Im Memoriam Liisa Maunu

LiisaMaunu20160709.jpg

Sain rehtori Liisa Maunun kuolemasta viestin hänen kuolinpäivänään, kun sattumalta Musiikkijuhlien konsertin jälkeen tapasin hänestä loppuun asti huolta kantaneen Annelin. Häneltä olin vähän aikaisemmin saanut tietää, ett sisukas toimistomme naapurissa asuva Liisa Maunu poti vaikeaa muistisairautta odottaen Birgitta-kodin vuoteessa kutsua tuonpuoleiseen.

Olin vuosien aikana vaihtanut kuulumisia ulkona liikkumisella itseään kunnossa pitäneen aina tyylikkään rehtorin kanssa. Luonteva se oli siksi, että meillä oli  yhteisten asioiden parissa 1970-luvun alusta syntynyt tuttavuussuhde.
Monenlaista arkipäiväisiä asioita käsitelimme. Enpä tainnut osata – kuten liian usein pääsee tapahtumaan - kertoa, että hänen tapaaminen oli melkeinpä juhlallinen mieltä ylentävä hetki.

Liisa Maunu asui As.Oy Sviitissä, jonka naapurin vanhan puutalon Kaivokatu 20 Naantalin Työväenyhdistyksen säätiö kunnosti. Toimenpide ei ollut kaikkien naapureiden mieleen. Liisa Maunu sen sijaan kiitteli kulttuuritekoa ja erityisesti sitä, että hän käyttämä kampaamopalvelu oli tullut lähelle. Hän oli sivistynyt ja valistunut ja osasi nousta yläpuolelle. En aikasemmalta ajalta voi ola muistamatta, että hän oli Juuse Jyväkorven ohella hyväksymässä aikoinaan NTY:n Elokuvateatteri Kinon avustamisen samaan aikaan kun  Urheilutalo sai tukea.

Näitä rivejä kirjoitan sähköisten yhteyksien varassa. Hakukoneista ja lehtien sähköisitä arkistoista löysin pari mainintaa Suomen ensimmäisestä vuonna 1970 tehtävään valitusta naispuolisesta kaupunginvaltuuston puheenjohtajasta. Ensimmäisenä oli tuttu juttu:

Kun tulin valtuustoon vuonna 1969 oli Naantalin satunnainen vasemmistoenemmistö mennyt ja Kokoomus oli noussut porvariblokin johtoon maakunnallisesti arvostetun Harri Airisen vetämänä.  Kun hän henkilökohtaisista syistä väistyi, tehtiin Naantalissa historiaa, ja valtuuston puheenjohtajaksi valittiin Liisa Maunu, joka oli emäntäkoulun rehtorina, ja joka oli riitojen ulkopuolelta tullut asiallinen oikeistolainen.

Tämä oli lainaus Kokoomuksen 90-vuotisjulkaisuun kirjoittamastani artikkelista vuodelta 2011.

Toinen on oheinen kuva, joka löytyi Googlen kautta. Liisa Maunu oli ehdokkaan vuoden 1972 eduskuntavaaleissa ja keräsi ensikertalaiseksi hyvän yli 2000 äänen potin. Mittatikku on oivallinen ja hänelle sopiva, niin että sen uskaltaa pistää tällaisen muistokirjoituksen kuvaksi.
Hän ei kuitenkaan tuntenut riittävää vetoa politiikkaan ja niin hän jätti niin valtakunnallisen kuin paikallisen politiikan yhden valtuuskauden jälkeen.

Hänen elämän työnsä oli nuorten naisten kouluttamisessa ja Naantalin Emäntäkoulu olikin hänen aikanaan arvostettu opinahjo. Kohtalon ivaa on, että 70 vuotta jatkunut toisen asteen koulutuksen lopettamisesta päätettiin Liisa Maunun kuolinpäivänä.

Naantalin kaupungin pitäisi kirjata menneisyyttään nykyistä paremmin. Historian kirjaan tulee jäämään merkittävä jälki Liisa Maunun työstä niin kasvattajana kuin  yhteisten asioiden hoitajana.
Me Liisan kansaan työskennellet tunnemme lämmintä kunnioitusta muistaessamme häntä.

Kommentti-ikkuna ei toiminut suoraan, joten kopion tähän Olli Kyrjen lähettämän viesti:

Olli Kyrki (Guest):

Kiitos Mikko kauniista kirjoituksesta Liisa Maunun muistolle. Haluaisin lisätä muistoihin vielä hänen merkittävän ja rakentavan panoksensa neuvotteluissa1980 luvulla, kun kaupunki osti Emäntäkoulun kannatusyhdistykseltä koulun rakennukset ja pääosan maista, joista sittemmin on muodostunut iso työpaikkakeskittymä ja mahdollistanut myös sataman rekkaliikenteen paremman ohjauksen kaupungin ohi. Jälleen tätäkin hanketta ja alueen louhintaa rakennusmaaksi moni vastusti järjettömänä tuhlauksena jne.... Ja kannatusyhdistys jatkaa myös edelleen tärkeää työtään maakunnan maatalouden kehittämisen parissa. Parhain terveisin ja Liisaa kunnioittaen muistellen Iskolan kesässä. Olli Kyrki

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!