Budjetti on pikkujuttu

Rantakipsaillalla20140805.jpg

Ongelmana on, etteivät investoinnit käynnisty. Syitä on monia ja aiheesta kirjoittava James Mackintosh: Pitkäaikavälin näkymä: Investoijat herätetään sodan riskiin. (The Long View: Investors wake up to war risk) Mackintosch lopetta juttunsa.

  • Kun sota trumpetit törähtävät, geopolitiikka voittaa rahoituksen. Muina aikoina kannetaan huolta rahapolitiikasta.

Pitkään vallinnut sellainen käsitys, että talous määrää muun politiikan eikä päin vastoin.

Pilkkasimme vanhaa neuvostojärjestelmää siitä, että se oli unohtanut Karl Marxin opin siitä, ettei talouden ylärakenteen kautta voitaisiin taloutta menestyksellisestä kansan parhaaksi johtaa.
Yksi kvartaalivuosisataa on eletty talouden dominointivaltaa nk. politiikan loppua. Kiinan kehitys on vahvistanut käsitystä, että ideologiat ja muut sellaiset asiat on heitetty syrjään ja talouden ehdoilla pelataan markkinavoimien johdatuksessa.

Thomas Pikettyn uusi 21. vuosisadan pääoma - kirja (Le Capital au XXIe siècle 2013) vahvistaa tätä talouden valta-asemaa ja hän näkee vielä sen seurauksena vahvaa tuloerojen kasvua jonkinlaisena yleislakina. Kirjaa on arvosteltu poliittisin perustein sen pikkuvirheistä  ja nyttemmin on kirjoitettu toisesta kulmasta samaan aiheeseen liittyen, että kysymys epätasa-arvosta on muutakin kuin taloutta.
Adam Posen on kirjoittanut, että epäatasa-arvo keskustelussa unohdetaan rotu, sukupuoli ja etninen tausta.


Viime vuoden Kultaranta-seminaarissa Sauli Niinistö paalutti, että talous on valtataistelua. Silloin pidin sitä liian yksipuolisena ja talouden itseisarvoa väheksyvänä liian hallinnollisen näkemyksenä. Jossakin vaiheessa arvioin, että siinä taitaa olla itua sittenkin.
Kun taas nyt voimme havaita päinvastaista; ainakaan lyhyellä tähtäimellä ei voida valtaa käyttää talouden keinoilla. Venäjäpakotteet eivät taida purra ollenkaan siten, kuin lännessä oman kokemusmaailman tukeutuen luullaan.
Vladimir Putinin kansansuosio sen kun kasvaa, eli venäläisessä maailmassa on sellainen arvojärjestys, että valtion asema on yhteinen arvo. Vanhoissa muistoissa sankaruus yhdistyy kärsimykseen ja yksilön elämän laatu saa väistyä, kun kyse on suuresta mahtavasta.


Erkki Tuomioja on saanut kehuja suoralinjaisesta toiminnastaan. Nyt hän osoittelee sormellaan EU:n surkeaa johtoa: Venäjä politiikka tuuliajolla EU:ssa.
Ulkoministerit ml. omamme johtavat konsensushengessä.  Tarkoittiko Eki sitä, että pitäisi antaa enemmän suoraa toimivaltaa jollekin elimelle tai henkilölle vai oliko kyse lämpimikseen puhumisesta? Tosipeloitteitako hän tarkoittaa, kuten Philip Stephens FT:ssä.


Keskusten Juha Sipilä ja perussuomalaisten joukot vaativat jämäkämpää Suomen etujen puolustamista.
Sauli Niinistö ja Antti Rinne olivat oikeassa todetessaan, että ei tämä ole katastrofi ja yhdessä päätetyistä pidetään kiinni.
Olisiko Suomella, jonka väestöstä suurempi osa haikailee Naton perään, aika loikata EU- rintamasta Venäjän syleilyyn. Se ei ole rohkeutta, vaan tyhmyyttä. Onko tässä keskustan kompastuskivi?

O'ho: Ukko Pekka marketissa venäläinen metvursti oli tarjoustuotteena!

Tove Janssonin syntymästä sata vuotta. Naantalin muumimaailma elää ja ensimmäistä vuottaan ilman Dennis Livsonia.
Tove Janssonin elämästä tiedän monien kertomusten perusteella enemmän. Aikamoinen ihme on ja kumma on se, että Naantalissa on tällainen Muumimaailma. Uskokaa tai älkää: Dennis Livson kantoi usein huolta siitä, ettei täällä unohdettaisi Tove Janssonia. Näkyy 100-vuotisjuhla Muumimaailmassa, mutta ei juurikaan muulla tavalla.
Jälkiviisaasti voisi sanoa, että ehkäpä kaupungin yhdessä Muumimaailman kanssa olisi pitänyt tai ehkei se vieläkään ole myöhäistä, muistaa Tove Janssonia ihmisenä. Se olisi oikein näinä ahdistavina aikoina erityisesti ajattelen myös edellisiä aiheita.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!