Budjetin  tekemisen lyhyt oppimäärä

Kerron nyt tarinan elävästä elämästä , miten säästöt eivät ole syntyneet eivätkä synny. Kaupunginhallitus asettaa raamit, joihin virastojen ja lautakuntien on omat budjetti esityksensä tehtävä. Virastot esittävät erilaisia keinoja päästä tavoitteeseen. Useasti ehdotukset ovat sellaisia, joita ei voi tai joita ei ainakaan toteuttaa, mallia kotihoidon kuntalisän poistaminen. Operaation jälkeen kaikki ovat tyytyväisiä: Virkahenkilöt pesevät kätensä todeten, että yritetty on, kun taas puolestaan  luottamushenkilöt kehuvat, että saimmepa estettyä katalat esitykset. Oomme sankareita kaikki.  

Esitykset menevät kaupunginjohtajalle, joka poistaa ehdotuksista yhden luottamushenkilöille hanakalan investoinnin esim. urheiluun liittyvän kohteen ja samalla kaupunginjohtaja esittää prosenttiyksikön veronkorotusta. Budjetti esitellään ja kehutaan, että tiukkaa on, mutta muutoin mene hyvin.

Kaupunginhallitus ryhtyy käsittelemään budjetti.  Sitten kysellään, että mistä kulut muodostuvat ja vastauksissa saadaan mapillinen selvityksiä ja selityksiä. Sitten fundeerataan ja sonderaataan, että mitenkäs ne verotuotot taas muodostuivatkaan ja varsinkin nyt, kun maailmassa on sellainen meno, että kyllä se tällaiselta näyttää. Ja samat säkeet toisin päin seuraavalla kerralla. ja sitten välillä tietenkin me ryhmässä vähän mietittiin, että mitenkähän tuon nyt tekisi vähän toisin, että ei se olisi ihan sitä miltä näyttää.
Sitten karsitaan: Esimerkiksi historian kirjoituksesta luovutaan ja lyödään budjetti kiinni muutamin pikkukorjauksin ja ylioptimistisin tulo-odotuksin ja samalla  estetään tai nipistetään kaupunginjohtajan veronkorotusesitystä neljännes.

 
”Huh huh”,
 sanotaan, mutta saatiinpa tehdyksi. Sitten alkaakin joulupukin odotus ja kaikki hyvin tilinpäätökseen ja ensimmäiseen talouden puolivuosiraporttiin asti. Pakolliset sosiaalimenot, sairaanhoitopiiri pettivät, verotuloja ei kerry, satamakaan ei tuota, pitkäksi menee ja velka kasvaa. Mutta ensi vuonna ja varsinkin sitä seuraavana vuotena kaikki on toisin. Tehdään strategioita ja otetaan käyttöön parhaita käytäntöjä, vannotaan. Nyt pitäydytään niukkaan kasvuun ja tiukkaan kuriin, ei palkata uusia työntekijöitä, todetaan. No tietenkin pitää ottaa välttämättömiä sijaisia ja muutamiin muihin kohteisiin pakollisia henkilöitä. Mutta eihän meillä töissä ole vielä kuin 1300 henkeä, Turussakin on yli 13.000.  

Ja loppujen lopuksi  tarkemmin ajatelleen ja suoraan sanoen suurin piirtein,  eihän meillä ole suurempaa hätää  ole, sillä onhan meillä  vanhoja ylijäämiä, joilla tilinpäätöstappiot hoidetaan ja henki on hyvä niin ennen muuta  onhan  Naantali rikas kaupunki, jossa ei tarvitse rakentaa uusia kerrostaloja ei ainakaan kenenkään tutun naapuriin ja  toisaalta onhan meidän tasapuolisuuden nimissä  muiden maille  kaavoja tehtävä ja kalliisti niille kunnallistekniikkaa  rakennettava. Mitään uusia ideoita ei ainakaan muiden tekemiä kannata edes miettiä.  
 
Aurinkokin paistaa ja presidentti täällä kesäisin asusta ja muumiväkeäkin lappaa, niin, että kaikki hyvin kaupungissa, ja vaikka väkiluku ei kasvakaan,  niin onhan meille loistava tulevaisuus takana. Luostarikausi, kylpyläkausi, sataman suurteollisuuskausi ja onhan se ainakin jostain se uusi kukoistus tullut.


MR Tarinalla  ei tietenkään mitään yhteyttä toiselämään: tämä on fiktiivinen  kauhautarina siitä, miten voisivat asiat olla, elleivät ne olisi vielä huonommin.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!