Harvardin proffien hyökkäävä puolustus

Harvard professorit Kenneth Rogoff and Carmen Reinhart puolustautuvat FT:ssa ja tuovat omia näkökohtia / selityksiä esiin kirjoituksessaan: Tiukka talous ei ole ainoa vastaus luotto-ongelmaan ( Austerity is not the only answer to a debt problem)

Politiikan tekijöiden on käytettävä kaikkia käytettävissä olevia keinoja, on professorien lähtökohta. Yksinkertaistaminen on pahasta. Kommenttina tähän: Vähän siitä taisi olla kysymys mainittujen professorien tutkimuksessa tai ainakin sen tulkinnassa. 90 velkarajan ylityksen negatiivien vaikutus kansantuloon, oli juuri tuota yksinkertaistusta ja kun se oli tehty vääriin tietoihin perustuen, ei ole ihme, että nyt mennään kovalla vauhdilla toiseen suuntaan ja ehkä yhtä huterin perustein.

Talous on liian tärkeä asia annettavaksi ekonomitien päätettäväksi, onkin koko sopan tärkein opetus. Toisaalta presidentti Franklin D Rooseveltin kaipaamia yksikätisiä ekonomisteja on nyt ilmaantunut. Hänhän aikanaan toivoi, sanottaisiin selkeästi jotain eikä aina yhden kannan perään heti sanottaisi toisaalta (on the other hand). 

Rogoff ja Reinhart muistuttavat, että he ovat olleet valikoivan elvytyksen kannalla. Infrakohteiden pitää olla pidemmällä tähtäimellä kasvua tukevaa eikä siis syömävelkaa. He eivät myöskään näe, että laman aikana pitäisi vyönkiristystä toteuttaa liian tiukasti. Tosin heidän mielestä Euroopan perifeeristen alueiden liikkumavara on markkinoiden paineessa pienempi ja siten vaihtoehdot ovat vähissä..


He pitävät ultra-keynesiläisten ehdotuksia elokuvien Star Treck matkailuna menemisenä alueille, joista ei ole kokemusta. Tämän lisäksi samat tahot vähättelevät lainakorkojen nousumahdollisuutta; Velkaa ei hetkessä makseta pois, sen sijaan korko voi nousta äkkiä, ihan kuten se laskikin.

Markkinatekijät pörssi arvot vastaan bondit , kehittyvien talouksien  toimet ja ovat arvaamattomat ja kukaan ei voi olla varma alhaisen korkotason pysyvyydestä. Viimeistään seuraavana vuosikymmenenä muutosta voidaan odottaa.

He ehdottavat, että hallitusten on oltava valmiit alas kirjaamaan epävarmoja saataviaan, joita on maksukyvyttömiltä rahalaitoksilta, velkakriisimailta tai kiinteistöpanteilla varustettuja lainoja (USA:ssa).

Erityisesti Euroopassa kohtuulliseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan suuri siirtoja Saksasta perifeerisiin maihin.. Mitä pikemmin tämä piilossa oleva siirtotarve tulee selkeästi näkyviin, sitä nopeammin Eurooppa voi löytää tien vakaalle kasvu-uralle.

Myös muita keinoja heidän mielestä on, kuten pakkolainat eläkelaitoksille, vakuutusyhtiöille ja pankeille. Euroopassa on sotavellille aikoinaan löydetty omat kohderyhmät.

Lukemalla tosi Keynesiä (How to Pay for the War) eikä kuuntelemalla  punaisia keynesiläisiä voimme ymmärtää  tulevaisuuttamme.

Ja vielä on esitetty inflaation kasvattamista 4- 6 prosenttiin. Vaikkakin vain kerran 75 vuodessa näin voidaan tehdä, voisi nyt olla aika, että keskuspankit voisivat uhrata uskottavuuttaan heikentämällä julkisten ja yksityisten velkojen arvoja ja täten voitaisiin nopeuttaa asuntojen ja kiinteistöjen reaaliarvojen laskua.

He viittaavat myös, että Rakenteenmuutokset kuuluvat aina yhtenä osana järjestelyjä esimerkiksi USA:ssa on tehty ehdotuksia verolakien muuttamiseksi.
Ja lopuksi tieteen tekijät puolustautuvat:


  • Käynnissä on akateemista keskustelua korkean velan riskeistä. Olemme vakuuttaneita korkean velan ja alhaisen kasvun yhteen kuuluvuudesta. Me emme saa mennä ansaan ja luulla, että korkea velkataso ei olisi ongelma.
  • Keynes ei ollut välinpitämätön korkeaa velkaantumista kohtaan. Miksi meidän pitäisi olla?


Keskustelu akateemisella tasolla on poliittista ja leimakirveet ovat herkässä. Pelissä on tietenkin myös suuri linjakysymys: yksityisen 7 julkinen tai ja säätelyn / talousvapaus. 

Tuntuisi jotenkin ymmärrettävämmältä ja hyväksyttävämmältä, jos kriisistä selviytymisen kovia keinoja kohdennettaisiin myös kaikkein kantokykyisimpiin talouden pelaajiin. Nythän on käynyt päin vastoin ainakin USA:ssa: Hyväosaisten varallisuusosuus sen kun lisääntyy ja 93  prosentin enemmistön  varallisuus laskee.

Professorien kalupakista nostetut neuvot tuntuvat melkeinpä hyviltä, mutta niillä on sama vika kuin muillakin:niiden toteuttaminen ei ole  helppoa.
Eurooppa on nyt niin moninkertaisessa satimessa. Taloudessa on todellisia ongelmia , mutta politiikassa ollaan lähes umpikujassa. Oikeita päätöksiä ei pystytä tekemään. Hallitukset koko maanosassa ovat heikkoja, ja joka puolella suurimmat esteet ovat kansalaisten tuen puutteessa. Euroalueen ja Euroopan solidaarisuudelle ei ole tilausta, vaikka se  olisi pitkällä tähtäimellä kaikkien etu. Siihen ei päästä siksi, että sitä on yhtäältä niin helppoa halvoilla keinoilla vastustaa ja toisaalta puolustajilta puuttuvat rohkeus ja keinot. Ja juuri nyt mitään ei voi tapahtua ennen Saksan syksyn vaaleja, jonka tulos ei varmaankaan vielä ole kenenkään tiedossa.

Työväenliike eli sosialidemokratia on ymmällään ja haparoi uusien villitysten perässä. Matkimalla ei hyvää tule.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!