Aktiivisuudella autetaan kotouttamisessa

Ongelmistaratkaisuihin20160416.JPG

Naantali on ollut konservatiivinen pakolaiskysymyksissä. Lähtökohtana on luonnollinen halu säilyttää kaupungin hyväksi koetut olosuhteet sellaisenaan; kuka nyt ehdoin tahdoin omaa tilaansa  heikentäisi, on ollut useiden ajatuksen kulku.
Naantalissa on myös pikkukaupungille tyypillistä pelokkuutta. Senkin voi ymmärtää luontaisena vieraspelkona. Kun siihen sitten nykyolosuhteissa lisätään julkisuuden tuomia  kauhukuvia, on varauksellinen suhtautuminen seurauksena.

Emme voi myöskään unohtaa ihmisissä olevaa luonteenpiirrettä löytää syypää vaikeuksiin jostakin kolmannesta osapuolesta. Erityisesti tätä tunnetta ruokitaan poliittisessa retoriikassa.

Toiseen suuntaa vaikuttava yksilökohtainen humanitäärisyys ja kristillinen etikka puhuvat auttamisen ja kaikkien ihmisten välisen veljeyden puolesta. Näitä tuntoja vahvistaa myös julkisten tiedotusvälineiden kuvaukset ihmisten epäinhimillistä olosuhteista, sellaisista, joissa kodin jättämisen pakottaa jopa kuoleman uhka.

Asetelma on helposti polarisoituva ja tiukkoihin linjauksiin juuttuva.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten asiaan on suhtauduttava vakavasti välttämällä kärjistyksiä. Demokraattisessa yhteiskunnassa on kuunneltava monipuolisesti kaupunkilaisten näkökulmia ja on aktiivisesti tehtävä korjauksia mahdollisesti syntyviin epäkohtiin muistaen niin paikallisten kuin maahan muuttajien oikeudet ja velvollisuudet, jotka eivät voi olla toisiaan rajoittavia.

Näistä syistä johtuen tulisi päätöksenteossa pyrkiä  laajaan yhteisymmärrykseen. Vaihtoehtoa, jossa pakolaisia ei maahan päästetä eikä vastaanoteta, ei ole. Sen tietävä tällä hetkellä kaikki valtiolliset päättäjät, aivan erityisesti tasavallan hallituksessa ollevat puolueet: Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus, joiden hallitessa maahanmuuttomäärät ovat kasvaneet merkittävästi.
Vaihtoehtoa, että maassa olisi pakolaisiin totaalisen torjuvasti suhtautuva hyvinvoiva kaupunki, on epärealistinen ja kestämätön.

Tämän asetelman tuntien ja tunnistaen  yhteistyötä korostavien  sosialidemokraattien mielestä on tärkeää luoda sellainen toiminta malli, jolla käännetään uhat mahdollisuuksiksi. Mutta niin ei itsestään tapahdu, vaan se vaatii aktiivisia toimenpiteitä ja siksi ehdotamme seuraavia linjauksia:

Kotouttaminen on tärkein tehtävä.
Sen hyvä suunnittelu ja aktiivinen kehityksen seuraaminen varmistavat toiminnan tuloksellisuuden, sillä onnistunut kotoutuminen vähentää kuntien ja valtion kuluja.
Kaupungin tulee pyrkiä järjestelmällisesti juurevaan kotouttamiseen muiden kuntien, kansalaisyhteiskunnan ja eri tahojen kanssa alueellisten kumppanuusohjelmien käyttöönoton kautta.

Myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden sijoittumista
tulee edes auttaa antamalla riittävät tiedot kaupungista jo esikotouttamisvaiheen riittävää alkukartoitusta varten. Näin voimme varmistaa, että kaupunkiin sijoitetaan sellaisia perheitä ja / tai yksilöitä, että heidän osaamisensa ja koulutus- ja/tai työtarpeet kohtaavat kaupungin tarjoamien mahdollisuuksien kanssa.

Naantalilla tulee olla kotouttamisohjelma.

Naantalissa on kerättävä pyöreän pöydän ääreen eri toimijat:
Järjestöt, yritykset ja muut yhteisöt. Esikotouttaminen toteutetaan lähtökohtaisesti elinympäristöön ja arjen toimintoihin. Kaupungin ja vapaaehtoistahojen koordinaation toteutuminen on tärkeää päällekkäisten toimintojen välttämiseksi. Koordinaatiovastuussa olevalta valtiolta on haettava ja saatava tukea toiminnan organisoinnissa.

Kaupungin on huolehdittava työntekijöiden koulutuksesta ja kuntalaiset on otettava mukaan kotouttamiseen.

Kaupungin on aktiivisesti huolehdittava valtion korvausten saamisesta.
Kaupungin on ryhdyttävä toimenpiteisiin korvausten tasojen nostamiseksi tasolle, jotta kunnilla on riittävät taloudelliset edellytykset huolehtia kuntaan sijoitetuista. On myös edellytettävä, että kotoutumislaissa kunnille suoritettavia laskennallisia korvausperusteita yksinkertaistetaan, jotta ne riittävät kaikkien peruspalveluiden järjestämiseen.
Ottaen huomioon turvapaikan saavien määrän merkittävä kasvu pitäisi pikaisesti selvittää mahdollisuus saada korvausta neljä vuotta kolmen vuoden sijaan, kuten kiintiöpakolaisten kohdalla menetellään.

Onnistuneen kotouttamisen ja ristiriitojen välttämiseksi tulee naantalilaisia informoida riittävän ajoissa ja laajasti. Kuntalaisten turvallisuuden tunteesta on kannettava huolta.

Ihmisen paras kotouttaja on toinen ihminen.
Siksi kotoutumisessa tärkeää on luonnollinen osallistuminen yhteiskunnan erilaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin. Ihmiset on kohdattava yksilöinä ja yritettävä löytää jokaiselle mahdollisimman selkeä ja sopiva polku eteenpäin.

Kiinnitetään erityistä huomiota naisten ja lasten oikeuksii
n.
Kannustetaan naisia ja lapsia mukaan aktiiviseen toimintaan, vuorovaikutukseen ja osallisuuteen yhteiskunnassa. Kehitetään erilaisia osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja demokratiaa vahvistavia yhteiskunnallisia toimia työhön radikalisoitumista vastaan.

Kuntien on lisättävä omaa osaamistaan.
Kansalaisjärjestöt voivat tukea mutta eivät tuottaa niitä palveluita, jotka ovat kuntien vastuulla. Kokonaiskoordinaatiosta vastuu on valtiolla ja myös kunnilla.

Erilaiset kulttuurierot tulisi tiedostaa,
kun asioidaan julkisissa palveluissa. Näin pystytään puuttumaan mahdollisiin ongelmiin varhaisessa vaiheessa mutta myös opastamaan siinä, miten uusi ympärillä oleva yhteiskunta olettaa toimittavan. Viisasta olisi luoda kulttuuriopas ja etsiä vapaaehtoisia, jotka voivat toimia kulttuuritutoreina.

Kotoutumisen tueksi tarvitaan myös vapaaehtoisia auttamaan
arkisissa askareissa, koska uudessa maassa on aina erilaista.Mukaan työhön pitäisi saada osallistettua myös naapurustot ja työyhteisöt esimerkiksi ystävyystoiminnan kautta.Erityisesti naiset tulee ottaa mukaan yhteiskunnan toimintaan.

Palveluita tulisi antaa myös selkokielellä,
ja tukimateriaalia sekä oppaita pitäisi olla saatavilla eri kielillä. Tuetaan myös järjestöjä tuottamaan palveluita ja materiaaleja monilla eri kielillä erityisesti arjen tilanteisiin.

Vertaistuki ja kokemusasiantuntijoiden osaaminen
on tehokasta kotouttamisen kannalta.Paras tapa saada ihmiset kohtaamaan toisensa on tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja julkisen sektorin välillä yhdistäen molempien osaamisen.Toimijoiden välille on luotava tiiviitä kumppanuuksia, jotta osapuolet saadaan sitoutettua yhteiseen työhön.

Yhteiskunnan antamassa taloudellisessa tuessa eri järjestöille tulisi huomioida toimijat, jotka työskentelevät osallistamisen vahvistamiseksi.


Kunnille on tehtävä kumppanuuskäsikirja,
joka ohjeistaa, miten kumppanuuksia luodaan eri toimijoiden välille. Näin toimintaa saadaan yhdenmukaistettua ja päällekkäisyyksiä purettua.

Mikko Rönnholmin kirjoitus  perustuu SDP:n linjauksiin ja Naantalin olosuhteisiin.

TUTUSTU KUNTAVAALI-
EHDOKKAISIIMME!