Hyvää aikaan saava persoonallisuus

JackeHeikkisaarenkirja20141101.jpg

Kurjaan suhmuraiseen syksyiseen Pyhäinpäivän valon lähteeksi on sopivaa lainata Jacob Södermanin kuuluisaa luomisaforismin syntyä:

Keväällä 1981 Söderman piti poliittisen tilannekatsauksen Vaasan piirikokouksessa. SDP:n Vaasan piiri on melko, ja väki oli tuttu Södemanille. Yleensä kävi niin, että kaikille tutut kolme miestä Kokkolasta menivät heti ensimmäisen tilaisuuden tultua pönttöön ja ryhtyivät haukkumaan puoluetta.

Puoluetoimikunnan jäsenet ottivat sen aika rauhallisesti ja myötäilivät sovinnollisesti, että voihan asian noinkin nähdä. Nyt heidän arvostelunsa aiheena oli se, että SDP oli osallistunut vuoden 1980 kirkollisvaaleihin.
Söderman vastasi puheisiin niin, että hänellä ainakin oli hyvä kokemus kirkollisvaaleista.
Varsinais-Suomessa Turunmaalla Taalintehtaalla demarit osallistuivat kirkollisvaaleihin ja saivat omaksi yllätyksekseen enemmistön kirkkovaltuustossa. Sen jälkeen Taalintehtaan seurakunta ryhtyi suunnitelmaan vanhusten palvelutalon rakentamista hienolle paikalle meren rantaan,
Söderman kertoi jutun piirikokouksessa ja sai väen jollakin tavalla puolelleen. Kokkolaiset eivät kuitenkaan antaneet periksi. Pian he tulivat kysymään, onko Jumala ylipäänsä olemassa.
Heidän kantansa oli hyvin ateistinen. Söderman aisti, että piirikokousväki oli loukkaantunutta.. Pohjalaiset ovat perimältään uskovaista väkeä, puoluekannasta riippumatta.

Väittely yltyi ja aikaa kului. Kokkolan miehet puhuivat, ja Söderman vastasi heille. Kukaan ei enää välittänyt poliittisesta tilanteesta.
”Sitten lopulta sanoin, että me näiden tovereiden kanssa riidellään. Tiedän miten tämä kiista ratkaistaan.”
”Kutsun teidät Turun saaristoon, ja menemme ulkosaaristoon. Aamulla aikaisin herätän heidät ja menemme rantaan. meri on kaunis, aurinko nousee, aallot hiukan liplattavat ja linnut lähtevät lentoon. Sitten kysyn heiltä, kuka tämän on luonut.”
Piirikokous suorastaan jähmettyi paikoilleen. Ääntäkään ei kuulunut. Sitten Söderman jatkoi.
”Kuka tämän on luonut? Sen hyvät toverit tiedämme hyvin, että eivät sitä luoneet nämä kokkolalaiset toverimme ja tuskin se oli Kokkolan kunnallisjärjestökään.
Keskustelu loppui siihen. Aikaa myöten Södermanin lausahduksesta tuli legendaarinen aforismi.

Lainaus on Siltala kustantamon kirjasta Heikki Saari: Jacke; Jacob Södermanin elämä.

Kirjan kantta koristavat symbolit tähti, pykälä , musiikkiavain ja jalkapallo. Ne jo kertovat sisällöstä.

Kirja on elämänkerta, joka ei puuduta. Jotenkin Jacken tuntevalle siinä on paljon uutta; syventävää.


Kun Jacke kampanjoi eduskuntaan täällä Varsinais-Suomessa, pidettiin häntä stadin kundina. Jälkeenpäin hävettää, että Rötter i Hitis (Juuret Hiittisissä) väitettä pidimme vaalitemppuna.
Kirjan kertomus paljastaa kuitenkin ihan muuta. Hiittisistä kotoisin olleen isänsä kohtalo on samalla kertomus sodan mielettömyydestä. Sillä on varmasti ollut syvällinen vaikutus Jacken elämään.

Viime äitienpäivänä kirjoitin näille sivuille aiheesta:

Valkovuokot kukkivat keväällä juuri äitienpäivän aikoihin. Luonnonkukka ilahduttaa. Sen tietävät lapset. Valkovuokkojen voimaan uskoivat Jacke Söderman ja hänen isosveljensä Heikki Saaren muistelmakirja Jacken mukaan.

Oheisessa kirjan sivun kopiossa on kuva palavasta tankkilaivasta Josefina Thordénista, jonka mukana Pohjanmerelle hukkui toukokuun 19 pnä 1941 laivan päällikkö Johan Sanfried Söderman, Jacken isä. Suruviestin omaisille tuontiin liittyy koskettava kertomus, jonka voi lukea alla olevan kuvan oikealta palstalta.



Kirjan esittelyssä sanotaan: ”Monet muistavat hänet  jo kuohuvalta 1960-luvulta".


"Hän kuului siihen nuoreen radikaaliin älymystöjoukkoon, joka halusi puolustaa vähemmistöjä, ihmisoikeuksia ja yhtäläistä oikeusturvaa kaikille kansalisille.”


Älykköihin suhtauduttiin epäillen perinteisemmän puolueväen keskuudessa. Puoluetoimiston Helinä Halava kertoi, että hän majoitti kurillaan mustalaisasioissa puoluekokoukseen Turkuun vuonna 1969 kutsutun Jacken samaan huoneeseen paikalle pyydetyn romaanin kanssa. Ei siinä lopulta niin käynyt, kertoi Helinä suu virneessä. Sellaista aikaa.

Henkilökohtaisesti tutustuin Jackeen Ilkka Paunion välityksellä. Hän kertoi, että nyt on mahdollisuus saada ruotsinkielisten ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ministerinäkin olut sosiaali- ja terveysministeriön osastopäällikkö Jacob Söderman keräämään puolueelle ääniä.  Mutta hän tarvitsee tukea myös muualta.
Naantalissa oltiin tyytyväisiä Esko Niskaseen ja nuoremmat tukivat Pertti Paasiota. Totesimme kuitenkin, että miksei akateemista kaveria voi tukea, jotta saadaan kannatusta perinteisten rajojen ulkopuolelta. Ja niin sitten kävi, että Jacke nousi eduskuntaan Sylvi Siltasen lähdettyä maaherraksi..

Sittemmin kilpailimme Jacken kanssa ehdokkaina vuoden 1975-1979 eduskuntavaaleissa.

Jacke puolusti voimallisesti asemiaan ja hänen tukimiehensä telakan kovat ay-miehet ja osa akateemista nuorista edustivat melko jyrkkää luokkakantaisuutta ja heidän edusmiehekseen herrojen ärsyttämisen osaava Söderman sopi hyvin.
Olin oikeistodemariksi leimattuna melko usein maalitauluna ja työnantajani Navire oli esimerkkinä huonosta työnantajapolitiikasta.
Enkä itsekään syytön ollut vastakkainasetteluun, koska panin ruotsinkielisiin lehtiin mainoksen ”Rösta röda Rönnholm”. Mainosta vastaa hyökättiin monelta taholta ÅU etunenässä: Älkää erehtykö sukunimen perusteella luulemaan Rönnholmia ruotsinkieliseksi slogaaninkin oikealla Ruotsilla olisi pitänyt kuulua Rösta röde R.
Södermanin aikana puolueen kannatus ruotsinkielisten keskuudessa oli varmaankin kaikkien huipussa vaalipiirissämme.

Eduskuntaa tultuani sain Jackelta eniten ystävällistä opastusta työn kiemuroihin.

Muistan kevään vähäistä työmäärää ihmetellessäni hänen tokaisseen, että ”Eduskunta rakentaa Juhannusruuhkaa”. Niin teki ja taitaa edelleenkin tehdä.

Yhteiseen aikaamme 1980-luvun alkuun liittyy voimakas murros. Urho Kekkosen voimat alkoivat ehtyä ja demaripiireissä olimme innostuneita Mauno Koiviston mahdollisuuksista. Jacke meitä toppuutteli. Hänellä taisi olla kokemusta, että miten voi käydä, jos joutuu hakauksiin Kekkosen linjan kanssa. Sarkastiseen tyyliinsä hän meitä kiusoitteli ja sanoi, että hän ainakin muuttaa Ruotsiin, jos Koivisto valitaan.

Luokkataistelun välineenä Jacke tunnetusti käytti  v- tuilua. Ja luulin, että siitä oli kysymys, kun sain kutsun peruslakivaliokunnan sd-ryhmään vastaamaan teoistani. Mutta eipä ollut. Se olikin totinen paikka. Olin nimittäin ennen 1982 presidentinvaalien ehdottanut, että koeluontoisesti otettaisiin käyttöön kansanäänestys valitsijamiesvaalin sijaan. Valiokuntaryhmän puheenjohtajana Jacke kysyi, että mitä tämä oikein tarkoittaa, väliaikainen muuttaminen?  Vastailin, että sillä oli ihan mukava härnätä kaikkia mustien hevosten talleja.
Jacke esitelmöi perustuslain pyhyydestä ja esitykseni sopimattomuudesta ja kun vielä jotain meinasin sanoa, niin Matti Luttinen keskeytti, etteihän tämä nyt näin vakavaa ole ja siihen tilaisuus päättyi.
Laillisuus oli Jackelle pyhä asia, niistä asioista ei leikkiä sopinut laskea.

Energiapolitiikkaan liittyen muistan, että Jacke ystävällisesti opasti minua oikealle tielle, kun jossakin puheenvuorossa vaadin ydinjätteiden viemistä maasta sinne mistä polttoaine on tullutkin. ”Eikö ole oikein, että me jotka sitä energiana hyödynnämme vastaamme myös seurauksista, ” perusteli Jacke.
Niin se oli ja on.

Jackesta tuli ministeri 1982 ja minusta hänen seuraaja IVO:n hallintoneuvostoon. Se oli myöhempiä tehtäviäni ajatellen onnellinen sattuma, josta olen kiitollinen Jackelle ja ryhmän puheenjohta Olli Helmiselle..

Euroopan paralamentissa tapasimme uudestaan

Jacke on kertonut kirjassaan EU:noikeusasiamiehen valinnasta 1995 ja omasta pienestä osuudestani siinä. Hänen kertoo varapuhemies Renzo Imbenin tapaamisen hieman silotellen. Renzo Imbeni oli Italian Bolognesta kotoisin ja niinpä Jacke tapaamisen aluksia kertoi Chile tribunaalin aikoina käyneensä siellä ja tapasi siellä sellaisen lihavan sorttisen mutta mukavan kommunisti pormestarin.”Se olen minä”, vastasi Renzo. Silloin vähän värähteli, että mitenkä tästä, mutta hyvinhän se siitä sitten luiskahti eteenpäin, kun toverit vaihtoivat kielen yhteiseksi espanjaksi.

Kaikki asiat ovat ratkaisevia, mutta kyllä etelän ulottuvuus silloin siinä ombudsman vaalissa oli erityisen merkittävää. Jokainen meistä tunsi suurta ylpeyttä Jacken valinnasta ja itsekin nousin talon arvoasteikossa, kun kerran vein oikeusasiamies Södermanin brittitovereiden pikkujouluun.

Muistelmakirjojen parasta antia

Jos sitten lopetan tämän itsekeskeisen osan ja kerron, että kirja Jackesta on muistelmasarjojen parasta antia: Kirjasta löytyy asiat ja ihmiset. Se on hyvin kirjoitettu ja onnistuneesti tiivistetty.
Suomen poliittisesta ja aatteellisesta historiasta kiinnostunut löytää kirjasta vaikuttavia ja mieleen painuvia kohtia. Ja sitten taas välillä kirja vetää hymyn huuleen.

Kirja loppuu aatteellis-filosofiseen pohdiskeluun sekä nostalgiseen tunnelmointiin. Osuus Georg Henrik von Wrightistä Pekka Himaseen tuntuu harkitulta ja siihen on erikseen paneuduttava, koska siinä on kohtia, jotka eivät joko avaudu tai sitten en ymmärrä tai olen vaan eri mieltä. Tämä erittely on tehtävä, ennen kuin lausuu aiheesta enemmän. Mutta aihetta on juuri tuohon osaan  tutustua tulevaisuutta silmällä pitäen.

Ilman muuta Jacob Söderman on oman aikamme suuria persoonallisuuksia ja kaiken lisäksi sellainen kummallinen hybridi, joka on saanut paljon hyvää aikaan. Se on paljon se.
mr

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!