Epätoivoinen Toivo tuli johtamaan toivottomuuteen

SosialistinUudenvuodentervehdykset1917.JPG

Suomi sata vuotta - yhdessä -  on ollut menneen vuoden teema.

Tapahtumia on ollut tarpeeksi ja ajatus erityisesti yhdessä tekemisestä osui oikeaan; presidentti Sauli Niinistön kohotus on ollut sivuseikka.
Yhdessä oli 100 vuoden takaisen ajalla aluksi teemana ja käytäntönä, mutta sitten maailman melskeet ja oma kykenemättömyys alkoi viedä kohtia jakautumista, polarisaatiota, sotaa.

Sosialistin uudenvuoden aaton lehden lukeminen teetti otsikon:

Epätoivoinen Toivo.

Hienosti sanottuna se on Oksymoron: eli itseristiriita on retorinen kuvio, joka yhdistää kaksi vastakkaista tai toisensa kieltävää käsitettä, kuten "jäätävä polte" tai "kaunopuheinen vaikeneminen eli 'ristiriita määritteessä' ("ajaton hetki").

Olosuhteiden luomassa epätoivossa pantiin toivo muutokseen: luokkataisteluun; kostolla hyvitystä, vihalla ihmisyyttä, väkivallalla oikeutta, kuolemalla elämää.

Runo kertoo ajan hengen

Juhannuksena elettiin todellisen toivon aikaa, jonka kerttoo Sosialistissa silloin ollut runo:

Ja siten kun myrsky taas tyyntyvi
niin yli Euroopan helskyttävi
Ajan hengetär ihmisyyspirtaa

Ja ylitse mannermaan
se kutovi kansojen liiton
Ja siirtävi iäksi unholaan
veripunaisen surmanniiton

Maa uudesti itsensä synnyttää
ja elämä uutta tervehtää
sadat miljoonat ihmiset liehuvin lipuin

Kirjoituksia palstalla on Tämän päivän Oksymoron juttu.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!