BKT ja Velka

Yritän seurat keskustelua / väittelyä leikkauslinjan eduista ja haitoista. Kun en ole mikään taloustieteen tuntija ja kun kuitenkin luulen omaavani jonkinlaisen käsityksen mm:sssa siitä, mitä voidaan eksaktisti esittää , niin en ole voinut olla hämmästelemättä  tilastoaineiston perusteella tehtyjen johtopäätösten ristiriitaisuudesta. 

Tämän päivän FT:ssä  kirjoittavat Robert Pollin and Michael Ash perustellun kriittisesti Harvardin ekonomistitien Carmen Reinhart and Kenneth Rogoff tutkimuksesta ” Kasvu velkaantumisen aikana” (Growth in a Time of Debt) .
Mainitussa tutkimuksessa väitetään, että tilastoaineiston perusteella kasvu tyrehtyy vaiheessa, kun julkinen velka nousee yli 90 prosenttiin kasantuotteesta. Tätä tulosta ovat lainanneet republikaaninen kongressiedustaja Paul Ryan brittien konservatiivihallituksen valtionvarainministeri  George Osborne.

Pollin ja Ash väittävät tutkimuksen tilastoaineiston tulleen väärinkäytetyksi. Oikein tulkittuna näitä väitteitä ei voi pitää perusteltuna. Heidänkin todistelut tuntuvat oikeilta, erityisesti se, että viimeisen finanssikriisin aikana velkaantumalla tuettiin kasvua ja lievennettiin työttömyyttä.

Tätä samaa väittelyä  on värikkäästi  käyty, kuten hyvin muistamme, esimerkiksi Paul Krugmanin ja Olli Rehnin välillä.
Mauno Koivistoilla oli tapana väittää, että talouspolitiikka on aina väärä joltakin kannalta katsottuna.

Henkilökohtaisesti ihmettelen  yhtä peruskysymystä tutkimuksissa ja niistä vedetyistä johtopäätöksistä: kuinka relevanttia voidaan pitää kansantaloustilastojen todistusaineistoa. Esimerkiksi kasvun ja velkasuhteen keskinäisen riippuvuuden löytämine voi tapahtua muodollisesti, mutta siinä on taatusti vaikuttavina tekijöinä niin monet muuttuvat tekijät kuten aika ja politiikkafunktiot ja maailman muutos kokonaisuudessaan. Kriitikotkin muistuttivat korkotason vaikutuksesta viime kriisin aikana ja tietenkin sellainenkin tekijä kuin yhteisvaluutta euro ja kehittyvien talouksien merkitys ym. ovat varmasti vaikuttavia tekijöitä. Ja niinpä yksinkertainen seuraaja sanookin, että tutkimustuloksen pohjalta ei voi linjaa valita sen paremmin kuin oman päättelyn tai toiveen kautta.

Kirjoitin tuon alun 18.4. ja samasta aiheesta sain lukea aamun Hesarissa:

  • Anna Karismo HS Ekonomistikin erehtyy

  • Vää­rin Ex­ce­liin syö­te­tyt lu­vut, epä­sel­vin pe­rus­tein va­li­koi­dut muut­tu­jat, eri­koi­ses­ti pai­no­te­tut ti­las­tot. Pe­rus­tuu­ko eu­ro­mais­sa vii­me ajat nou­da­tet­tu tiuk­ka ta­lous­ku­ri­po­li­tiik­ka kui­ten­kin vää­rään tut­ki­mus­tie­toon?
    Ky­sy­mys­tä on poh­dit­tu kiih­keäs­ti täl­lä vii­kol­la aka­tee­mi­sis­sa pii­reis­sä ja päät­tä­jien esi­kun­nis­sa. Tiis­tai­na kä­vi il­mi, et­tä Har­var­din yli­opis­ton toh­to­ritKenneth Rogoff ja Carmen Reinhart ovat teh­neet vir­hei­tä tut­kies­saan suu­ren val­tion­ve­lan ja ta­lous­kas­vun yh­teyt­tä kuu­lui­sas­sa tut­ki­muk­ses­saan. He ovat myön­tä­neet Ex­cel-vir­heen.
    Kiu­sal­li­sek­si Har­var­din aka­tee­mik­ko­jen säh­läyk­sen te­kee se, et­tä hei­dän tut­ki­muk­sen­sa on ol­lut eu­ro­päät­tä­jien pää­lu­ke­mis­toa vel­ka­krii­si­pää­tök­siä teh­täes­sä.

  • "Va­ka­vas­ti otet­ta­van aka­tee­mi­sen tut­ki­muk­sen poh­jal­ta on laa­jas­ti tun­net­tua, et­tä kun jul­ki­nen vel­ka nou­see yli 90 pro­sen­tin, sil­lä on kiel­tei­nen vai­ku­tus ta­lou­den dy­na­miik­kaan, mis­tä seu­raa usean vuo­den heik­ko kas­vu", kir­joit­ti ta­lous­ko­mis­saa­ri Olli Rehn EU-mai­den val­tio­va­rain­mi­nis­te­reil­le hel­mi­kuus­sa. Rehn jat­koi päät­te­le­mäl­lä, et­tä Eu­roo­pas­sa pi­tää siis nou­dat­taa tiuk­kaa ta­lous­ku­ria ja kar­sia jul­ki­sia me­no­ja.
    Mo­ni eko­no­mis­ti, muun muas­sa No­bel-pal­kit­tu Paul Krugman, ar­vos­te­li tiuk­kaa lin­jaa. Päät­tä­jät, myös Rehn, tyr­mä­si­vät kri­tii­kin.
    Oli ku­ka hy­vän­sä oi­keas­sa, po­lii­tik­ko­jen soi­si op­pi­van ta­lous­tie­tei­li­jöi­den tä­män­ker­tai­ses­ta väit­te­lys­tä, et­tä jo­pa huip­pu­tut­ki­joi­den on erit­täin vai­kea osoit­taa ve­den­pi­tä­väs­ti val­tion ve­lan, ta­lous­kas­vun ja jul­kis­ten me­no­jen su­pis­ta­mi­sen yh­teyk­siä. Sik­si myös so­ra­ää­niä tu­li­si kuul­la tar­kal­la kor­val­la.

Siinä se: Aikoinaan kun keskustelimme puoleen sisällä euroon liittymisestä, vaadittiin vasemmistosiiveltä, ettei hyväksytä tiukkuja stabiliteetti-vaatimuksia, koska ne rajoittavat kansallisen politiikan valinnanvapautta.
Edustin tuolloin näkemystä, että julkisen sektorin olisi oman vaikutusvaltaisuuden säilyttämiseksi syytä olla vähemmän velassa. Eli velkaan pitää suhtautua myös siltä kannalta, että kenelle sitä kautta tosiasiallinen valta siirtyy. Euroalueella tiedämme seuraukset. Ei suinkaan Bryssel vaan markkinat ne ovat jotka määräävät.

Ps. Tämä asiakokonaisuus on alkanut kiinnostaa ja Yle teki jutun 23.4.2013 asian keksineen opiskelijasta. Kommenttina Ylen juttu.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!