Hullujen puuhaa tämä maailman lama

Lawrence Summers entinen valtionvarainministeri osaa kerto maailman absurdiudesta ällistyttäviä tietoja. Maailman investointitaso on alhainen ja se vaikuttaa maailman talouteen ja työllisyyteen. Erityisesti on toivottu Saksaan investointeja tälläkin palstalla asia on ollut esillä viimeksi Merkelin vaikeuksia koskevassa kirjoituksessa. Sattumalta tänään kerrottiin Suomen tiestö parannushankkeista eli korjausvelan hoitamisesta, kun Ylessä oli uutinen:

Liikenneviraston pääjohtaja Antti Vehviläinen kiertää Suomea positiivinen viesti tuomisenaan. Tie- ja rataverkko pannaan kuntoon. Vehviläinen korostaa, että nyt keskitytään perusväylän pitoon ja ennen kaikkea myös alempaan tieverkkoon, sorateihin.

Kaikki rahat on siirretty samaan koriinKorjausvelan määräksi on Suomessa arvioitu 2,5 miljardia euroa. Tällä summalla tie- ja rataverkko olisi Vehviläisen mukaan sinä kunnossa kuin pitäisi olla. Korjausvelasta puolet on rataverkon ja puolet tieverkon tarvitsemaa rahaa.

Mutta USA:ssa kaikki on suurta ja niinpä Summers kirjoittaa infrainvestointien puolesta järkeenkäyvästi ja selkeillä numeroilla:

On monia painavia syitä Amerikan infrastruktuuri-investointien lisäämiseen. Pääomakustannukset ovat poikkeuksellisen alhaiset. Rakennusalan työvoiman on laajalti saatavilla. Aineiden kustannukset ovat alhaiset, koska raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet. Investointitaso on historiallisesti alhainen. Investoimalla kevennetään tuleville sukupolville siirrettyä ylläpitovelkojen taakkaa .

Hän esittää toisenkin perustelun:

Infrastruktuurista huolehtimalla hyödyttää amerikkalaisten perheiden ja yritysten taloutta, koska vähemmät kuopat vähentävät ajoneuvokustannuksia.. Kyse on suuresta summasta . Tutkimusryhmä arvioi, että kustannukset autoilijoille huonolla teillä ajosta oli vuonna 2013 $109 miljardia. Hyvin maltillisesti voisi olettaa, että asianmukainen infrastruktuurisijoituspolitiikkaa säästäisi autoilijat puolet summasta eli $54 miljardia vuosittain.
Luku vastaa kuluttajien lentoliikennemenojen $49 miljardia.

Jos pystyisimme nostamaan maakaasun vero 40 senttiä ja korjaisimme sillä teitä,  voisimme alentaa  ajoneuvojen toimintakustannuksia enemmän kuin mitä kaasulasku kasvaisi. Itse asiassa koska meidän kustannusarvio on konservatiivinen, kuluttajien nettovaikutus olisi todennäköisesti positiivinen.

Vaikka tehtäisiin 40 sentin korotus maakaasun veroon, olisi kaasu edelleen vain 82 prosenttia  vuosi sitten ja 79 prosenttia kuin kaksi vuotta sitten olleesta hinnasta. 
Kaasun veroilla tiekorjausten kattaminen on mahdollisimman lähellä ilmainen lounasta, johon ei juuri  koskaan päästä taloustieteessä.

40 sentin vero olisi 16 prosentin korotus maakaasun hintaan, joka USA:ssa on  7,4 €/MWH. Korotuksen jälkeen hinta olisi 8,6 €/MWh. Meillä Maakaasu maksaa 35 €/MWh ja siinä veroa 15,4 €/MWh.
Suomessa vero on kaksinkertainen USA:n kokonaishintaan verrattuna ja yli nelinkertainen ehdotetun veron korotuksen jälkeenkin.
Kuriositeettina kerrottakoon, että kaukolämmön kuluttajat maksavat lopputuotteessaan veroa 19 €/MWh.

Mutta miksi ei toimita järkevästi.

Syy on ideologinen, USA:ssa veroja ei voi korottaa ja Saksassa valtion talouden pitää olla ylijäämäistä.Velkaa rahassa  ei saisi jättää jälkipolville, sen sijaan rappiokuntoiset tiet ja muut infran osat voi huolettaa antaa perinnöksi. Tyhmän lyhytnäköistä poltiikkaa kaikkien kannalta.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!