä voi kunnioittaa kulkemalla avoimena olevan marraskuisen Muumilaakson läpi ja pysähtyä:

  • Se on paras laakso koko maailmassa - -. Siellä on kiva kiipeämispuu, jonne olen ajatellut rakentaa talon. Veden alla oleva hiekka on koristettu pienillä, pehmeillä laineilla, ja meillä on näkinkenkiä kaikkien kukkapenkkien ympärillä. Ja meillä on oma silta, jonka isä on rakentanut, ja sen yli voi ajaa kottikärryissä.
    (Muumipeikko, Muumipeikko ja pyrstötähti)

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!