Naantali on ollut konservatiivinen pakolaiskysymyksissä. Lähtökohtana on luonnollinen halu säilyttää kaupungin hyväksi koetut
olosuhteet sellaisenaan; kuka nyt ehdoin tahdoin omaa tilaansa
heikentäisi, on ollut useiden ajatuksen kulku.
Naantalissa on myös pikkukaupungille tyypillistä pelokkuutta. Senkin voi
ymmärtää luontaisena vieraspelkona. Kun siihen sitten nykyolosuhteissa lisätään
julkisuuden tuomia kauhukuvia, on varauksellinen suhtautuminen seurauksena.
Emme voi myöskään unohtaa ihmisissä olevaa luonteenpiirrettä
löytää syypää vaikeuksiin jostakin kolmannesta osapuolesta. Erityisesti tätä
tunnetta ruokitaan poliittisessa retoriikassa.
Toiseen suuntaa vaikuttava yksilökohtainen humanitäärisyys ja kristillinen etikka
puhuvat auttamisen ja kaikkien ihmisten välisen veljeyden puolesta. Näitä
tuntoja vahvistaa myös julkisten tiedotusvälineiden kuvaukset ihmisten
epäinhimillistä olosuhteista, sellaisista, joissa kodin jättämisen pakottaa
jopa kuoleman uhka.
Asetelma on helposti polarisoituva ja tiukkoihin linjauksiin juuttuva.
Maahanmuuttajien ja pakolaisten asiaan on suhtauduttava vakavasti välttämällä
kärjistyksiä. Demokraattisessa yhteiskunnassa on kuunneltava monipuolisesti kaupunkilaisten
näkökulmia ja on aktiivisesti tehtävä korjauksia mahdollisesti syntyviin epäkohtiin
muistaen niin paikallisten kuin maahan muuttajien oikeudet ja velvollisuudet, jotka
eivät voi olla toisiaan rajoittavia.
Näistä syistä johtuen tulisi päätöksenteossa pyrkiä
laajaan yhteisymmärrykseen. Vaihtoehtoa, jossa pakolaisia ei maahan päästetä
eikä vastaanoteta, ei ole. Sen tietävä tällä hetkellä kaikki valtiolliset
päättäjät, aivan erityisesti tasavallan hallituksessa ollevat puolueet: Keskusta,
Perussuomalaiset ja Kokoomus, joiden hallitessa maahanmuuttomäärät ovat
kasvaneet merkittävästi.
Vaihtoehtoa, että maassa olisi pakolaisiin totaalisen torjuvasti suhtautuva hyvinvoiva kaupunki, on epärealistinen ja kestämätön.
Tämän asetelman tuntien ja tunnistaen yhteistyötä korostavien sosialidemokraattien mielestä on tärkeää luoda sellainen toiminta malli, jolla
käännetään uhat mahdollisuuksiksi. Mutta niin ei itsestään tapahdu, vaan se
vaatii aktiivisia toimenpiteitä ja siksi ehdotamme seuraavia linjauksia:
Kotouttaminen
on tärkein tehtävä.
Sen hyvä suunnittelu ja aktiivinen kehityksen seuraaminen varmistavat toiminnan
tuloksellisuuden, sillä onnistunut kotoutuminen vähentää kuntien ja
valtion kuluja.
Kaupungin tulee pyrkiä järjestelmällisesti juurevaan
kotouttamiseen muiden kuntien, kansalaisyhteiskunnan ja eri tahojen kanssa alueellisten
kumppanuusohjelmien käyttöönoton kautta.
Myönteisen
turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittumista
tulee edes auttaa antamalla riittävät tiedot kaupungista jo esikotouttamisvaiheen riittävää
alkukartoitusta varten. Näin voimme varmistaa, että kaupunkiin sijoitetaan
sellaisia perheitä ja / tai yksilöitä, että heidän osaamisensa ja koulutus-
ja/tai työtarpeet kohtaavat kaupungin tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.
Naantalilla tulee olla kotouttamisohjelma.
Naantalissa on
kerättävä pyöreän pöydän ääreen eri toimijat:
Järjestöt, yritykset ja muut yhteisöt. Esikotouttaminen toteutetaan lähtökohtaisesti
elinympäristöön ja arjen toimintoihin. Kaupungin ja vapaaehtoistahojen
koordinaation toteutuminen on tärkeää päällekkäisten toimintojen välttämiseksi.
Koordinaatiovastuussa olevalta valtiolta on haettava ja saatava tukea toiminnan organisoinnissa.
Kaupungin on huolehdittava työntekijöiden
koulutuksesta ja kuntalaiset on otettava mukaan kotouttamiseen.
Kaupungin on
aktiivisesti huolehdittava valtion korvausten saamisesta.
Kaupungin on ryhdyttävä toimenpiteisiin korvausten
tasojen nostamiseksi tasolle, jotta kunnilla on riittävät taloudelliset edellytykset huolehtia kuntaan
sijoitetuista. On myös edellytettävä, että kotoutumislaissa kunnille suoritettavia
laskennallisia korvausperusteita yksinkertaistetaan, jotta ne riittävät
kaikkien peruspalveluiden järjestämiseen.
Ottaen huomioon turvapaikan saavien määrän merkittävä kasvu pitäisi pikaisesti
selvittää mahdollisuus saada korvausta neljä vuotta kolmen vuoden sijaan, kuten
kiintiöpakolaisten kohdalla menetellään.
Onnistuneen kotouttamisen ja
ristiriitojen välttämiseksi tulee naantalilaisia informoida riittävän ajoissa
ja laajasti. Kuntalaisten turvallisuuden tunteesta on kannettava huolta.
Ihmisen paras kotouttaja on toinen ihminen.
Siksi kotoutumisessa tärkeää on
luonnollinen osallistuminen yhteiskunnan erilaisiin tilaisuuksiin ja
tilanteisiin. Ihmiset on kohdattava yksilöinä ja yritettävä löytää jokaiselle
mahdollisimman selkeä ja sopiva polku eteenpäin.
Kiinnitetään erityistä huomiota naisten
ja lasten oikeuksiin.
Kannustetaan naisia ja lapsia mukaan aktiiviseen toimintaan,
vuorovaikutukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Kehitetään erilaisia osallisuutta,
yhteenkuuluvuutta ja demokratiaa vahvistavia yhteiskunnallisia toimia työhön
radikalisoitumista vastaan.
Kuntien on lisättävä omaa
osaamistaan.
Kansalaisjärjestöt voivat tukea mutta eivät tuottaa niitä
palveluita, jotka ovat kuntien vastuulla. Kokonaiskoordinaatiosta vastuu on valtiolla ja myös kunnilla.
Erilaiset kulttuurierot tulisi tiedostaa,
kun asioidaan julkisissa palveluissa. Näin pystytään puuttumaan
mahdollisiin ongelmiin varhaisessa vaiheessa mutta myös opastamaan siinä, miten
uusi ympärillä oleva yhteiskunta olettaa toimittavan. Viisasta olisi luoda kulttuuriopas
ja etsiä vapaaehtoisia, jotka voivat toimia kulttuuritutoreina.
Kotoutumisen tueksi tarvitaan myös
vapaaehtoisia auttamaan
arkisissa askareissa, koska uudessa maassa on aina erilaista.Mukaan työhön pitäisi saada
osallistettua myös naapurustot ja työyhteisöt esimerkiksi ystävyystoiminnan kautta.Erityisesti naiset tulee ottaa mukaan
yhteiskunnan toimintaan.
Palveluita tulisi antaa
myös selkokielellä,
ja tukimateriaalia sekä oppaita pitäisi olla saatavilla eri kielillä. Tuetaan
myös järjestöjä tuottamaan palveluita ja materiaaleja monilla eri kielillä
erityisesti arjen tilanteisiin.
Vertaistuki ja kokemusasiantuntijoiden
osaaminen
on tehokasta kotouttamisen kannalta.Paras tapa saada ihmiset
kohtaamaan toisensa on tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin
välillä yhdistäen molempien osaamisen.Toimijoiden välille on luotava
tiiviitä kumppanuuksia, jotta osapuolet saadaan sitoutettua yhteiseen työhön.
Yhteiskunnan antamassa taloudellisessa tuessa eri järjestöille
tulisi huomioida toimijat, jotka työskentelevät osallistamisen vahvistamiseksi.
Kunnille on tehtävä kumppanuuskäsikirja,
joka ohjeistaa, miten kumppanuuksia luodaan eri toimijoiden välille. Näin
toimintaa saadaan yhdenmukaistettua ja päällekkäisyyksiä purettua.
Mikko Rönnholmin kirjoitus perustuu SDP:n linjauksiin ja Naantalin olosuhteisiin.
