Ennen ja nyt EU

PolitiikkajaPopcornia20180907.jpg

Mikko Rönnholm: Miksi Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja miksi sitä kannatimme?

Neuvostoliitto hajosi ja Suomi vapautui YYA sopimuksesta ja henkisestä sidoksesta, voitiin unohtaa puolueettomuus. Muodollisesti tämä teki sen mahdolliseksi, mutta
sosialidemokraateille suunta oli selvä:
Vuoden 1952 periaateohjelmassa puhuimme itsenäisestä kansakunnasta ja yhteistyön maailmasta.  Olimme ankkuroituneet jo 100 vuotta sitten arvoihin, jotka vallitsivat Euroopan Unionissa, ennen muuta suuri rauhan prosessi viehätti. ”Järjen vastaus rauhan unelmaan” Valinta oli Jees vai njet. Noustaanko junaan, vai jäädäänkö entisen Itä blokin Varsovan liiton asemalle odottamaan seuraavia vuoroja. Itävälta ja Ruotsi olivat hyvää seuraa.

Kun sitten EU parlamentissa sain kuulla Francois Mitterrandin jäähyväispuheen, jossa hän  varoitti, että  ”Kansallisuusaate johtaa sotaan”, olin vakuuttunut, että oikeassa ympäristössä ollaan.

Viennistä riippuvaisen Suomen oli varmistettava talouden ja työllisyyden kannalta asemansa.

Globaalilla markkinoilla olimme liian pieni pitämään puoliaan. Ja oli jo silloin tiedossa, etteivät saasteet tunne rajoja.
Halusimme olla niissä pöydissä, jossa päätetään. Uskoimme omiin voimiimme, vähän leuhkasti sanottuna  uskoimme, että vaikka meillä ei ollut määrä niin laadusta löytyi. Niin kävikin Lipponen ja Söderman ja Routi hyvinä esimerkkeinä.

Maatalous oli suuri kysymys – myös meille.

Vaikka EU on hoitanut tyhmästi maataloutta, mutta se oli kuitenkin  kaksi kertaa parempaa kuin Suomen oma korkea hinta järjestelmä. Tästä jäi kivi kenkään ja kivi oli maatalouden ympäristötuki käytettiin tulotueksi etelän viljelijöiden tukemiseksi. Sen voi ymmärtää, mutta sitä ei voi hyväksyä, ettei ympäristöä ole hoidettu.

Vaikka en kansan tahdosta ollut  päättämässä Suomen EMU kannasta, kannatin yhteistä valuutta. Pamfletissa runoilin:

Äläkä saata heitä kiusaukseen
vaan päästä heidät omasta rahasta

Ein Volk, Ein Reich, keine gemeinsamme Währung

Niin pääsemme pahasta
kun päätämme yhteisestä rahasta

Näin, että Saksan Markka oli uhka Euroopan yhtenäisyydelle. Yhteinen valuutta oli hinta Saksojen yhdistymisestä. Taustalla oli oma kokemukseni 1990-luvun lamasta, jolloin Suomi yrittää säilyttää markan arvoa korkealla "taivas kattona" korolla, jonka lattiana Saksan, joka taas oli korkealla 8 % Saksan yhdistymisen politiikan seurauksena. Vahva Saksan markka teki tuhojaan.
Miten olisi käynyt, jos nykyiseen finanssikriisiin olisi jouduttu omalla markalla ja omalla korkotasolla?

EMU oli virhe, mutta vielä suurempi virhe olisi siitä luopuminen, sanoo Martin Wolf, joka FT:ssä kirjoittaa finanssikriisin opettamattomuudesta (referaatti ajankohtaista palstalla) 

Rahoituksen lisäksi vaikuttaa yhä selvemmältä, että immateriaalioikeuksien suoja on mennyt liian pitkälle. Myös, miksi verotusta ei siirretä maan pinnalle? Miksi päästämme pääoman veroista? Ja miksi emme yritämme elvyttää kartellien vastaista lainsäädäntöä?

Uutta ideologiaa ei ehkä ole tarjolla tähän hätään. Se on luultavasti hyvä asia. Mutta hyviä ideoita on olemassa. Todennäköisempi inertiaarinen syy on mukana olevien etujen voima. Nykyinen antaa mennä talous, joka peittää vapaan markkinat, on loppujen lopuksi erittäin palkitseva poliittisesti vaikutusvaltaisille sisäpiiriläisille.

Nykyisen poliittisen keskustan itsetyytyväisyys nostaa  äärimmäistä raivoa. Jos ne, jotka uskovat markkinatalouteen ja liberaaliin demokratiaan, eivät pysty parempaan politiikkaan, niin demagogit lakaisevat heidät pois. Parempaa versiota ennen vuotta 2008 vallinneeseen malliin ei pidä tehdä.

Ihmiset eivät halua parempaa menneisyyttä; he haluavat paremman tulevaisuuden.
Vaaditaan selvää suunnan muutosta pois koulutuksen leikkauksista ja rikkaiden suosimisesta kohti sosiaallaisempaa ja tasarvosempaa politiikkaa niin EU:ssa kuin Suomessa.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!