Armas Gideon Rönnholm syntyi 120 vuotta sitten 16.8.1898
Naantalissa Iso Vallin talossa Torikatu N:ro 3, jossa hän asui koko ikänsä
kuolemaansa 20.4.1977 asti.
Hänen isänsä oli maalari Antton Rönnholm. Armas oli Anttonin ja Amandan
kolmas lapsi ja toinen poika. Isä kuoli nuorena
1904 Armaksen olleessa kuuden vuoden ikäinen.
Antton ehti kuitenkin olla valtuutettu vanhan mallisessa
valtuustossa ja muistan kerrotun, että hänen maalarin jälkensä oli näkyvissä kirkon kellotaulussa ja vielä
vuoteen 1965 asti alttarin ootrauksessa.
50 vuoden työura
Armas kävi kansakoulun ja rippikoulun oli Naantalin
kuuluisia rantapoikia. Ensimmäinen työpaikka taisi olla pikkurenkinä kauppias Marjasella. Sen jälkeen maatöissä
sukulaistaloissa Askaisisssa ja 1916 linnoitustöissä ainakin Örössä.
Hänen varsinainen ammattinsa myöhemmin oli sähköasentaja ja siksi Naantalin vähäisten
työmahdollisuuksien vuoksi hän oli paljon matkatöissä 1920-1930 luvulla.
Viimeiset 28 vuotta hän toimi Lounais-Suomen Sähkön, myöhemmin
Länsivoiman, sittemmin Fortumin ja nykyisin Carunan Raision ja Naantalin maaliskunnan alueen piirimiehenä vuoteen 1963 loppuun
asti. Yhteensä hänelle siis tuli työvuosia
yli 50.
Naantalin Työväenyhdistys saa nuoren jäsenen
Hän liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 1916 täytettyään vaaditut
18 vuotta. Liittymisestä ei ollut tarkempaa puhetta, mutta arvelen tulevan apen
Frans Karlströmin ja puheenjohtaja Kalle
Salmisen olleen vaikuttavia tekijöitä.
Punakaartin lyhyt oppimäärä, tuomiosta 100 vuotta
Armas Rönnholm oli sata vuotta sitten 16.8.1918 Suomenlinnassa
Valtiorikosoikeudessa tuomittavana.
Oikeuden puheenjohtaja Aarne Vuorenheimo oli todennut:
”Voisi
20-vuotissyntymäpäiväänsä paremminkin viettää”.
Hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi kuristushuoneeseen ja
menettämään kansalaisluottamuksena viideksi vuodeksi. Vapausrangaistus
lykkääntyy viideksi vuodeksi eli hän selvisi ehdonalaisella, niin kutsutulla junan kivittäjän tuomiolla
Kuulustelupöytäkirjan mukaan sekatyömies Armas Rönnholm
joutunut vangiksi Hollolaassa 1.5.1918. Toiminut Naantalin punakaartissa
paikallisen puhelinlaitoksen hoitajana. Saanut palkkaa Turun piirin Naantalin
osastolta 225 mk. On voinut kuulua vähän aikaa esikuntaan. (Itse hän joskus
kehui olleensa plutoonan päällikkö, mutta en tiedä missä ja koska) mr. Kantanut
kivääriä, mutta ei osallistunut murhiin eikä ryöstöihin.
Kyllä hän varmaan
vapaasta tahdosta oli lähtenyt punakaartiin, vaikka hän kuulustellussa kertoi
liittyneensä ammattiosaston käskystä
Suojeluskunnan lausunnon mukaan Rönnholm on kohtalaisen
työteliäs suupaltti, toimeentulo hyvä?
En ole tarkemmin asiaa selvittänyt tai en muista, mutta
luulen hänen ensiksi olleen Felmanin kentällä Lahdessa ja sitten Hennalassa,
ehkä Lappeenrannassa, mutta pääosan ajasta Stor Mjölössä eli nykyisessä
Isosaaressa.
Isosaaresta hän muisteli, että venäläisiä vankeja kohdeltiin
vielä huonommin. Ne oivat sikakarsinassa, jossa oli juuretkin syöty ja vartijat
kohtelivat heitä, kuin koiria. Omia muistoinaan hän kertoi
hartaustilaisuuksista, joissa heille kadotukseen meneviä kehotettiin
rukoilemaan helpotusta helvettiin. He pyysivät virttä ”Miksi vääryys
vallan saapi” ja pappi valitteli, ”ettekö te mitään muuta virttä
tunne”.
Hän ei koskaan eronnut kirkosta ja luulen, että hänellä oli
kristillinen vakaumus. Kotona perusteltiin väkivallan vastaisuutta Ken miekkaan tarttu hän miekkaan hukkuu” suuren
kirjan lainauksella.
Vankioleirikokemukset olivat riittävät: Yksi reissu siihe saareen riittä, kun asepalveluksessa osiellä ollessani kysin kiinnostukseta tulla tutustumaan entiseen leirin alueeseen. Elämänsä viimeisenä päivänä Paimion parantolassa lähes 60 vuottaa myöhemmin hän kauhistuneena houraili:
”Nyt se hyppäs mereen ja nyt ne ampuu sen”.
Armas Rönnholm valitsi aktiivisen sosialidemokratian
Armas toimi Naantalin Työväenyhdistyksen
puheenjohtajana vuosikymmeniä, oli piiritoimikunnan jäsen ja puoluekokous
edustaja jo 1920 ja viimeisen kerran vuonna 1969 Turun kokouksessa. Vuonna 1975 Jyväskylässä hänet nimettiin
puolueen kunniajäseneksi. ( Puoluekokouksissa näitä nimetään yksi piiriä
kohden).
Jäsenyysvuosi kertyi 61.
Naantalin Työväentalo oli hänelle vähintäänkin toinen koti.
Kun hän tuli matkatöistä Naantaliin, mentiin ensi katsomaan Työväentaloa,
kertoi äitini muistellessaan seurusteluaikojaan.
Hän toimi Naantalin kaupunginvaltuustossa 46 vuotta alkaen
vuonna 1926 – 1972. Kahteen otteeseen puheenjohtajana ja monia vuosia
varapuheenjohtajana. Sosiaalilautakunnan puheenjohtajan hän toimi vuosia ja
hänellä oli monia muita luottamustoimia niin Naantalissa kuin maakunnassa.
TUL:n urheiluseura Naantalin Toverit oli hänen perustamansa
sen rahastohoitajan hän toimi vuosikymmenet. Naantalin Puhelinosuuskunnan
hallituksen puheenjohtajan hän toimi kauan ja viimeinen pitkäaikainen
luottamustehtävä oli Naantalin kirkkohallintokunnan jäsenyys, jota hän hoiti
kuolemaansa saakka.
Kotinurkista näki tarpeeksi ja se ei ollut vähän
Armas avioitui vasta 40 vuoden ikäisenä Helena Karlströmin
kanssa. Äitini oli NTY:n puheenjohtajana 1920-luvulla toiminen Frans
Karlströmin tytär. Meidän nelihenkine perhe asui Torikatu 3 pikku rakennuksessa, jossa isäni ja äitini viettivät elämänsä loppuajat.
Juhlat ja matkustaminen eivät innostaneet paitsi jo ne olivat Työväentalolla.
Elämäntavat olivat puritaaniset: Aamupuuro, suolainen kala ja peruna, kahvikuppi, sanomalehdet, radion ja tv:n uutiset ja kokoukset, niistä päivä täyttyi.
Hän oli yleisistä asioista hyvin perillä ja erityisesti kunnallishallinnon hän hallitsi.
Kaupunginjohtaja Lasse Kangas oli hänelle tärkeä. Arvostus alkoi siitä, että hän palautti Työväenyhdistyksen torvet. Hän koko Kankaan erottamisen ajojahtina ja oikeusmurhana.Nuo Naantalin riitojen ajat hän otti raskaasti.
Mutta työ oli aina kaiken muun edellä.
Koko perheemme palveli Lounais-Suomen Sähköä.
Hän ei lähtenyt ”helpompiin” poliittisiin tehtäviin ei ammattiyhdistyksen eikä piirin hommiin.
Aikalaiset pitivät häntä seurallisena ja hauskana sekä
yksityisessä kanssakäymisessä politiikkaa välttävänä perusnaantalilaisena
raittiusmiehenä. Kun toiset ihailivat hänen kovaa luonnetta olla ottamatta,
vastasi hän,
”että ei ole kyse vahvasta luonteesta, vaan heikoista himoista”
Rantaparlamentti on hänen käyttöön ottama nimitys Naantalin rannan ikämiesten
juttuseurasta. Myöskin ranta-alueen rauhoittaminen autoliikenteeltä oli hänen
aloitteensa.
Jämpti, mutta kiltti.Ihan hyvä isä.
MR
