Armas Rönnholmin syntymästä 120 vuotta

ArmasRC3B6nnholm-2.jpg

Armas Gideon Rönnholm syntyi 120 vuotta sitten 16.8.1898 Naantalissa Iso Vallin talossa Torikatu N:ro 3, jossa hän asui koko ikänsä kuolemaansa 20.4.1977 asti.

Hänen isänsä oli maalari Antton Rönnholm. Armas oli Anttonin ja Amandan  kolmas lapsi ja toinen poika. Isä kuoli nuorena 1904 Armaksen olleessa kuuden vuoden ikäinen.

Antton ehti kuitenkin olla valtuutettu vanhan mallisessa valtuustossa ja muistan kerrotun, että hänen maalarin jälkensä oli näkyvissä kirkon kellotaulussa  ja vielä vuoteen 1965 asti alttarin ootrauksessa.

50 vuoden työura

Armas kävi kansakoulun ja rippikoulun oli Naantalin kuuluisia rantapoikia. Ensimmäinen työpaikka taisi olla pikkurenkinä kauppias Marjasella. Sen jälkeen maatöissä sukulaistaloissa Askaisisssa ja 1916 linnoitustöissä ainakin Örössä.
Hänen varsinainen ammattinsa myöhemmin oli sähköasentaja ja siksi Naantalin vähäisten työmahdollisuuksien vuoksi hän oli paljon matkatöissä 1920-1930 luvulla. Viimeiset 28 vuotta hän toimi Lounais-Suomen Sähkön, myöhemmin Länsivoiman, sittemmin Fortumin ja nykyisin Carunan Raision ja Naantalin maaliskunnan alueen piirimiehenä vuoteen 1963 loppuun asti. Yhteensä hänelle siis tuli työvuosia yli 50.

Naantalin Työväenyhdistys saa nuoren jäsenen

Hän liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 1916 täytettyään vaaditut 18 vuotta. Liittymisestä ei ollut tarkempaa puhetta, mutta arvelen tulevan apen Frans Karlströmin ja puheenjohtaja Kalle Salmisen olleen vaikuttavia tekijöitä.

Punakaartin lyhyt oppimäärä, tuomiosta 100 vuotta

Armas  Rönnholm oli sata vuotta sitten 16.8.1918 Suomenlinnassa Valtiorikosoikeudessa  tuomittavana. Oikeuden puheenjohtaja Aarne Vuorenheimo oli todennut: 

”Voisi  20-vuotissyntymäpäiväänsä paremminkin viettää”.

Hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuristushuoneeseen ja menettämään kansalaisluottamuksena viideksi vuodeksi. Vapausrangaistus lykkääntyy viideksi vuodeksi eli hän selvisi ehdonalaisella, niin kutsutulla junan kivittäjän tuomiolla 

Kuulustelupöytäkirjan mukaan sekatyömies Armas Rönnholm joutunut vangiksi Hollolaassa 1.5.1918. Toiminut Naantalin punakaartissa paikallisen puhelinlaitoksen hoitajana. Saanut palkkaa Turun piirin Naantalin osastolta 225 mk. On voinut kuulua vähän aikaa esikuntaan. (Itse hän joskus kehui olleensa plutoonan päällikkö, mutta en tiedä missä ja koska) mr. Kantanut kivääriä, mutta ei osallistunut murhiin eikä ryöstöihin.
Kyllä hän varmaan vapaasta tahdosta oli lähtenyt punakaartiin, vaikka hän kuulustellussa kertoi liittyneensä ammattiosaston käskystä
Suojeluskunnan lausunnon mukaan Rönnholm on kohtalaisen työteliäs suupaltti, toimeentulo hyvä?

En ole tarkemmin asiaa selvittänyt tai en muista, mutta luulen hänen ensiksi olleen Felmanin kentällä Lahdessa ja sitten Hennalassa, ehkä Lappeenrannassa, mutta pääosan ajasta Stor Mjölössä eli nykyisessä Isosaaressa.

Isosaaresta hän muisteli, että venäläisiä vankeja kohdeltiin vielä huonommin. Ne oivat sikakarsinassa, jossa oli juuretkin syöty ja vartijat kohtelivat heitä, kuin koiria. Omia muistoinaan hän kertoi hartaustilaisuuksista, joissa heille kadotukseen meneviä kehotettiin rukoilemaan helpotusta helvettiin. He pyysivät virttä "Miksi vääryys vallan saapi" ja pappi valitteli, "ettekö te mitään muuta virttä tunne".
Hän ei koskaan eronnut kirkosta ja luulen, että hänellä oli kristillinen vakaumus. Kotona perusteltiin väkivallan vastaisuutta  Ken miekkaan tarttu hän miekkaan hukkuu” suuren kirjan lainauksella.
Vankioleirikokemukset olivat riittävät: Yksi reissu siihe saareen riittä, kun asepalveluksessa osiellä ollessani kysin kiinnostukseta tulla tutustumaan entiseen leirin alueeseen.  Elämänsä viimeisenä päivänä  Paimion parantolassa lähes 60 vuottaa myöhemmin hän kauhistuneena houraili: "Nyt se hyppäs mereen ja nyt ne ampuu sen".

Armas Rönnholm valitsi aktiivisen sosialidemokratian

Armas toimi Naantalin Työväenyhdistyksen puheenjohtajana vuosikymmeniä, oli piiritoimikunnan jäsen ja puoluekokous edustaja jo 1920 ja viimeisen kerran vuonna 1969 Turun kokouksessa. Vuonna 1975 Jyväskylässä hänet nimettiin puolueen kunniajäseneksi. ( Puoluekokouksissa näitä nimetään yksi piiriä kohden).
Jäsenyysvuosi kertyi 61.

Naantalin Työväentalo oli hänelle vähintäänkin toinen koti. Kun hän tuli matkatöistä Naantaliin, mentiin ensi katsomaan Työväentaloa, kertoi äitini muistellessaan seurusteluaikojaan.

Hän toimi Naantalin kaupunginvaltuustossa 46 vuotta alkaen vuonna 1926 – 1972. Kahteen otteeseen puheenjohtajana ja monia vuosia varapuheenjohtajana. Sosiaalilautakunnan puheenjohtajan hän toimi vuosia ja hänellä oli monia muita luottamustoimia niin Naantalissa kuin maakunnassa.

TUL:n urheiluseura Naantalin Toverit oli hänen perustamansa sen rahastohoitajan hän toimi vuosikymmenet. Naantalin Puhelinosuuskunnan hallituksen puheenjohtajan hän toimi kauan ja viimeinen pitkäaikainen luottamustehtävä oli Naantalin kirkkohallintokunnan jäsenyys, jota hän hoiti kuolemaansa saakka.

Kotinurkista näki tarpeeksi ja se ei ollut vähän

Armas avioitui vasta 40 vuoden ikäisenä Helena Karlströmin kanssa. Äitini oli NTY:n puheenjohtajana 1920-luvulla toiminen Frans Karlströmin tytär. Meidän nelihenkine perhe asui Torikatu 3 pikku rakennuksessa, jossa isäni ja äitini viettivät elämänsä loppuajat.
Juhlat ja matkustaminen  eivät innostaneet paitsi jo ne olivat Työväentalolla.

Elämäntavat olivat puritaaniset: Aamupuuro, suolainen kala ja peruna, kahvikuppi, sanomalehdet, radion ja tv:n uutiset ja kokoukset, niistä päivä täyttyi.

Hän oli yleisistä asioista hyvin perillä ja erityisesti kunnallishallinnon hän hallitsi.
Kaupunginjohtaja Lasse Kangas oli hänelle tärkeä. Arvostus alkoi siitä, että hän palautti Työväenyhdistyksen torvet. Hän koko Kankaan erottamisen ajojahtina ja oikeusmurhana.Nuo Naantalin riitojen ajat  hän otti raskaasti.

Mutta  työ oli aina kaiken muun edellä.

Koko perheemme palveli Lounais-Suomen Sähköä.
Hän ei lähtenyt "helpompiin"  poliittisiin tehtäviin ei ammattiyhdistyksen eikä piirin hommiin. 

Aikalaiset pitivät häntä seurallisena ja hauskana sekä yksityisessä kanssakäymisessä politiikkaa välttävänä perusnaantalilaisena raittiusmiehenä. Kun toiset ihailivat hänen kovaa luonnetta olla ottamatta, vastasi hän,

”että ei ole kyse vahvasta luonteesta, vaan heikoista himoista”

Rantaparlamentti on hänen käyttöön ottama nimitys Naantalin rannan ikämiesten juttuseurasta. Myöskin ranta-alueen rauhoittaminen autoliikenteeltä oli hänen aloitteensa.

Jämpti, mutta kiltti.Ihan hyvä isä.
MR 

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!