Harmaa, kylmä: Ei kokkoja - ei puheita

Juhannuskokot2018.JPG

Atte Francken muistikirjan tiedot kertovat, että 100 vuotta sitten 22.6. lämpötila oli aamulla + 9 astetta. Toinen merkintä oli, että edellisvuotta kapeampi ja yksikertaisempi maistongi pystyttiin puistoon illalla.
Tuolloin kyse oli juhannuksen aatonaatonaatosta.

Nyt Kirkkopuistoon hurjan tuulen vallitessa nostettiin Suomen lippu

Sen tekivät Turun kansantanssin ystävät. Se on perinteitä kansallista ja Jari Virran ja Toivo Kääriäisen fanfaari tekee siitä juhlallisen. Esilaulajan johdatuksella harvalukuinen joukko tapaili sanoja paperilapuista, joiden jakamiseen sai yleisökin osallistua.

25 vuotta Muumeja

Kulttuuritoimi oli päättänyt, että lapsille järjestetään Muumi-hauskaa. Sikäli hyvä idea, että neljännesvuosisataa sitten 1963 Muumit tulivat Naantaliin. Muistan, että silloin soudellessani lähivesillä jännitin kovin, että onko Kailon sillalla liikettä. Ja olihan sitä, mutta liian vähän ja niinpä Muumimaailma ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja saneeraukseen, josta se selvisi taitavan johdon ansiosta ja voi tällä hetkellä hyvin ollen omistajilleen yrityksen luojan Dennis Livsonin perillisille ilon aihe.
Meidän pihan lapset eivät jaksaneet niitä odottaa, joten uuden ohjelman onnistumisesta emme tiedä.

Ei puheita

Tähän uuteen linjan valintaa kuului ehkä muumikäytännöstä johtuen se, että Kirkkopuistoonkin olivat virkamiehet valinneet – ei puheita linjan . Näin sitten vuonna 1959 alkanut perinne lopetettiin.

Lappalaisten mäellä vasket soivat


Kuten aina ja monet kävivät lavalla pyörähtämässä. Hienoa, että tämä palvelu pelaa. Kiitos Jari Virran johtamalla VG Brassille, että jaksavat säätäkin uhmata.

Kokoton juhannus ja harmaa ja kylmä kuin lonkero

Naantalin Kokko oli sammutusvaahdon kyllästämä palamaton versio. Monien pettymykseksi Kultarannassa ei kokkoa tänä vuonna ollut. Syynä olivat kokonpolton kiellot aluksi kuivuuden ja aattona kovan tuulen vuoksi. Mieleen tuli Paasikiven aika, jolloin armeijan valorakettivarastoja kevennettiin ampumalla niitä Kultarannan laitureilta ristikkäin  naantalilaisten ja tuhansien muiden iloksi. Juhannus oli odotettu tapahtuma ja yksi Naantalin vetovoimatekijä.
Nyt ruokaravintolat ammottivat tyhjyyttään. Kaivohuone ja Merisali olivat täynnä, mutta kadut eivät täyttyneet askeleista.
Ennen kokematon juhannus.

Suomi tarvitsee EU:ta


Sitten ajankohtaista politiikkaa: Saksa ja Ranska yrittävät kehittää EU:ta ja euroaluetta. Hollannin johtamaan vastustukseen taitaa taas Suomikin olla menossa. Euroopassa puhaltavat kylmän kansalliset tuulet, joka saa mielen matalaksi. Juhannuspuheita pitäessäni  Suomen EU-jäsenyyden aikana olen uskollisena vakaumukselleni toistanut ja toistan taas, että oikea kansallinen ylpeys ei ole tyhmää uhoa, ei yhteistyön kieltämistä eikä sisäänpäin kääntymistä.

Olemme pettyneitä, että demokraattisesti valitut suurten EU:n jäsenvaltioiden johtajat eivät ymmärrä oman kansansa saatikka sitten koko Euroopan parasta.
Tällainen kansallinen hurmahenkisyys ei hyvää tiedä, mutta me emme tästä höyrähdä. 

En nimittäin usko ja vielä vähemmän toivon, että eurooppalaiset kääntäisivät selkänsä tosillensa. Me tarvitsemme tosiamme ja Euroopan Unionia. Meidän pienten maiden erityisessä intressissä on pitää yhteistyötä yllä, vaikka seura joskus hävettääkin. On pahanlaatuinen harha itsekkäästi uskoa, että Unioni on tehnyt tehtävänsä ja me olemme siltä saaneet mitä meille kuuluu ja että emme siltä enää saa muuta kuin maksuja. Meidän tehtävämme on kammeta Eurooppa raiteilleen, siitä on meille eniten hyötyä.

Itseensä luottava kansakunta uskaltaa tehdä yhteistyötä ja ymmärtää yhteisvastuun välttämättömyyden näinä ”suurten johtajien” aikoina. Olenkin useampaan kertaan keskikesän valossa väittänyt, että siniristilippu muistuttaa suomalaisten kansallisesta yhteenkuuluvaisuudesta ja meidän halustamme yhteistyöhön muiden kansakuntien kanssa.

MR 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!