Jaques Delorsin kehittyvää ja solidaarista Eurooppaa on ikävä

Ex- komission puheenjohtaja Jaques Delors oli suuri eurooppalainen, jonka johdolla 1985-1995 Eurooppa pyrittiin pääsemään jo silloin näkyvästä euroskleroosista . Silloin ymmärrettiin, että Eurooppa ei voi jäädä historian ulkomuseoksi. Tarvittiin suurempaa kokonaisuutta luomaan kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia. Työvoiman ja pääomien vapaa liikkuvuus yhteisillä sisämarkkinoilla edellytti yhteisiä sääntöjä integraatiota, jonka syventämisen uskottiin olevan suuntana maailman talousmahtien välisessä kamppailussa. Tämän vaiheen piti olla EU:n toinen suuri vaihe selvät sen rauhan projektin osoittauduttua onnistuneeksi. Kun sitten puheenjohtaja Delorsin kaudelle sattui suuria rakenteellisia muutoksia, kuten Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen, tuntui selvältä, että Euroopan haave yhtenäisyydestä tuli käsittään myös Itä-blokkiin kuuluneet maat.
Saksojen yhdistäminen ja valuuttaunionin nopeutettu käynnistäminen syntyi monien - niiden joukossa itsekin olin, uskoessa, että yhteinen valuutta olisi yhteistyötä vahvistava, kun taas erilliset valuutat olisivat voineet johtaa suuremman Saksaan dominanssiin liian vahvan markan seurauksena.

Nyt tiedämme, että kaikki ei ole mennyt parhaiden käytäntöjen mukaisesti. Finanssijärjestelmät ovat kekseliäisyydessään aiheuttaneet ongelmia. Ahneus on voittanut pelon. Seuraukset ovat olleet- läheltä piti- katastrofeja. Vain julkisen sektorin toimin ja voimin on selvitty. Ja se on ottanut koville. Kansalaiset voivat sietää, kuten Barak Obama onnistuneesti on kuvannut pankkitukea saman verran kuin hampaiden juurihoitoa. Suuttumusta ja ärtymystä ja sen seurauksena vallassa olleiden uskottavuuden menetystä, on nähty eri puolilla Eurooppaa. Populististen liikkeiden nousulle on ollut hyvin lannoitettu maaperä. Kun rahapolitiikka ei ole Euroopassa voitu käyttää säännöistä johtuen joustavasti ja kun solidaarisuutta ei  ole harrastettu, on jouduttu monimutkaisiin järjestelyihin, joista ihmiset voivat ymmärtää vain niiden massiivisuuden.

Ja nyt olemme todistamassa yhtä integraation ääri-ilmiötä: Kreikan kansanäänestystä. Fortunan kreikkalainen kanssasisar Tykhe on ratkaisemassa kohtaloita, joita ihmisten pitäisi oman tietämyksen ja ymmärryksen perustella tehdä. 

Onnetarta kuvataan (Tadeusz Kuntzen maalaus Fortuna (1754) side silmillä olevana hahmona ja sehän sopii kreikkaisten kansanäänestys asetelmaan.
Eli sattumalta taitaa olla ratkaiseva rooli.

Mytologiaan viittaa Jaques Delorskin kolumnissaan Kreikan ja Euroopan on tunnistettava Grexitin panokset.
Hän vaatii, että pelin politiikan jälkeen on molempien liikuttava.

Delors on tunnettu katolinen sosialisti, jolle myös muut henkiset arvot ja esimerkiksi yhtenäisyyden symbolit: harmonian lippu ja hymnit olivat tärkeitä. Niinpä hän Kreikan auttajien tuskaa kuvatessaan vertaa sitä Danaids legendaan.

Tarinan mukaan Danaoksen 49 tytärtä yrittäessän pestä kätensä verestä ja vapautuakseen 49 miehensä murhasta joutuvat täyttämään reiällistä allasta vedellä. Allas ei tietenkään täyty. Se kuvaa anteeksiannon mahdottomuutta.

Jaques Delors ei olisi ilman vahvaa Eurooppa-uskoa oma itsensä, ellei hän nytkin viittaisi Odysseuksen epätoivoisenakin hetkenä vahvaan kaipuun tunteeseen ja sen liikkeelle panevaan voimaan. Niin hän suosittaa:

EU: n on tehtävä osuutensa jälleenrakennusprosessissa tarjoamalla Kreikka kolmiosaisen yleissuunnitelma, joka koostuisi:
Ensiksi Ateenalle annettavasta kohtuullisesta taloudellinen tuesta, jotta se saisi uudelleen vakavaraisuuden lyhyellä aikavälillä; Toiseksi kaikki EU: n välineet otettaisiin käyttöön rakennerahastojen ja koheesiorahastot avut sekä lainat, jotka auttavat elvyttämään Kreikan taloutta, mikä puolestaan keventää maan velka suhteessa bruttokansantuotteeseen; ja kolmanneksi välittömästi toteutettava Kreikan velkojen painolastin uudelleenarviointi sillä edellytyksellä sillä edellytyksellä, että muiden maiden vaatimat uudistukset on säädetty.

Jos kreikkalaiset ja eurooppalaiset ymmärtävät oikein tulevaisuutensa, joka on pakostakin yhteinen, niin se tietää parempaa kaikille. He löytävät tavan luoda kompromissin noudattaen yhteistoiminnan ja solidaarisuuden periaatteita jotka ovat Eurooppa-hankeen varsinaisia kulmakiviä.

Kansainvälinen politiikka kuten Delorskin toteaa, edellyttäisi YK:n kiikareiden käyttöä enemmän kuin talouden mikroskoopin tarkastelua.
Näyttää ikävä kyllä siltä, että meidän aikaamme ei ole osunut Delorsin kaltaista valtiomiehiä.
Saksan pelätty valta-asema ei yhteisen valuutan puutteiden vuoksi ole tasoittunut, vaan onkin käynyt niin, että se yhteinen valuutta on Saksan politiikan vallassa.
Instituutioita vain EKP on ollut ainoa merkittävä yhteisöllisyyttä tukeva taho. Kansainvälinen kapitalismi on voimissaan ja markkinavoimien ohjausvaikutus on ylittänyt poliittiikan muut arvot. Järkevän harkitsevaisen vasemmiston tilalle on nousemassa Martin Wolfin nimittämä vasemmisto idiotismi.
Sosialidemokratia on sortunut kansallisen gallup-ideologiaan, joka merkitsee tekopyhien ja tulevaisuudesta piittaamattoman kansallispopulististen voimien valtaa.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!