Henkilökohtaisen vallan ja suosion myrkky

Vasemmistoliitonsuunnanmuutos20180818JPG.JPG

Timo Soini ja valta

Vanhastaan olen tuntenut hyväksyvää ymmärrystä Timo Soinia kohtaan. Hän oli sellainen reipas nuorukainen, joka arvosti Vennamoa eikä tykännyt Kekkosesta. Mutta hänellä oli pilkettä silmäkulmassa ja mukava seurakin maistui.
Arvostin hänen kamppailuaan ahdistetussa asemassa ja ihailin hänen pelkistämiskykyä. Pidin häntä aitona.

Mutta valta pilaa ja absoluuttinen valta absoluuttisesti.

Niin on käynyt Timo Soinilla. Nyt hän kiehuu aborttisopassaan etsien uskottavuutta ministerihimojen peittämiseksi.
Minulle on opetettu, että pitää kunnioittaa toisten vakaumusta. En voi mitään tunteelleni, että koen entisen aidon Timon muuttuneen pelkästään falskiksi.

LI Anderssonin suosio

Li Andersson tuli nuorena aloittelijana silmiini talouspoliittisilla kannanotoilla, joissa hän perustellusti vastusti EU:n austerityä eli (A policy of deficit-cutting, which by definition requires lower spending, higher taxes, or both) siis politiikkaa joka vaatii alijäämän leikkaamista alentamalla kulutusmenoja tai korkeampia veroja tai molempia. Hänessä oli sellaista tuoretta solidaarisuutta, jonka sosialidemokraatit olivat Soinin pelossa unohtaneet.
Nyt hän on saanut julkisuutta kaikissa mahdollisissa asioissa jatkuvasti.

Julkisuus pilaa ja siitä tulee huumetta.

Pahaa pelkään, että Vasemmistoliiton kohdalla on käynyt niin, että puolueen kannatuskäyrän laahaaminen ja Lin valtava mediasuosio ovat johtaneet  Hesarissa 18.8.2018 julkaistun kuvan kertomaan: Olemmeko jo mennet liian pitkälle?

Tavallinen Antti Rinne

Demareiden onnettomana onnena voi pitää sitä, ettei  keulassa ole kiiltokuvaa. On siis yritettävä keksittyä asioihin. Ja vaikka kannatuksessa on surkean hallituksen suomaa oppositiolisää ja vaikka hurahduksiakin on esiintynyt, niin johtajan valta eikä hänen mediasuosionsa ole asetelmaa vääristämässä.
mr

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!